Stroggien imperiumi voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Tellus.
Enemy Territory: Quake Warsin teema on selkeä. Avaruudesta hyökkäävät kehittyneet stroggit, joita maapallon yhtenäisen puolustuksen joukot eli GDF yrittää pysäyttää. Räiskintä ohittaa maapallon joukkojen sijoitteluun liittyvän poliittisen väännön. Tapahtumat tiivistyvät taistelukentille, joilla toinen osapuoli yrittää vallata kartan kohde kohteelta ja vastapuoli estää moisen.
Kummallakin nettisotapuolella on viisi eri hahmoluokkaa perusjääkäristä lääkintämieheen. Valinnan mukaan vaihtuvat aseet ja ajoneuvot, joten tulitukimiehellä on isommat vehkeet kuin esimerkiksi lääkintämiehellä. Scifiteemasta huolimatta kalusto on varsin nykyaikaisen oloista, rynnäkkökiväärit näyttävät rynsestereiltä, jeeppi hummerilta ja tankki Abramsilta. Vaikuttavin sotakone on stroggien lentoreppu, jolla voi viskoa yläilmoista pommeja ihmisasemiin.
Roolipeli
Back-napilla näkee helposti, mitkä hahmoluokista pystyvät tekemään kulloisenkin tehtävän ja montako miestä omalla puolella jo on. Systeemillä pystyy nopeasti ratkaisemaan, tyytyykö vain tukemaan hyökkäystä vai vaihtaako nopeasti naamioituun tarkka-ampujaan, jolla käy hakkeroimassa kohteena olevan tietokoneen. Tavoitteesta toiseen päästään vain onnistumalla edellisessä, joten siltaa ei tuhota ennen kuin voimakenttä on sammutettu. Idea on hyvä, koska samalla se luo ventovieraiden nettipeliinkin painopistealueita, jolla kaikki hääräävät.
Asevalikoima on muuten hieno, mutta automaattitähtäyksen takia tasapaino ei ole ihan kohdillaan. Rautatähtäimellä sihdatessa lähin vastustaja lukittuu kohteeksi, jos pystyy pitämään kiväärin edes suunnilleen vihollisen yleiseen suuntaan. Automaattitähtäys on sikäli koominen, että sen ansiosta rynnäkkökivääri on tarkempi kuin kiikarikivääri. Konekiväärillä osuu lukituksen myötä liikkuvaankin kohteeseen, kun hiusristikolla joutuu itse tähtäämään.
Kaikkien Xbox-räiskintöjen äiti Halo teki automaattitähtäyksen paremmin. Aseiden tähtäysympyrät olivat puolen ruudun kokoisia, jolloin jäi sopivasti fiilis, että mielikuvitusaseen osuma-alue on kuin haulikolla eikä ampuminen tuntunut tähtäysavulta.
Asetasapaino on pikkumurhe, sillä nettiräiskinnäksi tarkoitettu Enemy Territory: Quake Wars ei onnistu päätehtävässään. Ajatus parinkymmenen hengen nettipelistä ei toteudu, sillä lagin takia sujuvissa peleissä on vain muutamia ihmispelaajia. Loput paikat täyttävät botit eli tekoälyn ohjaamat ukkelit.
Isojen sotakoneiden räjähdellessä tai miesten kirmatessa käytävillä, taistelu hidastuu ellei suorastaan pysähdy. Lähitilanteessa ukot näyttävät liikkuvan kuuden metrin askeleilla ja painikumppani käy ruudulla vain vilaukselta. Jos puukottaminen olisi yhtä vaikeaa kuin Quake Warsissa, ryyppyremmeissä kukaan ei kuolisi moraan.
Quake Warsin tekoäly on harvinaisen hyvä. Kone osaa rakentaa tykkiasemia ja jopa korjata niitä. Kone erottuu ihmispelaajista lähinnä siinä, että botit keskittyvät tavoitteisiin, eivät häröilyyn. Yksinpeli on samaa kuin nettipelikin mutta paremmin pyörivänä samoja botteja vastaan, ja tällöin ei tarvitse maksaa edes Liven käytöstä.
Quake Wars ei ole huono, mutta Xbox 360:n pelilista nettiräiskintöjen osalta on sen verran kova, ettei puolivillaisella PC-käännöksellä kärkeä uhata. Jos kaipaa nettisotaan, niin Bad Company tai sinkohippailuista pikaisesti kokeilemani Unreal Tournament ovat selkeästi parempia.
75
