Endless Legend: Guardians -DLC

Taistelut ovat parhaimmillaan, kun maastossa sattuu olemaan kannaksen tapaisia kapeikkoja. Muuten maastolla ei ole juuri vaikutusta taistelun kulkuun.

Fantasiamaailma Auriga sijoittuu ilmeisesti Suomeen, sillä talvi yllättää aina.

Vaikka digimyynti myllersi pelialankin totaalisesti, en voi valittaa lopputuloksesta. Fantasiastrategiagenre elää uutta kukoistuskauttaan, sillä Steamin Early Access -projektiin ilmestyy aina uusi tulokas, kun edellinen valmistuu. Jo viime vuonna julkaistu Endless Legend unohtui arvosteluputkesta, mutta paikkaan virheen DLC-arvostelun myötä.
Endless Legendin maailma on harvinaisen hieno. Ympäristökatastrofi uhkaa Aurigaa, sillä ilmasto kylmenee yllättäen ja jokainen talvi tuntuu olevan edellistä rajumpi, mikä pakottaa planeettaa asuttavat kansat liikkeelle. Maailma yhdistää scifiä fantasiaan, sillä valtaosa Aurigaa asuttavista kansoista on eloonjääneitä muinaisesta avaruustaistelusta. Jo nimestä voi päätellä, että Endless Legend sijoittuu samaan universumiin kuin avaruusstrategia Endless Space.

Talvi on tulossa Endless Legendissakin. Talvikierroksilla kaupungit eivät kasva eikä sota etene, mutta kesän koittaessa arki palaa normaaliin. Hauskana ideana talven alku ei ole tarkkaan tiedossa.

Tähtilapset

Osa roduista pitää löytyvää tekniikkaa lahjana jumalilta, osa tietää sen alkuperän, mikä luo hienon tarinan maailmalle. Civi-tyyliseksi strategiapeliksi mukana on jopa yllättävän paljon tarinallisuutta, sillä jokaisella kansalla on oma tehtäväpuunsa, joka paljastaa lisää maailmasta. Idea on paitsi hyvä, myös erinomaisesti toteutettu, sillä minmaksaajille tehtävissä kerrotaan vain pelimekaaniset palkinnot, mutta fiilispelaajille löytyy taustoittavaa tunnelmointia.
Esimerkiksi vaulterit ovat teknologiauskontoon nojaava kansa, joka pitää yhtä planeetan resursseista pyhänä ja pyrkii takaisin tähtiin. Pyhäksi julistettu resurssi antaa ominaisuuksiensa mukaan bonuksia vaikka tieteeseen, tuotantoon tai ruokaan. Broken Lordit taas ovat konerotu, joka ei tarvitse ravintoa elääkseen tai lisääntyäkseen. Muut pitävät lordeja hirviöinä, sillä vampyyrimainen rotu pidentää elinikäänsä muiden kustannuksella. Lohikäärmemäiset drakkenit taas ovat superdiplomaatteja, jotka pystyvät pakottamaan naapurikansat vaikka rauhaan kanssaan, mikä tietenkin maksaa.
Pelityylillisesti kahdeksan (lisämaksusta yhdeksän) kansaa ovat riittävän erilaisia, jotta mielenkiinto säilyy yllä. Säännöt jopa pakottavat moiseen, sillä kauppiaskansa roveneilla ei edes pysty julistamaan muille sotaa. Kansalla on tarkoitus luovia diplomaattina kaikkien kaverina ja hyötyä kansojenvälisestä kaupasta.  

Maailma on paitsi kiinnostavasti kirjoitettu myös hienosti piirretty, sillä pelimaailmassa on omanlaisensa fiilis.

