www.finalfantasy13game.com
Kolmastoista kerta toden sanoo
Square-Enixillä ei olla järin taikauskoisia. Final Fantasy -roolipelisarjaan uskotaan, vaikka tekeillä on kolmastoista osa.
Final Fantasy XII oli suurin muutos sarjan 20-vuotisessa historiassa, sillä ensimmäistä kertaa idean luonut Hironobu Sakaguchi ei ollut mukana pelin teossa. Muutos lisäsi Square-Enixin silmissä peliin tuoretta fiilistä, joten idea päätettiin toistaa. Final Fantasy XIII -roolipeliä vetävät taas uudet nimet.
Tarinan taustalla on syntiinlankeemuskertomus pilvivariaatiolla. Suuret muinaiset auttoivat ihmisiä perustamaan täydellisen pilvikaupunki Cocoonin. Parissa sadassa vuodessa paratiisimaiseen eloon tykästyneet asukkaat alkavat pelätä, että muinaiset eivät pidä kaupunkilaisten nykymenosta ja rangaistukseksi syöksevät koko paikan tuhoon. Ihmisten hallitsemiseksi ja ulkopuolisten vaikutteiden hillitsemiseksi perustetaan teokraattinen Pyhä Hallitus, joka armeijan tuella pyrkii estämään kerettiläiset vaikutteet voimakeinoin.
Maailmassa yhdistyvät scifielementit kristallien taikavoimaa pursuavaan fantasiaan. Koko sankarikööri kuuluu Nora-vastarintaliikkeeseen, joka taistelee hallituksen sortoa vastaan. Yllättäen naispäähenkilö Lightning ei olekaan orpo parantaja, vaan entinen sotilas, jolla on aseistuksena Squall Leonhart -henkinen revolverimiekka. Miespääosaa vetää lumilautailijan näköinen kapinallistaistelija Snow Villiers.
Jonglööri taistelussa
Taistelusysteemi perustuu liikkeiden ketjuttamiseen. Toimintavuorollaan voi joko hyökätä tai heittää taistelu- tai parannustaian. Taioista on erikseen miniversio, jolla isketään kolmeen eri kohteeseen, tai koko hyökkäysvuoron syövä tehokkaampi superversio.
Jos iskusarjaa saa jatkettua riittävän kauan, vastustajan pääsee niittaamaan lopetusliikkeellä, mikä on koko taistelusysteemin taktiikan ydin. Kombolopetuksen idea on napattu mätkintäpeleistä, sillä tehokkaimmassa taistelutyylissä vastustaja heitetään ilmaan ja pidetään siellä jatkuvalla iskusarjalla. Systeemi noudattaa etäisesti arkilogiikkaa, sillä Japanissa ilmestyneen pelattavan demon massiivista taistelurobottia ei yksikään hahmoista jaksa vipata ilmaan, mikä pidentää taistelua.
Kolmen hengen tiimistä pelaaja käskyttää vain yhtä hahmoa, tekoäly hoitaa muiden liikkeet. Sivuhahmoille voi toki luoda logiikkasääntöjä, joiden perusteella ne esimerkiksi keskittyvät parantamiseen taistelemisen sijaan.
Vaikka Final Fantasy -sarjaa on tehty jo kolmena eri vuosikymmenenä, tietyt elementit eivät muutu mihinkään. Maailmassa on aina chocoboja, moogleja ja tutunnimisiä hirviöitä. Lähdekoodiin kuuluvat manattavat olennot Shivasta Bahamutiin ovat tutusti mukana. Sarjan pitkänlinjan tekijät kiistävät, että kyse olisi vain brändikäsikirjan noudattamisesta. Square-Enixillä työskentelee pääosin sarjan faneja, jotka ujuttavat mukaan suosikkielementtejään aikaisemmista Final Fantasyistä.
