Alussa oli pimeys. Sitten tuli ääni joka sanoi: ”Tulkoon hyvä pakka.” Ja hyvä pakka tuli.
Koska muinaisen Thean maailman kosmista järjestystä piti yllä suuri puu, kukaan ei yllättynyt, kun siitä tehtiin polttopuita. Pimeys valtasi Thean, ja sen jumalat pystyivät varjelemaan vain pientä joukkoa palvojiaan. Valon palatessa yhden näistä jumalista on johdettava seuraajansa selvittämään maailman kohtaloa.
Thea: The Awakening on Civilizationin ja King of Dragon Passin yhdistelmältä näyttävä peli, jonka tekijät ovat työskennelleet muun muassa Witchereiden parissa. Vähempikin olisi riittänyt herättämään mielenkiintoni!
Tuuli arojen yllä
Pelattavan jumalan valinnasta huolimatta uuden Populouksen odottajat saavat pettyä: Jumalat antavat vain erilaisia bonuksia ja vaikuttavat joihinkin tehtäviin. Uusia jumalia saa käyttöön voittamalla pelejä, hierarkian ylin hetman vääntäytyy sohvalta vasta kun kaikki muut on avattu.
Pelin keskiössä on palvojien kylä, jonka tuhoutuminen tarkoittaa tappiota. Kylässä rakennetaan uusia rakennuksia ja valmistetaan varusteita, joista on hyötyä kyläläisille. Kartalta kerättävät raaka-aineet antavat sitä vahvempia bonuksia, mitä harvinaisempia ne ovat.
Harvinaisia raaka-aineita hankkivat retkikunnat. Kyläläisillä on eri luokkia ja vahvuuksia, joten keräilijöiden turvaksi on hyvä lähettää muutama hyvin aseistettu soturi. Vaeltavat hirviöt ja satunnaistapahtumat piristävät retkikuntien elämää. Kotikylässä valmistettavat tavarat antavat tutkimuspisteitä, joilla voi aukaista uusia resursseja ja esineitä käytettäväksi. Thean kartalle syntyy viihdyttävä mekaniikka, jossa retkikunnat tuovat löytöjään kotiin, heittävät paremmat varusteet niskaan ja lähtevät uudelle reissulle.
Pelinä kortti, panoksena henki
Kun retkikunta kohtaa erämaassa hirviöitä, taistelun tulos ratkaistaan korttipelissä. Jokainen kyläläinen on yksi kortti, ja heidät jaetaan satunnaisesti hyökkäys- ja taktiikkapakkoihin. Hyökkäyskortit voivat siirtyä pöydälle pelin ensimmäisessä vaiheessa ja tekevät vahinkoa vastapuolelle. Taktiikkakortit voivat taistella vasta toisella kierroksella, mutta ne voivat tukea omia kortteja, poistaa vastapuolen kortteja tai vaikuttaa pelijärjestykseen. Kun kaikki kortit ovat pöydällä, ne ottavat yhteen kahdella taistelukierroksella. Kortit tekevät vahinkoa järjestyksessä vasemmalta oikealle, kunnes kortit loppuvat.
Thean korttipelin idea on se, ettei teräksen kalske ole ainoa vaihtoehto. Kyläläisillä on iso liuta erilaisia ominaisuuksia, joita voi käyttää vaihtelevissa haasteissa. Taistelun sijaan hirviöitä voi väijyttää hiipimällä, myrkyttää kasvitiedolla tai vaikka rauhoittaa puhumalla. Etuna on se, että näissä muissa haasteissa voitetut kortit eivät saa pysyvää vahinkoa. Kamppailussa voitetut kyläläiset saavat haavoja, ja voivat kuolla pysyvästi. Taistelemalla saa kuitenkin yleensä parhaimman saaliin.
Erilaisia haasteita on mukava määrä, joskaan aina ei ole täysin selvää milloin niitä voi yrittää. Korttipelin säännöt ovat kuitenkin aina samat, mikä selkeyttää peliä mutta vie fiilistä erilaisista ratkaisutavoista. Tarpeeksi isolla pakalla on myös helppo jyrätä kaikki taistelun ulkopuoliset haasteet pelkällä määrällä. Thean vaikeustasoa voi kuitenkin säätää melko vapaasti Civien tapaan.
Muinainen pahuus nolostuttaa
En tiedä, mitä tekijät Witchereissä puuhasivat, mutta käsikirjoittajia he eivät olleet. Thean viehätystä syö heikko dialogi, johon törmää jatkuvasti. ”Älä oo hei äijä rasisti, eikö kääpiösetä saa vokotella demonimisua mitä häh”, siinä lause, jota en olisi halunnut lukea.
Huonosta kirjoittamisesta kärsii myös pelin juoni. Yksi ääninäyttelijäparka joutuu ensin lukemaan valtavia tekstiseiniä, myöhemmin miesparan pitää tulkita haltioita ja käärmeitä, sähinöineen kaikkineen. King of Dragon Passin tasolle ei ylletä edes etäisesti, ja Thean maailma jää harmittavan geneeriseksi.
Pelimekaanisesti Thea viihdyttää. Kökköä kerrontaa ei ole pakko sietää, sillä pelin voi voittaa myös teknologialla. Sen vaatimien pisteiden keräämiseen menee kuitenkin todella pitkään. Thean pelit ovat jo varsin pitkiä, koska taistelut pelataan itse. Onneksi rupuhirviöt saa siivottua automaattisesti.
Loppupelissä, kun kaikki tarpeellinen on jo kerätty, korttipeli alkaa tuntua toistolta. Kun sen salat on selvitetty, ei peliin jää oikein jää muuta löydettävää kuin uusia satunnaistapahtumia.
Thea tarjoaa kevyttä taktiikkaa viihdyttävässä paketissa, ja teknisesti se on tasaisen varmaa työtä. Korttihaasteiden samanlaisuus ja tympeä juoni johtavat kuitenkin siihen, ettei uusintakierros ihan heti houkuttele.
Thea: The Awakening
Arvosteltu: PC
MuHa Games
Versio: 1.11.1312
Suositus: Quad Core 2.5GHz, 4 Gb RAM, DirectX 11 -yhteensopiva näytönohjain
Testattu: Intel (R) Core(TM) i7-3630QM CPU @ 2.40 Ghz, 8 Gb RAM, GeForce GT 650 M, Windows 8
Moninpeli: Ei ole.
80