Täyttäkää maa

Pelisysteemi eroaa totutusta, sillä kaupunkeja ei pysty rakentamaan jokaiseen heksaan. Endless Legendin maailma on jaettu provinsseihin, joihin mahtuu vain yksi kaupunki kuhunkin. Yleensä paras paikka löytyy resurssien ja jokien vierestä, joilloin kaupungista kehittyy ympäristönsä mukaan vilja-, tuotanto- tai tiedekeskuksia. Kaikkiin kaupunkeihin ei edes kannata rakentaa kaikkea, mikä on aina hyvän tasapainon merkki.
Monen fantasiastrategiapelin tyyliin myös Endless Legend luottaa sankariyksiköihin, jotka keräävät kokemusta ja kehittyvät taitopuussa. Alkupelissä on eniten käyttöä soturikyvyille, mutta valtakunnan vakiinnuttua valtiomiesmäiset kaupunginjohtajat ovat hyödyllisempiä.
Valitettavasti kansojen armeijat ovat liki identtisiä. Massasta erottuvat vain myrkkyä ja visvaa sylkevät nekrofaagit, joiden kohtaamisesta on vaikea selvitä tappioitta. Nekrofaagit tosin tarvitsevat vahvaa armeijaa, koska kansa näkee muut vain ruokana, jonka kanssa ei leikitä. Nekrofaagit eivät voi solmia lainkaan diplomaattisia suhteita, joten ne ovat lähtökohtaisesti kaikkien vihollisia.
Koska pelin ilmestymisestä on jo aikaa, heitin mukaan myös Guardian-DLC:n, joka lisää peruspeliin kaksi asiaa: guardianit ja ihmeet. Ihmeet palkitsevat tietynlaisen pelityylin. Eniten vihollisarmeijoita tuhonnut kansa saa uniikin armeijabonusrakennuksen, nopeimmin luksusresursseja kerännyt taas plussaa tuotantoonsa ja niin edelleen. Muiden kansojen sijoituksen kisassa näkee ja hävinneet saavat jopa hyvitystä.
Lisäri saa nimensä guardian-yksiköistä, jotka pystyvät tuhoamaan yksinään kokonaisia armeijoita. Keskipelissä avautuu dust guardian Skoros, joka pystyy taioillaan parantamaan koko armeijan tai ottamaan vihollisyksikön hallintaansa. Loppupelin tuliolento Fotios on lähitaisteluyksikkö, maaolento Gios taas piirityskone, joka pystyy kaatamaan puolustuksia maanjäristyksellään. Guardianit ovat monesti nähtyjä elementaaleja, mikä on Endless Legendin muuhun loreen nähden jopa aavistuksen laiskaa.
Guardianien rakentaminen on valtava urakka, sillä projekti vie kaupungin alueesta heksan ja sitoo kaiken tuotannon kymmeniksi vuoroiksi. Otuksesta saatava hyöty on kuitenkin aika hyvin tasapainossa vaivaan nähden. Vaikka moninpelissä vihollinen saisi omat guardianinsa kentälle ensin, tilanne ei ole toivoton. Otukset saa yleensä nurin sankarin johtamalla laadukkaalla armeijalla.