Nimien pudottelua
Final Fantasy XIII:een panostetaan enemmän kuin yhteenkään aikaisempaan peliin Square-Enixillä. Kehitysbudjetti ei ole tästä maailmasta, sillä pelkkiä välivideopätkiä työstää satahenkinen tiimi. Varsinaisen pelin parissa työskentelee lisäksi 200 duunaria, jos mukaan lasketaan kaikki tekijät ohjelmoijasta ääninäyttelijöihin. Pelinkehitys on kestänyt jo viitisen vuotta, joten komppanian verran väkeä ei elä yhden pelin tuotolla. Final Fantasy XIII:n rinnalla kehitetään PSP:lle Final Fantasy Agito XIII -seikkailua ja PS3:lle Final Fantasy Versus XIII -toimintapeliä. Kolmikko ei muodosta yhteistä tarinaa, vaan pelit ainoastaan sijoittuvat samaan universumiin.
Final Fantasy XIII -tiimiä vetää Motomu Toriyama, joka myös käsikirjoitti tarinan. Mies ei ole aikaisemmin osallistunut johtotehtävissä pääsarjan tekemiseen, vaan meriittilistalla ovat Final Fantasy X-2- ja Final Fantasy XII: Revenant Wings -toimintaväännökset pääsarjasta. Haaste ei silti jännitä, sillä Toriyama on useissa haastatteluissa sanonut, että varsinaisen pääsarjapelin tekeminen on kiinnostavampaa kuin sivujuonien väsääminen. Omassa pelissä saa vapaasti suunnitella hahmot, miljööt ja tarinan kaaret, kun sivujuonessa valtaosa elementeistä on mietitty jo valmiiksi ja haasteet piilevät lähinnä yksityiskohdissa.
Final Fantasy -vakiosäveltäjä Nobuo Uematsu on tehnyt vain pelin kotisivuillakin soivan tunnuskappaleen, mutta muuten sävellystyöstä vastaa Masashi Hamauzu. Hamauzun musiikkia on aikaisemmin kuultu esimerkiksi Final Fantasy X:ssä.
Aikatauluista vastaava tuottaja Yoshinori Kitase arvioi euroversion ilmestyvän vuoden päästä Japanin-ensi-illasta, sillä englanninkielinen ääninäyttely ja käännöstyö ovat jo hyvässä vauhdissa. Square-Enixin perinteisenä työjärjestyksenä on ollut, että ensin tehdään japanilainen versio, sitten amerikkalainen käännös ja viimeisenä euroversio. Nyt kaikkien versioiden kehittäminen etenee liki samanaikaisesti. Totuus paljastuu vuoden 2010 syksyllä, jolloin roolipelin pitäisi viimeistään ilmestyä Xbox 360:lle ja PS3:lle myös Suomessa.
Arvostelu on luettavissa
www.pelit.fi:ssä 31.7.2009.
Herra Spielbergin kannattaisi siirtyä täysipäiväiseksi videopelituottajaksi: ohjaajalegendan peleissä ei ole häivääkään tarpeettomasta mahtipontisuudesta ja rönsyilystä.
Vaikka Steven Spielbergin leffoilta ei voi välttyä, toisin kävi Spielbergin tuottamalle Boom Blox -toimintapulmapelille. Tiivis, omaperäinen ja lennokas kokonaisuus joutui Wii-yleisön ostotottumusten uhriksi: jos peli ei ole Nintendon tekemä, unohda koko juttu. Jatko-osa yrittää murtaa kuluttajien rautaan valetut ennakkoluulot perinteisellä ja vähintään yhtä rautaisella kaikkea enemmän -kaavalla.
Boom Blox: Bash Party on voimakkaasti modernisoitu käänteinen Huojuva torni (alias Jenga) tai videopelifaneille tutummin, steroideilla boostattu Break Out. Peruspelissä heitetään palloilla palikoista kasattuja torneja ja mitä vähemmän palloja tornin kaatamiseen tarvitaan, sitä parempi. Erilaisten boltsien nakkeleminen on Boom Bloxin kantava voima, mutta perinteistä pöytäpeliäkään ei ole unohdettu: useissa pelimuodoissa pistepalikoita vedetään Wiimotevaralla huterista pinoista pois. Toisinaan perusasetelmat vatkataan kokonaan toiseen kuosiin tykeillä tai lasereilla.
