Espanjan inkvisitio, johan sitä osattiin odottaakin!
1500-luvun Etelä-Amerikka, sen espanjalaiset valloittajat ja rautaisen jyrän alle jääneet alkuasukkaat on aihe, jota ei yllättäen ole Total Waretettu. Siihen on syynsä.
Kun maahanmuuttaja Kolumbus löysi jo kolmantena henkilönä Amerikan, ei kauan kestänyt, kun alkuperäisväestö sai nauttia espanjalaisista maahanmuuttajista. Jos paikalliset mahtavat sivilisaatiot olisivat pistäneet resupekkavalloittajia kuonoon muuallakin kuin Civilizationissa, ties millainen maailmanhistoria olisi. Mutta he erehtyivät ensin ystävällisyyteen ja virheensä havaittuaan pysähtyivät haarniskoihin ja tuliaseisiin, joten lopulta kirotut eurooppalaiset maahanmuuttajat varastivat kaiken ja tuputtivat pakolla julmaa uskontoaan.
Ja sen ohella sekä iso- että tuhkarokkoa, jotka yhdessä eliminoivatkin noin 90 prosenttia alkuasukasongelmasta.
Retkikunta pulassa
Expeditionissa Uusi maailma on vielä täynnä pahaa-aavistamattomia, ystävällisiä alkuasukkaita. Sinne haluaa don Rogan Chorizokin päästää sortamaan ja riistämään! Kultaa kaikille!
Varustan matkalle retkikunnan, joka koostuu lääkäreistä, kirjanoppineista, metsästäjistä, tiedustelijoista ja sotilaista. Jokaisella on omat luonteenpiirteensä: joku on ahne, toinen uskonnollinen ja siihen malliin. Retkueen johtajana olen niin nykyaikainen, että minä teen päätökset mutta henkilökunta hoitaa paskaduunit. Minua ei esimerkiksi taistelukentällä näy, mutta taistelun jälkeen kyllä jakelen bonuksia suosikeilleni.
Conkku on juonellinen hiekkalaatikkopeli maustettuna tutkimusmatkailulla. Pelialueen peittää tietämättömyyden sumu, jota el caballon muodossa kuvattu ryhmä lähtee hälventämään. Maastosta kerätään roinaa ja välillä tapellaan. Mieleen tulee etäisesti jonkinlainen Heroes of Church & Gold.
Pelin kampanjoista ensimmäisessä pysähdytään auttamaan El Hispaniolan siirtokuntaa kapinallisia vastaan, vasta sen jälkeen päästään Uuteen maailmaan, tarkemmin Meksikoon. Juoni kulkee tehtäviä suorittamalla. Esimerkiksi Hispaniola-kampanjassa ongelma ovat eri kapinaryhmät. Pelin kuluessa tehtävillä päätöksillä, kuten sillä kohteleeko alkuasukkaista ajalle ominaisen rasistisesti vaiko nykyaikaisen ymmärtäväisesti, on seurauksia. Vähintään ne vaikuttavat seurueen moraaliin. Erikoisuutena taisteluissa voi hävitä tai tehtävässä munata, mutta peli ottaa sen huomioon ja jatkuu vain.
Koska monivalinnat ovat ilmaisia ja teksti halpaa, pelissä on muutenkin paljon niillä toteutettuja satunnaiskohtauksia. Ja hyvä niin, sillä hyvin kirjoitettu teksti toimii aina.
Yrtit esiin iltanuotiolla
Edes espanjalaiselle senor-rodulle tutkiminen ei ole vain iloista laukkaa luonnon helmassa ja nähtävyyksien bongailua, ryhmän pitäisi pysyä hengissä. Ympäristöstä löytyy erilaista poimittavaa eli tarveaineita, lihaa, yrttejä ja muuta. Yöksi tehdään leiri ja säädetään jokaiselle omat nakit. Ainakin osan pitää lähteä metsälle, toiset etsivät ympäristöstä kamaa ja kolmannet vartioivat leiriä, etteivät alkuasukkaat nyysi tavaroita.
Mikromanagerointi ei lopu siihen. Löydetyt yrtit pitää käsitellä lääkkeiksi, taistelussa vammautuneet parantaa, metsästäjien tuoma ylimääräinen liha pitää säilöä ja jos luppoaikaa on, insinöörit voivat rakentaa vaikka ansoja tai parantaa ja korjata retkikunnan varusteita.
Leiripaikasta riippuen voi avautua joitain paikallisia lisämahdollisuuksia. Meren rannassa voi esimerkiksi kalastaa.
Suuri johtaja
Hahmonkehityksessä on sellainen erikoisuus, että kokemuspisteet menevät vain johtajan budjettipaikalle, ja tämä saa ihan vapaasti valita kenet ylentää. Alaisten suorituksilla ei sinänsä siis ole vaikutusta, joten heistä ei muodostu luottohenkilöitä tekemisen kautta, kuten esimerkiksi XCOMin jäsenistä.
