Epistory - Typing Chronicles - Ei klik klik vaan naps naps

Kirjoittaminen ei rajoitu taisteluihin, vaan sillä myös manipuloidaan ympäristöä. Tässä lyhyitä kirjainpareja napsauttamalla saa avattua uusia kulkureittejä.

Jos kynä on miekkaa mahtavampi, millainen tuomionpäivän ase onkaan näppäimistö?

Olipa kerran värikkääseen satumaailmaan sijoittuva toimintaroolipeli, jossa yksinäinen sankari taisteli pimeyden voimia vastaan. Kaikkitietävä kertoja kommentoi sankarin jokaista liikettä samalla, kun maailma hiljalleen rakentui tämän ympärille.
 Tämä peli on tietenkin Bastion, mutta myös Epistory – Typing Chronicles. Vaikutteet ovat kiusallisen selvät, eikä niillä tehdä kauheasti kopiointia enempää. Peli olisi tuomittu katoamaan Höyryn ikuiseen virtaukseen, ellei mukana olisi yksi pieni ominaisuus. Hack ’n’ slash ei nimittäin hoidu hiirtä tai pädiä naxuttamalla, vaan... kirjoittamalla.
 Bastion kohtaa Typing of the Deadin, miten voin vastustaa?
 

Taivaan ja taivaan avioliitto

Jos Typing of the Dead ei ole tuttu, tässä lyhyt versio: se on maailman paras peli. Vuonna 1999 Sega otti suositun raideräiskintänsä House of the Deadin ja korvasi valopyssyttelyn konekirjoituksella. Kirjoittamalla tekstinpätkiä virheettömästi epäkuolleet saivat huutia ja matka jatkui läpi surrealistisen B-kauhuleffatarinan. Päätön idea kruunattiin päättömällä sanastolla, ja kaikkien aikojen suurteos oli valmis.
 Nerokasta mekaniikkaa ei ole hyödyntänyt melkein kukaan muu kuin Sega itse, mikä tekee Epistorysta todella tervetulleen. Toinen tere tulemast irtoaa sillä, että se yrittää olla oikea (joskin kovin riisuttu) ARPG, toimintaroolipeli.
Kaikki genren peruspalikat ovat läsnä. Avoimessa ulkomaailmassa haahuillaan ja avataan hiljalleen uusia alueita. Kun vastaan marssii mörkö, välilyöntiä napauttamalla peli siirtyy taistelutilaan ja mörön päälle ilmestyy sana (yleensä useampi). Sanojen ketjuttaminen kasvattaa kombomittaria, mistä irtoaa pisteitä, joita vuorostaan käytetään hahmon päivittämiseen. Enimmät taistelut hoidellaan luolastoissa, joissa myös ratkotaan simppeleitä pulmia ja opitaan jokin uusi kyky. Juoni jää erittäin taustalle, pääosassa on pelaamisen hauskuus ja tunne hahmon kehittymisestä.
Epistory ei mullista kaavaa, mutta konekirjoitustaistelu vie mennessään. On siinä vain sitä jotain, kun pahuutta vastaan lähtee taistelemaan kirjainten voimalla! (Myös pelissä.) Kirjoittamisessa ei ole mitään monimutkaista, mutta nopeassa, virheettömässä naputtelussa on aina kehittymisen varaa. Parhaimmillaan mekaniikka on epätoivoisina hetkinä, kun vihollisia on liikaa ja loppu lähenee: näppiksen hakkaamisesta tulee täysin maanista, mutta samalla pitää koko ajan pyrkiä oikeinkirjoitukseen. Ihana kaaos!
Taistelua varioidaan kevyesti eri taistelutyyleillä. Jää pysäyttää vihollisen etenemisen hetkeksi, sähkö zappautuu lähimpiin möröihin ja niin edelleen. Mahtavana ratkaisuna tyyliä vaihdetaan... kirjoittamalla, kuinkas muuten. Taistelun tuoksinassa pitää päättää, onko järkevämpää kirjoittaa FIRE tai SPARK ja vaihtaa sopivampaan hyökkäykseen, vaiko säästää aikaa ja keskittyä puhtaaseen tykitykseen.
 


Paholaisen opit

Kun törmäsin Epistoryyn, ajattelin että peli ansaitsee noston pelkällä ideallaan, oli taso mitä vain. Vaikka itse peli ei paljastuisi hyväksi, siitä saisi ainakin kiehtovan arvostelun. Lainsäätäjä Murphy taisi kuulla epäilykseni, sillä Epistoryn ihana, ihana konsepti haaskataan aika pliisuun sisältöön.
 En olisi koskaan uskonut sanovani näin mistään pelistä, mutta voi kun Epistorysta olisi vain väännetty suora Diablo-klooni! Pelin suurin pettymys liittyy nimittäin vihollisten ja toiminnan vähyyteen. Kunnon taisteluja käydään vain erillisillä areenoilla, muuten hirviöitä valuu vastaan pieninä puroina, joille on mahdotonta hävitä. Joko olen salamasormi (mitä epäilen) tai sitten vaikeustasot eivät toimi, sillä väänsin pelin vaikeimmalla Insane-tasolla läpi ilman ongelmia. Missä intensiteetti, hoi?
Pettymys ulottuu hahmonkehitykseen. Tuntuu taas oudolta sanoa näin, mutta olen pettynyt siihen, että sain avattua kaiken ilman kummoista yritystä tai grindaamista. Se ei tosin ole ihme, sillä taitoja on kovin vähän. Kun kampanjaa riittää vain noin viiden tunnin edestä, kummempaa motivaatiota jatkaa ei ole. Paitsi jos innostuu erillisestä areenamoodista.
Epistory – Typing Chronicles on turhauttava paketti. Ihastuin ikihyväksi toimintaroolipelin ja konekirjoituksen yhdistelmään, mutta kun peli ei lähde lentoon, niin ei se vain lähde. Harmitus on erityisen suurta, koska onnistuminen on aika pienestä kiinni. Enemmän vihollislaumoja, taitoja, kenttiä, haastetta kun olisi saanut, niin aijai! Voin vain jäädä odottamaan jatko-osaa (tai ideavarasta), joka puhaltaisi idean eloon.
Tuntuu pahalta dumata peli, jonka parissa vietin ihan mielelläni aikaa, mutta no can do. Epistory – Typing Chronicles on harmillisen harmitonta viihdettä, kun se voisi olla paljon enemmän.

 

Epistory - Typing Chronicles

Arvosteltu: PC
Saatavilla: Mac
Fishing Cactus/
Plug In Digital
Versio: Myynti
Testattu: Intel Pentium G2030 Dual Core 3.00GHz, 8 Gt, Asus EAH5770 1Gt, Windows 8
Muuta: Hinta noin 15 €.

70