Miltä tuntuisi mennä vuosien jälkeen luokkakokoukseen, mutta väärään paikkaan? Ihmiset olisivat vieraita ja inside-vitsit käsittämättömiä. Tilannetta voi simuloida Lucasartsin Apinasaaressa.
Guybrush Threepwood on nuori, mutta menestyksekäs merirosvo. Paljastettuaan aiemmissa seikkailuissaan Apinasaaren mysteerit ja peitottuaan aavepiraatti LeChuckin muutamankin kerran, Guybrush on vihdoin päättänyt asettua aloilleen. Ja mikäs on vastaleivotun aviomiehen ollessa, kun takana on ihana kolmen kuukauden kuherruskuukausi Melee-saaren kuvernööri Elaine Marleyn kanssa. Hääkruisailu Karibialla on kuitenkin ohi ja aviopari palaa kotiin nautiskelemaan makeasta elämästä.
Yllätys on kuitenkin melkoinen, kun Melee tuntuu hiljentyneen sitten viime näkemän. Elaine on pitkän poissaolonsa aikana julistettu kuolleeksi ja hänen kartanoaan yritetään moukaroida palasiksi. Saarella puuhataan uutta kuvernöörinvaalia ja Elainen vastaehdokkaaksi on asettunut hiukan oudolta haiskahtava heppu.
Lisäksi salaperäinen australialainen sijoittaja on pikkuhiljaa haalinut itselleen lähes kaikkin Meleen kiinteistöt ja suistanut piraatit vararikkoon voittamalla näiden omaisuuden loukkauskaksintaisteluissa. Australialainen näyttää voittamattomalta ja saarella olevat merirosvot lukkiutuvat koteihinsa siitä pelosta, että heidätkin haastetaan. Sijoittajan pirullisena suunnitelmana on tehdä Karibian saaristosta perhelomakohde, jossa ei piraatteja enää kaivata.
Guybrush joutuu jälleen kerran vastuuseen Karibian herruudesta, kun Elaine määrää miehen selvittämään asioita. Matkan varrella Guybrush pääsee seilaamaan ympäri Karibiaa, tapaa vanhoja ystäviä ja vihollisia ja päätyy lopulta jopa legendaariselle Monkey Islandille. Luvassa on perinteistä seikkailua kinkkisine ongelmineen eikä juonen kiemuroista parane kertoa sen enempää, jotta yllätyksellisyys säilyisi.
Juttele ja kerää kamaa
Perinteiseen seikkailupelityyliin ongelmia ratkotaan kahdella tavalla: puhumalla ihmisille tai keräilemällä tavaraa, jota sitten käytetään sopivassa paikassa. Juttua riittääkiin väsyksiin asti, mutta keskustelut kannattaa käydä huolellisesti läpi. Monen ongelman ratkaisu tulee vastaan vasta siellä viimeisessä repliikissä. Juttelu tarjoaa muutenkin hupaisia hetkiä, sillä sanoipa mitä tahansa, mokata ei voi eikä kuolema korjaa. Kaikkea kannattaa kokeilla, hullujakin ideoita.
Käyttöliittymä on räätälöity padille sopivaksi ja Guybrushin tekemisten ohjailu iskostuu varsin pian selkäytimeen. Inventaariosta on tehty hieno ja kolmiulotteinen, mikä myös vaikeuttaa sen käyttöä. Tavarapaljoutta täytyy pyörittää ringissä niin kauan, että oikea esine osuu kohdalle. Esineiden käyttö on muuten erittäin vaivatonta ja niitä voi käyttää myös toisiinsa.
Kolmiulotteisuus tuo mukanaan uusia ulottuvuuksia myös ohjailuun. Koska ongelmia on usein lähestyttävä monelta kantilta, on valinnanvapaus toteutettu selattavalla tehtävävalikolla, joka listautuu sen mukaan, mihin suuntaan Guybrush sillä hetkellä sattuu katsomaan. Guybrushin toimia seuraillaan koko ajan samasta kulmasta ja ohjailu tapahtuu suhteessa televisioruutuun, ei Guybrushin asentoon.