Varusteetkin paranevat oudolla ratkaisulla. Pelissä kerätään resurssia, jonka nimi on ”varuste”. Kun sitä lisää aseeseen tai haarniskaan, se paranee. Aseissa on kolme tehopykälää, haarniskoissa neljä, ja uusi pykälä avautuu tasonousun kautta. Ratkaisu on pikkaisen erikoinen. Eiköhän se klassinen paperinukkemalli olisi kuitenkin toiminut paremmin?
Arkebuusit laulaa
Taistelua on, muttei kiusaksi asti. Taisteluun valitaan retkueesta kuusi. Hitaat sotilaat osaavat huonosti ampua, mutta heillä on paras suojaus ja parhaat hakkausaseet.
Tiedustelijoiden etu on huima nopeus sekä kilpi, jolla voi torjua osan vahingosta. Tuliasetta heille ei anneta. Syystäkin, sillä vain metsästäjien käsissä pyssyillä oikeasti tekee jotain. Lähitaistelussa heillä ei siten ole muuta optiota kuin vähän tikarilla tuikkia.
Tukijoukoista en kirjanoppinutta taisteluun ottanut, sillä viimeinen paikka oli avoinna lääkärille. Vaikka hän on hätätilassa kehnohko taistelija, hänen päänakkinsa on pitää pojat kunnossa parantamalla näitä ja poistamalla vaikka myrkytyksen. Itseään lääkäri ei osaa parantaa.
Varsinkin loppua kohti tapellaan ylivoimaa vastaan, jolloin plakkarissa kannattaa olla valmiiksi nikkaroituna barrikadeja, ansoja ja muita ylivoimaa tasoittavia tekijöitä.
Taistelu Heksikon herruudesta
Vuoropohjaisen pelin sydän on hyvä, kiinnostava ja tarpeeksi erilaisia taktiikoita vaativa taistelusysteemi. Expeditionissa sellainen on. Taistelussa on tarpeeksi pientä erikoisuutta ja erikoiskykyjä, joita pitää oikeasti osata hyödyntää, sillä taistelut ovat riittävän haastavia.
Pohjimmiltaan kyse on modernista kaksivaiheisesta liikkumisesta, jossa pelihahmo saa joko liikkua ja hyökätä tai liikkua tuplamatkan. Erikoisuutena jokainen hahmo hallitsee viereisiä heksoja, eli pelihahmon voi ilman sanktiota kuljettaa vihollisen viereen, mutta jos siitä yrittää livahtaa pois tai kulkea ohi, vihollinen saa vaparin.
Huolellisuus on avain voittoon, sillä tietsikka pelaa riittävän hyvin, vain satunnaisesti se saa aivohikan ja yrittää tehdä jotain ilmiselvästi typerää.
Taistelussa hahmot menettävät kestävyyttä, ja sen loppuessa vaipuvat tajuttomina maahan. Vasta taistelun jälkeen näkee oikeat vauriot. Ilman hoitoa ne pahenevat ja ovat lopulta kuolemaksi. Ongelmaksi se nousee, jos kipeitä on monta mutta lääkintätaitoisia ei. Hoito vaatii lääkkeitä, joita askarrellaan maastosta löytyvistä yrteistä.
Mikä ei tapas, maistuu hyvält
Expeditions: Conquistadors oli mukava yllätys, mutta ei se sitä ollut heti maihin noustuani. Aluksi huokailin ja puhkuin ja ihmettelin, miksi kaikki valittavat nälkää, vaikka ruokaa on vuori. Kun vaivauduin opettelemaan, peli oli kuin inkojen kvartsinen uhriveitsi, vähän karkeasti viimeistelty, mutta kyllä se sydämeni vei.
Expeditions pitää pelaajan liikkeessä ilman haahuilua. Aina on joku tehtävä suoritettavana, joku maali jonne kulkea. Konkvistadoorien Amerikan matka ei ehkä ole sellainen peli, jota tippa silmässä muistelee seuraavat vuodet, mutta se on sympaattinen peli, jota on sekä tyydyttävä että kiva pelata.
Toteutukseltaan Expeditions: Conquistador on menneisyyttä. Jos minulle väitettäisiin, että Conquistadors ilmestyi jo 90-luvulla, todennäköisesti uskoisin sen. Normaalia parempaa resoluutiota lukuun ottamatta kaikki, niin vähän suttuinen grafiikka kuin pelidesign, on ihanasti ysäriä.
Mutta oikeasti kyse onkin tulevaisuudesta: pienen tiimin Unitylla kehittämästä, Kickstarterilla rahoitetusta itsejulkaistusta pelistä, jota myydään vain digitaalisena.
Kiihkeänä inkvisionäärinä siis julistan hurmiossa, kuinka Indiejumalan johdatuksella sen pyhät soturit pikku hiljaa valtaavat pahojen AAAtsteekkien hallitsemaa Peli-Amerikkaa.
Kohti uutta maailmaa, compañeros! Vaya con Dios!
Nnirvi
84