Säännöistä riippuen useimmissa kentissä joko etsitään rakennelmista heikkoja kohtia tai vältellään niitä. Tehtävää mutkistetaan erikoispalikoilla: kosketuksesta räjähtävillä pommeilla, katoavilla palikoilla ja paikalleen pultatuilla massoilla. Peruspalikoiden välissä saattaa olla kentän teemasta riippuen arvokkaita kristalleja tai miinuspistepalkkeja. Palikat ovat niiden laadusta ja luonteesta riippumatta erilaisia suorakaiteita, lieriöitä ja kiiloja.
Boom Blox: Bash Partyn näkyvimpiä lisäyksiä ovat maalipallot, oranssit viruspalikat ja linko. Maalipalloa hyödynnetään lähinnä Bejewelediä apinoivissa kolmen rivi ja palat katoavat -pulmakentissä. Tavalla tai toisella kolhaistut virukset tartuttavat naapuripalikat ja katoavat, joten huimat ketjureaktiot ovat väistämättömiä. Lingolla tartutaan mihin tahansa palikkaan ja rämpsäytetään se kuminauhan suuntaisesti liikkeelle. Linko ja pistekerroinmaalit laajentavat kenttäarsenaalia muun muassa omalaatuisilla ja mukavan kiperillä minigolfkentillä.
Kenttämuunnelmia syntyy melkoinen läjä, kun perusasetelmia rukataan aika- tai heittorajoilla ja muilla spesiaalisäännöillä. Osa kentistä on vähän helpompia, toiset vaikeampia, jotkut enemmän tai vähemmän tuurista kiinni. Ei se haittaa, sillä kenttiä on todella paljon, joten kokonaisuuden vaikeustaso ja tekemisen määrä ovat kohdallaan.
Fyysistä toimintaa
Kun idea on yksinkertainen, selkeät kontrollit ja pätevä fysiikka nousevat ratkaisevaan asemaan. Boom Blox: Bash Party ylittää esteen tyylikkäästi: pallot heitetään napakalla ja tunnelmaa luovalla yli olan -vippauksella, ja liikuteltavat palikat sekä linko seuraavat tarkasti ohjaimen liikkeitä. Aidon makuinen fysiikka pitää huolen siitä, että pelaajaa ei huijata missään vaiheessa. Vinot pinot kaatuvat oikeisiin suuntiin, lentävät palikat tekevät massansa ja kokonsa mukaista jälkeä.
Helppotajuinen ja monipuolinen kimppakiva on edelleen merkittävä osa Boom Bloxin viehätystä. Kilpailulliset, pääosin vuoroperiaatteella rullaavat moninpelit hyödyntävät kaikki olennaiset yksinpelimuodot. Co-op-kaksinpeleissä käytetään erilaisia työkaluja samaan aikaan tai tehdään siirtoja vuorotellen. Etenkin kenttäeditoria hyödyntävässä torninrakennuksessa kommunikointi ja selvä suunnitelma ovat valttia.
Kenttäeditori kruunaa Boom Blox: Bash Partyn. Pätevä ja selkeä editori tuo toimintaan melkoisesti lisää imua, sillä omia päättömiä virityksiä saa jakaa puolivapaasti EA:n verkkopalvelimilla. Ikävä kyllä kentät ennakkotarkastetaan, joten mitään ratkiriemukkaita Spore-ilmiöitä ei pääse tapahtumaan. Jos joku tietty pelimuoto innostaa enemmän kuin joku muu, ei hätää, jokaisessa kenttäsikermässä on samankaltaisten bonuskenttien lataussymboli.
Boom Blox: Bash Party on monipuolinen ja viihdyttävä toimintapulmapeli. Asiallisten kontrollien, näppärän fysiikan ja hienojen kenttien pitäisi riittää siihen että Boom Bloxin toinen inkarnaatio nappaa arvoisensa jalansijan Wii-eliitistä. Kun kaikkea on enemmän ja lisänä tujaus jotain ihan muuta, Boom Blox: Bash Party on onnistunutta edeltäjäänsä parempi peli. Ja se ei ole vähän se.
