Konamin Enthusia Professional Racingin hyvä ajotuntuma, kauniit maisemat ja loistelias toteutus tekevät siitä tutustumisen arvoisen. Kun mukana on vielä ripaus uutta, Enthusiaa ei voi sivuuttaa pelkkänä perusautopelinä.

Enthusian pääpelin rakenne saa etenemisen tuntumaan tuoreelta. Kisat valitaan muutamasta eri haastekertoimella luokitellusta vaihtoehdosta ja isompi kerroin vie tiukempaan taistoon. Riskinotto palkitaan, koska vaikeimman kisan voitto tuo roppakaupalla ranking-pisteitä. Ranking-luokituksen koheneminen avaa uusia kilpailuja ja ratoja. Pelaajan ranking määräytyy viimeisen 12 ajetun kilpailun sijoitusten perusteella, joten ajoura ei ole aina vain nousujohteinen.

Japanilaiset eivät ilmeisesti perusta vauriomallinnuksesta, koska sitä ei ole tässäkään pelissä. Toisaalta auton rytyyttäminen radan sivurakenteisiin tai muihin autoihin sakottaa taitopisteitä, samoin mullikolle ajo. Taitopisteitä kannattaa kerätä, koska pisteet kehittävät pelaajan ja auton ominaisuuksia hieman roolipelin tapaan. Auto kevenee, renkaat paranevat ja moottoriin tulee lisää puhtia. Niinpä huolimattomalla ajolla auto on ja pysyy puhdittomana peruskärrynä.

Pistehysterian kruunaavat enthu-pisteet, jotka nekin kuluvat huolimattomasta ajosta. Jos pisteet nollautuvat kesken ajon, pelaaja joutuu jättämään seuraavan kisaviikonlopun väliin. Kovin suuri huolenaihe rangaistus ei ole, koska virtuaaliviikko vilahtaa ohi muutamalla napin painalluksella. Kisaviikonlopun väliin jääminen kuitenkin vaikuttaa ranking-sijoitukseen, jolloin hetki sitten vaivalla avatut radat häipyvät valikon hämäriin.

Pisteiden metsästys on systeeminä looginen, ja kannustaa samanaikaisesti sekä kiivaaseen vauhtiin että tyylipuhtaaseen ajoon. Radan sivurakenteiden kolkuttelu kirvoittaa herkästi ärräpäät ilmoille.

Ongelmiakin on. Tekoälyllä on kiusallinen tapa pökkiä takapuskuria ja pudottaa sekä taito- että enthu-pinnoja. Taustapeili on onneton eikä auton takaista kuvakulmaa ole, joten vastustajat pääsevät rokottamaan takaloosteriin kiusallisen usein. Peltikontaktin ottaminen kurveissa kohentaa koppiautoilla kisatunnelmaa, mutta nyt siitäkin sakotetaan.

Visuaalista vikurointia

Ratin takaista kuvakulmaa ei ole, mutta kuskin pään (ja auton) liikkeitä simuloidaan hauskalla, kuvaruudun reunassa heiluvalla, puoliläpäisevällä "tuplaruudukolla". Maukkaat vauhtiviirut ilmoittavat huippuvauhdista.

Musiikki ansaitsee erikoismaininnan: se on kuin suoraan ruotsinlaivan tanssilavalta kaapattua, lipevää ja limaista hilipati-muzakkia.

Ajotuntuma on uudella Logitech Pro -ratilla mainio, ja peli myös ymmärtää kyseisen ratin laajemman kääntösäteen päälle. Aluksi autot vaikuttavat hieman aliohjautuvilta, mutta lopulta Enthusian keskipakoisvoimaa korostavasta ajomallista alkaa nauttia (G-voimat kuvataan jopa mittarilla). Ainoastaan hiekkateillä ohjattavuus jää jotenkin kolkoksi, mutta pääosin kisat onneksi ajetaan asfaltilla. Tiukoissa kurveissa rattia saa pyöritellä olohuone käsiä täynnä, kunnes auto puskee sinne minne sen haluaa menevän.

Ratti vikuroi (Force Feedback) aluksi ponnettomasti, mutta voimaa saa valikkovisiitillä vahvistettua. Tattikontrollit ovat myös onnistuneet, sopivan rauhalliset ja auton massa tuntuu hyvin hyppysissä peukalollakin ohjastettaessa.

Ratojen teemat vaihtelevat mielikuvitusmaisemista perinteisiin kilparatoihin. Välillä rullataan hiekkateillä ja jopa hiekkadyynien päällä. Sekä autot että kisapaikat näyttävät upeilta, eikä kuvallisessa loistossa jäädä isommin Gran Turismo 4:n varjoon, vaikka laajakuvavaihtoehtoa ei tuetakaan. Ratoja on kunnioitettavat 50 erilaista ja autojakin noin pari sataa. Uusia kaaroja ei tarvitse ostaa, vaan niitä saa avautuvien kisojen kylkiäisinä.

Vallankumous ei kuumota

Pääpelin eli Enthusia Lifen lisäksi kisattavina ovat tutut aika-ajot ja jaetun ruudun kaksinpeli. Mielenkiintoisesti nimetty Enhusia Revolution -pelivaihtoehto herättää kiinnostuksen, mutta paljastuu tylsän typeräksi virtuaaliporttien läpikaahailuksi. Jokaiseen porttiin on osuttava ja lisäksi sopivalla vauhdilla, muuten tie seuraavaan porttiryppääseen ei aukea.

Enthusia Racing on rakenteeltaan Gran Turismo 4:ää suoraviivaisempi ja helpommin lähestyttävä. Haastetta on riittävästi, vaikka autotalli täyttyy huippuautoilla ehkä liiankin nopsaan jo alkumatkasta.

Ärjyimmissä rata- ja ralliautoissa ei ole sutimisen ja spinnauksen estoa, joten sekin lisää haastetta. Silti kokenut kaahaaja etenee hyvällä autolla liian nopeasti kohti ranking-kärkeä. Itse vaihdoin autoa sen verran taajaan, että haastetta oli tismalleen sopivasti. Uuden auton huippukuntoon virittämiseen menee nimittäin oma aikansa.

Enthusia Racing on hyvä, nautittava ajopeli. Erikoinen, roolipeliltä maistuva pisteiden metsästys ja koko ajan vaihtuvat haastekisat tekevät siitä erilaisen autopelin.