Vuoropohjainen kevytstrategia Field Commander on PSP:n Advance Wars.

Myyvien ideoiden apinointi ei ole uusi ilmiö tai suuri rikos. Jos osaa tehdä homman paremmin, niin antaa mennä vaan. Sonyn Field Commander hyökkää suoraan Nintendon maineikkaan Advance Warsin tontille. Yllätysiskun oikeutus kiteytyy yhteen kysymykseen: osaako Kenttäkomentaja mitään uusia temppuja?

Field Commanderin opetustehtävät ovat Etenemissotien veteraanille täysin turhia. Maalla, merellä ja ilmassa liikkuvat yksiköt siirtyvät vuorotahtiin ruudukkoihin jaetulla kartalla. Hyökkäävä yksikkö ampuu ensin ja puolustaja posauttaa takaisin, jos pystyy. Mikäli samanlaiset yksiköt räimivät toisiaan samanlaisessa maastossa, puolustaja jää laukaustenvaihdossa aina tappiolle. Jokaisella yksiköllä on kymmenen kestopistettä, mutta panssarien paksuus ja aseiden teho vaihtelevat. Kaikki on Nintendon klassikosta tuttua tavaraa.

Field Commander lisää taktikointiin muutaman tuoreen oivalluksen. Tulituksessa tuhoutuvat metsä, miinat ja samassa ruudussa sijaitsevat aselajien yksiköt. Maassa möyrivä tankki ja ilmassa pörräävä taistelukopteri saavat väijyä päällekkäin. Sama pätee laivoihin ja pinnan alle pulahtaneisiin sukellusveneisiin. Merellä yhtä ruutua saattaa miehittää sukellusvene, korvetti ja stealth-hävittäjä.

Taktisesti tärkeät miinat toimivat sekä maalla että merellä. Kranaatinheittimillä varustautunut erikoisjalkaväki ja korvetit pudottelevat miinoja, jotka eivät näy ennen kuin kolahtaa. Posaus on tehoton, mutta etenevän tankin vuoro loppuu siihen. Kuten oikeasti, miinat sopivat hyökkäysten hidastamiseen ja vihollisen liikkeen ohjaamiseen halutulle uralle.

Kaupunkien valtaaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin vastustajan murjominen. Kaupungit tuottavat rahaa ja korjaavat rähjääntyneitä rakkineita. Tehtaat pystyvät samaan, mutta niiden tärkein tehtävä on sotakoneiden valmistus käteistä vastaan. Tuotantolaitos tekee yhden yksikön per vuoro. Harvakseltaan aktivoituvat erikoisrakennukset antavat suoria hyökkäysetuja. Ilmaisku pommittaa viittä peräkkäistä ruutua ja napalmiohjus kärventää yksiköitä laajalta alueelta.

Kaupunkien ja tehtaiden valtaaminen hoidetaan jalkaväellä. Tykinruoka nappaa joka vuoro kaupungin kestopisteistä oman sietokyvyn verran pojoja pois. Täysivoimaiselta jalkaväeltä menee keikkaan vähintään kaksi vuoroa, jotta vastustaja saa mahdollisuuden operaation torjumiseen. Tehtävä päättyy, kun kaikki vastustajat on tuhottu, päämaja vallattu tai tavoite saavutettu.

Hyökkäys hyytyy

Totinen polygonigrafiikka on erilaista kuin Advance Warsin sarjakuvahahmot, ei suoranaisesti parempaa. Taisteluun zoomaaminen näyttää komealta, mutta siihen puutuu pidemmän päälle ja animaation skippaukselle tulee parin päivän jälkeen käyttöä. Hienon näköisen maaston hintana on käsikonsolin rankka ryytyminen. Jo muutaman kymmenen yksikön ryhmä saa aikaan hyytymistä, vaikka kartat ovat korkeintaan 20 x 30 ruudun kokoisia.

Poliittisesti korrektisti tarinassa lahdataan tunnetun terroristijärjestön sijasta Allu Kaita. Vaikka juoni on tylsä, taisteluissa on imua. Teköäly ei ole sen viisaampaa kuin Advance Warsissa, joten hauskat ja addiktiiviset kahakat suosivat konetta. Masiinalla on alussa parempia yksiköitä, paremmat asemat ja tuhoisa erikoisrakennus. Tiukimpia tehtäviä ovat kuljetusalus ei saa päästä pakoon -tyyppiset pulmakentät, joissa jokainen siirto on merkittävä. Suosimisesta huolimatta vaikeustaso on kevyt, sillä kone tekee typerästi ajoitettuja vetäytymisiä. Toilailu on olevinaan osa vastustajan persoonallisuutta. Oli syy mikä tahansa, jouduin uusimaan kampanjassa vain kaksi tehtävää. Toisen niistä pelin kaatumisen takia.

Potentiaalisesti tasaväkisemmän moninpelin ottelut hoidetaan joko samassa huoneessa lähiverkossa, netin läpi tai vuorotellen samalla koneella. Vain kahden pelaajan ottelut minimoivat yllätysmomentin, sillä hyökkäyssuunnat ovat helposti ennakoitavissa. Yksinkertainen karttaeditori perustuu kiinteisiin maastopohjiin, joille levitetään rakennuksia, metsää ja suota oman mielen mukaan.

Field Commander saa puhtaat paperit, sillä se ei ole pelkkä Advance Wars -klooni. Kartat voisivat olla isompia ja teköäly ilkeämpää, mutta samat seikat vaivaavat myös Advance Warsia. Koneen hyytyminen laajimmissa nujakoissa on ainoa todellinen harmin aihe, mutta muuten kevytstrategia istuu käsikonsoliin loistavasti.