Minulla meni melkein kolme tuntia, ennen kuin osasin aloittaa tämän pelin. Exit ja Exit, miksei ruudulla lue myös Start?
Mr. Exit on ammattisankari, jonka tehtävä on pelastaa ihmiset keskeltä katastrofeja. Aluksi ongelmia aiheuttavat tulipalot ja rakennuksiin jumiin jääneet kansalaiset. Myöhemmin luvassa on myös maanjäristyksiä ja muuta hauskaa. Äkkiä vilkaisten Exit näyttää tasohyppelyltä, mutta kyse onkin toimintapuzzlesta, jossa ensin tarvitaan aivoja ja vasta sitten sorminäppäryyttä. Exit on erinomainen esimerkki siitä, mitä oppiminen yrittämisen ja erehtymisen kautta käytännössä tarkoittaa.
Käytännössä herra Exit etsii loukkuun jääneet ihmiset ja sitten tuo tai opastaa heidät hätäuloskäytävän luokse. Tikapuita pitkin pääsee ylös ja alas, mutta köysiä pitkin vain alas. Tulipaloja voi sammuttaa vaahtosammuttimilla, mutta yksi sammutin sammuttaa vain yhden palopesäkkeen. Lisäksi käytössä on avaimia, erilaisia kytkimiä ja muita vempeleitä, joita voi kantaa mukanaan mutta vain yhden kerrallaan. Supervoimaton Exit osaa vain hypätä ja juosta, ja korkealta putoaminen koituu kuolemaksi.
Lapsista ja haavoittuneista ihmisistä ei ole pelastustyössä apua. Sen sijaan omilla jaloillaan kulkeville aikuisille voi antaa erilaisia käskyjä ja tehtäviä. Hekin pystyvät kantamaan yhden tavaran mukanaan ja osaavat esimerkiksi avata ovia.
Kenttäsuunnittelu on erinomaista. Homman jujuna on keksiä, missä järjestyksessä resursseja pitää käyttää. Usein huomaa joutuneensa toivottamaan tilanteeseen, jolloin kenttä täytyy aloittaa uudelleen alusta. Tämä ei ärsytä, sillä uusi yritys on koko pelin juju, ei suunnitteluvirhe tai kiusa.
Kontrollit ovat monipuoliset ja tarkat. Mr. Exitin temppukokoelma on laaja, mutta näppäinralliin homma ei kaadu, ensimmäisten kymmenen kentän pituinen tutoriaali huolehtii siitä. On vain yksi ongelma, mutta se ärsyttää senkin edestä: hyppääminen täydestä juoksuvauhdista on tuskallisen vaikeaa. Turhan usein saa kerätä luitaan kokoon vain siksi, että hyppynapin painallus meni vikaan 0,15 sekunnilla.
Yksityiskohtiin on satsattu. Herra Exit pitää jatkuvasti kiinni toisella kädessä hatustaan ja hänen kaulassaan liehuu komea huivi. Exit on erittäin tyylikäs peli, joka tuo mieleeni 1960-luvun amerikkalaiset animaatiot ja pilakuvat.
Sadassa kentässä riittää pelaamista pitkään, vaikka teoriassa yhdessä kentässä ei monta minuuttia kulu, mikäli sen läpäisee aikarajan sisällä yhdellä yrittämällä. Nouseva vaikeusaste takaa sen, että käytännössä se ei onnistu enää 20 kentän jälkeen, ja viimeisten 20 tehtävän vaikeustaso loukkaa jo Geneven ihmisoikeussopimusta.
Jos Exit jää päälle, netistä voi ladata kymmeniä uusia kenttiä kymmenen tehtävän satseissa. Lataussysteemi on hyvin helppokäyttöinen ja yksi kymmenen tehtävän pläjäys latautuu muutamassa sekunnissa. Jos PSP ja wlan eivät ennen ole toimineet yhteen, Exit on hyvä syy hoitaa homma ajan tasalle.
Juuri Exitin kaltaisilla peleillä on helppo tukkia PSP-kriitikon suut. Homma toimii erinomaisesti käsikonsolissa, koska juuri sitä varten peli on suunniteltukin. Pelissä voi edetä vaikka vain kenttä tai pari kerrallaan 10–15 minuutin pätkissä. Cooli av-toteutus saa hyvälle tuulelle ja vahvistaa muutenkin kovatasoista vielä yksi kenttä -efektiä entisestään.
Omaperäinen Exit ei ole hypellä ratsastanut. Vaan kyllä laatupeli paikkansa löytää, lupaavasti jo yksi tunnettu julkisuuden henkilö ylpeänä julistaa: Exit Only!
83
