Fear Effect 2: Retro Helix on tunnelmallinen laatupeli, jota ei ole tarkoitettu perheen pienimmille.
Seikkailulliset kauhupelit, survival horror, eivät ole kaikkien mieleen. Mikäli nimet Resident Evil, Parasite Eve ja Metal Gear Solid saavat sormet syyhyämään, myös Fear Effect 2 on todennäköisesti mieleen.
Pelin juoni ja grafiikka ovat paljon velkaa animelle. Eletään 2040-luvun loppupuolta Hongkongissa, kun maailmalla riehuu AIDSin tapainen tappava tauti. Lääkettä varten tarvitaan tärkeä DNA:n pätkä, jonka etsimisestä peli alkaa.
Hahmoja on neljä ja jokaista pääsee ohjaamaan vuorollaan. Hana on kaunis ja viettelevä salamurhaaja, muotovalio Rain Qin taitaa teknologian salat, Royce Glas on juoppo, elämänsä alamäkeä elävä ex-sotilas ja kylmäverinen Deke Decourt tappaa työkseen.
Kehitystä sitten ensimmäisen osan on tapahtunut selvästi, mutta ei valtavasti. Nyt peli on peräti neljän CD:n mittainen. Näppärä läpäisee Fear Effect 2:n 40 tunnissa, muut käyttävät samaan 60-80 tuntia.
Elinikää on pidennetty juonen haarautumiskohdilla. Vaikka päämäärä on aina sama, perille pääsee muutamaa eri juonipolkua pitkin. Aseita on enemmän ja latausajat ovat lyhentyneet ilahduttavasti.
Fear Effect 2 näyttää komealta, mutta kumman tummia maisemat usein ovat. Ainakin minun piti säätää värejä telkkarista ja silti täytyi arvata, olenko umpikujassa vai menossa väärään suuntaan.
Kaksi kaverusta
Kumpikin naishahmoista on vähintään D-kuppikokoa, eikä sitä peitellä. Samoin pepun pyörimisen ohjelmointiin on käytetty perverssin paljon aikaa. En voi kieltää, etteikö katse sinne syvään kaula-aukkoon väkisinkin hakeutuisi, mutta pitkän päälle moinen ärsyttää. Pidetäänkö minua tosiaan niin tyhmänä, etten ostaisi hyvää peliä, mikäli en pääse tirkistelemään digitaalitissejä?
Ohjaussysteemi on Resident Evileistä tuttu, eli eteenpäin on aina sinne, minne nännit osoittavat, vaikka se olisikin kohti ruudun vasenta reunaa. Tosin valikoiden syvyyksistä löytyy myös toisenlainen ohjaussysteemi sitä kaipaaville. Moni tuskin sitä edes huomaa.
Kamerakulma vaihtuu ruudusta toiseen liikkuessa. Yleensä muutos on looginen, eikä hahmoa tarvitse etsiä sekuntikaupalla. Jokaisen ruudun kamera on pultattu paikalleen, eikä ympäristön tutkiminen hahmon silmin onnistu. Systeemi toimii melkein yhtä hyvin kuin Resident Evileissä.
Kontrollit ovat selkeät. Hartioissa ovat tutut kumartuminen, hiipiminen, väistö ja juoksu. Käytännössä juoksunappia tulee käytettyä melkein aina. Ainoastaan ruudun vaihtuessa kannattaa hidastaa, jos ei tiedä, mitä on vastassa.
Kamat hukassa
Valikkosysteemiä on parannettu ensimmäisestä osasta, mutta vieläkin se ontuu. Aseet ja muu tarpeellinen tavara on samassa lineaarisessa inventaariossa, jota voi selata eteen- tai taaksepäin. Jos kiirettä ei ole, se toimii ihan hyvin. Jos asetta joutuu vaihtamaan kesken taistelun, eikä se ole juuri seuraava tappoväline, kuolema tulee lähes vuorenvarmasti. Valikon selaaminen ei nimittäin pysäytä toimintaa, vaan robotit, hirviöt ja muut asehullut psykopaatit lasettavat kohti taukoamatta.
Aseista ei ole pulaa, jo alussa pääsee tykittämään uzilla ja haulikoilla. Lopulta päästään käsiksi kranaatin- ja liekinheittimiin. Panoksia löytyy ilmassa leijumassa tuhottujen vihollisten jäljiltä, joten kuulia ei kannata laskea.
Toiminnan lisäksi mukana on runsaasti arvoituksia, joiden ratkaiseminen vaatii älyä ja aikaa. Juuri puzzlet tekevät Fear Effect 2:sta persoonallisen. Toisaalta ratkaisemattomat ongelmat turhauttavat ja pysäyttävät pelin. Myönnän itsekin käyneeni netissä hakemassa ratkaisua pariin ongelmaan.
Muista savettaa
Fear Effect 2:n pelaaminen perustuu paljolti yritykseen, erehdykseen ja uuteen yritykseen. Siksi on hyvä, että tallennuspaikkoja on melko tiheään. Järjetöntä kuitenkin on, että tallennusta varten inventaariosta joutuu joka kerta kaivamaan esiin kännykän. Miksei pelkkä napin painallus riitä?
Äänitehosteet ovat tunnelmallisia, joskus jopa piinaavan tehokkaita. Housupyykki on lähellä, kun jostakin seinän takaa kuuluu putkien kolinaa, ilkeän roiston huutoa ja tuskaista kirkumista. Myös arkisemmat äänet askeleita myöten tukevat hyvin fiilistä.
Ääninäyttelijät ovat ammattilaisia ja heidän osuuteensa on selvästi panostettu. Pakko onkin. Onhan Fear Effect 2 myös interaktiivinen elokuva, jossa välillä katsotaan minuuttien pituisia animaatiosuuksia. Niitä ei voi kutsua välianimaatioiksi, vaan ne ovat osa itse pääasiaa. Sanailussa on letkautuksia kuin paremmassakin Hollywood-elokuvassa.
Kauhuseikkailujen ystäville Fear Effect 2 on hyvä valinta, joskin puzzle-tehtävät saattavat aiheuttaa ylenpalttista päänvaivaa. Interaktiivinen elokuva on peleistä puhuttaessa yleensä kirosana, mutta Fear Effect ja sen vieläkin parempi jatko-osa ovat säännön poikkeuksia.
85