Taisteluni

Endless Legend pudottaa pallon yllättävässä paikassa: taistelusysteemi on vuoropohjaisuudesta huolimatta todella ankea. Matseissa vain annetaan joukoille kohde liikkumiseen tai hyökkäämiseen, eikä taktisia elementtejä juuri tunneta. Jousimiehet ovat vahvoja lentäjiä vastaan, jalkaväki ratsuväkeä, ratsuväki jousimiehiä ja lentävät yksiköt ovat ylivoimaisia liikkumaan. Hyvin taistelemalla ei voi juuri vaikuttaa lopputulokseen, vaan osumisen ja vahingon määräävä noppa on tärkeimmässä roolissa. Jossain vaiheessa lopetin taisteluiden käskyttämisen ja siirryin vain pikataisteluun, mikä on vakiotyyli moninpelissä. Jätin komentooni vain kaupunkien valtaukset, jotta valloitussotani ei pysähdy turhaan.
Moninpeli toimii hienosti, vaikka sujuva peli vaatii useita muutoksia yksinpeliin. Pelinopeus kannattaa nostaa suosiolla nopeaan, jolloin hitaasta aloituksesta pääsee rivakasti ohi. Autobattlet ovat myös välttämättömyys, mutta taistelusysteemin yksinkertaisuuden takia tappio ei ole suuri. Pelasin pari moninpelimatsia ja tykkäsin, sillä nettipelin luonne eroaa tyystin yksinpelistä. Esimerkiksi aikaisemmin turhat kaupunkien linnoitukset osoittautuivatkin välttämättömiksi, jotta naapuri ei saa rullattua koko valtakuntaani voitettuaan päätaistelun. Kolmen pelaajan matsin ehtisi pelata yhdessä illassa, mutta satunnainen peliseura yleensä luovuttaa hävittyään alkuryntäyksen.     
Suunnitteluratkaisut viittaavat siihen, että tekijät ovat selvästi ajatelleet pelinsä ennen kaikkea moninpelistrategiana. Itse pelaan moisia lähinnä lautapeleinä, sillä nettipeliporukan koossa pitäminen, kaikkien saaminen linjoille ja vielä peli-innon ylläpito tekevät touhusta työtä. Mieluummin pelaan kuin järjestän.
Endless Legendin tekoäly ei ole kaksinen, sillä kone pelaa todella passiivisesti. Se tunkee valtakuntaansa kohti pelaajan rajoja, mutta jättää selustaansa valloittamatta laajojakin erämaa-alueita. Pelitasapaino myös suosii aggressiivista pelinaloitusta, sillä alkupelin jousimiehillä on todella helppo vallata kaupunkeja eikä koneella tunnu löytyvän keinoja rynnistykseni pysäyttämiseen. Vaikeustasoa kannattaa suosiolla nostaa, jolloin kone ei varsinaisesti pelaa paremmin, mutta saa ainakin bonuksien myötä epäreilua etua.
Pidän Age of Wondersin (Pelit 4/14, 85 + Pelit suosittelee) tarkemmin rakennetusta ja suunnitellusta seikkailusta, mutta perusvirhe on molemmissa fantasiastrategioissa sama. Maailman tutkiminen, levittäytyminen ja teknologiakehitys on todella hauskaa, mutta kummassakaan pelissä ei malteta lopettaa ajoissa. Nimensä mukaisesti Endless Legend vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu vaikka kaikki kiva tuntuu maailmasta jo kadonneen. Jäntevä loppuratkaisu puuttuu, sillä pelin voittaa vasta kun on tuhonnut muut, valloittanut 80 prosenttia maapinta-alasta, omistaa puolen miljoonan rahavarat (kierroksessa tienaa tonneja), tutkii tekniikkapuun läpi, läpäisee juonen eli tehtäväpuun tai pelastaa planeetan rakentamalla ihmeen. Diplomatiavoittokin on, mutta en kertaakaan moista nähnyt enkä edes tiedä sen perusteita.
Paremmalla taistelulla ja jämäkämmällä rytmityksellä pelien voimasuhteet olisivat voineet olla toiset. Endless Legendin tekijöiden kunniaksi on kuitenkin sanottava, että he ovat malttaneet luoda maailmastaan jotain muuta kuin tolkien-fantasiaa. Parhaimmillaan maailmassa on samanlaista suuren seikkailun tuntua kuin Civilization IV:n ylistetyssä Fall from Heaven -modissa.

Endless Legend: Guardians -DLC

Arvosteltu: PC
Amplitude Studios 
Versio: Myynti
Testattu: i7-4790K 4,0 GHz, GTX 970, 8 Gt 
Suositus: i5 3,5 GHz, GTX 660, 8 Gt
Muuta: Guardians-DLC vaatii peruspelin toimiakseen.  
Ikäraja: 12 

82