Peli on teknisesti erittäin toimiva ja niin kuva- kuin äänisäädötkin voi viilata kohdalleen missä vaiheessa peliä tahansa. Etenemisen voi myös tallentaa milloin vain, mutta oudosti tallennus onnistuu vain edellisen tallennuksen päälle. Jos haluaa useampia tallennuksia, on aiemmasta tehtävä ensin kopio ja jatkettava peliä siitä.
Kaunista kolmedeetä
Koska mikään peli ei varmaan enää myisi kaksiulotteisena, on Monkey Islandkin siirtynyt kolmanteen ulottuvuuteen. Vanhojen pierujen ennakkoepäilyistä huolimatta ratkaisu toimii suorastaan erinomaisesti. Henkilöhahmoista on saatu elävän ja persoonallisen näköisiä, olkoonkin että itse pidin kahden ensimmäisen osan Guybrushia kolmos- ja nelososan kuminaamaa parempana. Leiskuvatukkainen Elaine on hurmaava ja muutkin vanhat tutut hahmot tunnistettavia.
Taustamaisemia on tietenkin paranneltu aikaisemmasta, mutta Melee-saari ja Monkey Islandkin tuntuvat tutuilta paikoilta. Pienet yksityiskohdat viimeistelevät värikylläisen maailman ja lähes kaikkea mielenkiintoista voi myös tarkastella lähemmin.
Äänet ovat laadultaan erinomaiset. Karibia-henkinen musiikki tempaa mukaansa ja ääninäyttelijät ovat suorastaan loistavia. Kipakka Elaine, hiukan höntti Guybrush, voodoo-eukko ja monet muut saarten asukkaat puhuvat juuri heille sopivalla äänellä.
Jatko-osan hankaluus
Koska Escape from Monkey Island on sarjan neljäs osa, uuden pelaajan on varmasti äärettömän vaikea saada irti kaikkea tuntematta lainkaan taustoja. Vanhoja veteraaneja kosiskellaan palaamalla tuttuihin maisemiin Melee-saarelle ja Monkey Islandille. Tuttuja naamoja vilahtelee tarinan edetessä pilvin pimein, mutta uusi pelaaja ei saa heistä mitään irti. Sarjan kymmenen kertaa PC:llä läpi nuohonnut fani puolestaan luultavasti pettyy nostalgian pintaraapaisuihin. Asetelma rakentuu kompromisseille, mikä ei tee ketään tyytyväiseksi.
Vielä pahemman hankaluuden tuottaa huumori, jolle koko sarja ja sen suosio oikeastaan rakentuu. Jo aiemmissa osissa suuri osa hauskuudesta perustui toistolle ja vanhoille vitseille. Nyt vitsejä ei vaivauduta enää edes kertomaan, vaan oletetaan, että pelkkä vihjaus saa ihmiset nauramaan. Veteraanit saattavat hymähdelläkin sisäpiirijutuille, mutta uusi pelaaja jää varmasti täysin kylmäksi.
Onneksi mukaan on saatu myös ihan uusia juttuja ja hyviä ideoita, jotka ovat oikeasti hauskoja. Muuten käsikirjoitus on kokonaisuutena jotenkin väsähtänyt eikä hauskuus oikein jaksa kantaa loppuun asti. Jäin eniten kaipaamaan inhaa LeChuckia, joka ällöttävyydestään huolimatta oli ainakin persoonallinen.
Jatko-osaongelmistaan huolimatta Escape from Monkey Island on aivan kelpo seikkailu ja sellaisena harvinaista herkkua konsoleilla. On suoranainen harmi, että sekin ilo loppuu turhan lyhyeen, sillä loppujen lopuksi pelattavaa ei riitä moneksikaan illaksi.
Pelin säälittävin pitkitysyritys on kolmannen näytöksen Monkey Combat, jossa Guybrushin pitää voittaa Monkey Islandin apinakylän mestaruus. Kyseessä on jonkinlainen epäonnistunut mättöparodia, jonka liikkeitä opetellessa kuluu turhautunut tunti jos toinenkin. Eikä se ole edes hauskaa. Oikein jää kaipaamaan alkuperäisen Monkey Islandin sanan säilää miekkailumestaria vastaan otellessa.
78
