Keskellä kauneinta kesää sikiävät pahuuden oliot! Summonoin tehokkaan raidikaverini, jonka loitsu Pyretrin Mist tekee hordesta selvää. Mutta miksi edes menisin ötököiden syötäväksi, taidankin raidata sisällä, mukavasti sohvan pohjalla, sillai rennosti padi kädessä.
Final Fantasy XIV:n alkutaival on surullisen kuuluisa. Mutta vanhanaikaisesta ja raskaasta ankanpoikasesta kasvoi joutsen, kun peli pistettiin kokonaan uusiksi, uuden tiimin kanssa. Viime vuonna uudelleen julkaistu Final Fantasy XIV: A Realm Reborn elää kovaa nousukautta, kuukausimaksullisia tilaajia oli toukokuun alussa jo yli kaksi miljoonaa. Se on World of Warcraftin jälkeisessä, free to playn vyöryttämässä mörppimaailmassa vakuuttava luku. Etenkin peliltä, joka oli syntyessään niin kurjasusi kuin Final Fantasy XIV.
Huhtikuun puolivälissä Eorzean manner avautui myös PlayStation 4 -pelaajien koluttavaksi. Kolmospleikkaristit ovat tutkineet Eorzeaa jo viime vuodesta alkaen, minä liityin joukkoon keväämmällä. PS4-version julkaisun aikaan addiktioni oli jo niin kova, että juuri A Realm Reborn oli se peli, joka toi PS4:n talouteeni. Kolmosversion pelin sai nääs päivitettyä ilmaiseksi nelosversioon. Ne ovelat paskiaiset!
Eorzea, rakastettuni
Eorzea on erinomainen lomakohde vanhalle fantsufanille. Kun alkuperäistä neljäätoista moitittiin siitä, ettei se kunnioittanut sarjan perinteitä tarpeeksi, vetää A Realm Reborn itsensä skaalan toiseen päähän. Kaikkialta paistaa läpi puhdas fanipalvelus ja nostalgianarujen vetely. Paha imperiumi, mystinen magitech-teknologia, kuussa asuva Bahamut-lohikäärme, aseisiin pultattava materia, gunbladet, Biggs ja Wedge ja Cid ja chocobot ja mooglet ja kristallitorni ja villit ruusut. Enkä osaa pitää sitä mitenkään pahana asiana!
Nettiropeksi ARR on harvinaisen tarinavetoinen, mutta tarina itsessään on suht simppeli ja köykäinen, eikä yksinpelifantsujen megalomaaniseen paisutteluun ylletä missään vaiheessa. Jos pelkän tarinan seuraaminen olisi ARR:n pointti, en olisi jaksanut sitä kuukauttakaan. Sen sijaan roimalla fanipalveluvoimalla into tutkia ja hutkia moninpelimaailmassa nousi hurjasti. Näin sarjan nettiropet pitäisikin tehdä, jätetään ne tarinat yksinpelien kerrottavaksi.
Etukäteen epäilin padi-mörppäämisen mielekkyyttä. Hotbareja on miljoona, ja niitä pitäisi pystyä navigoimaankin tehokkaasti. Mutta padi onkin valjastettu ARR:n käyttöön erinomaisesti, taitoja voi napittaa kuvio- ja suuntanäppäimille R2- ja L2-painallusten kera yhteensä kuusitoista kappaletta per hotbar. Hotbareja taas saa kahdeksan kappaletta, ja niiden välillä vaihtelu on nopeaa ja esteetöntä. Ei ole ihme, että suurin osta Youtuben ARR-pelaajista pelaa padilla vaikka alustana olisi PC.
PS3-versioon verrattuna PS4-kaima on tarkempi, pyörii paremmin ja Dualshock 4:n elealuetta voi käyttää virtuaalihiirenä, joskin valitettavan epätarkkana sellaisena. Itse pidin mukana langatonta näppäimistöä, sillä padikirjoittaminen vei aikaa, ja instansseissa sitä ei ole ikinä liikaa. Myös hiiren saa kiinni nelospleikkariin, joten hiirinäppispelaaminen onnistuu kuin PC:llä ikään.
Vaikka vähän aikaa sitten uhosin Pelit.fissä, ettei loppupelin instanssisisältö kiinnosta minua kiven vertaa, on mieleni muuttunut kuin varkain. Edelleen etenen kohti loppusotia rauhallisesti nautiskellen, useammalla eri hahmoluokalla pelaillen, mutta esimerkiksi suoraan Final Fantasy III:sta lainattu 24 pelaajan kristallitorni-instanssi kiinnostaisi ihan pirusti. Ehdin mukaan vielä hyvin, sillä siitä on julkaistu vasta ensimmäinen kolmannes, Labyrinth of the Ancients, joka kolmosessakin sijaitsi itse tornin juurella. Muistan alkuperäisen kristallitornin koko sarjan historian veemäisimpänä viimeisenä luolastona, mutta ison pelaajaporukan haasteena sen pitäisi olla kuin omiaan. Kun vielä musiikit ja pomot näppäilevät nostalgiahermoja, en voi kuin toivoa, että kun kristallitornin kaikki osat saadaan julkaistua, myös muiden Final Fantasyiden viimeiset luolastot saavat samanlaisen instanssikohtelun.
Koska lisäsisältöä tulee jatkuvasti, en näe addiktioni loppuvan ihan heti. Kolmen kuukauden välein ilmestyvissä isommissa päivityksissä saadaan uutta pelattavaa sekä alku- että loppupeliin, maaliskuun Through the Maelstromissa tuli muun muassa uudet ison tason taistelut Leviathania ja Gilgameshia vastaan, aiemmassa päivityksessä free companyt, eli pelin killat, saivat mahdollisuuden oman talon rakentamiseen. Tulevien päivitysten lisäyksistä mielenkiintoisimpia ovat pelaajien yksityistalot sekä Eorzean oma Gold Saucer -huvipuisto. Ensimmäinen oikea lisäosakin on suunnitteilla, päästäisiinköhän siinä viimein Coerthasin horisontissa siintävään Ishgardiin?
Vuosia valitin, kuinka Square Enix on pilannut Final Fantasyn Fabula Nova Crystaliksillaan. Mutta nyt viimeisen puolen vuoden sisään kaksi peliä ovat sytyttäneet vanhan liekin uudelleen. Ensimmäinen oli 3DS:n mainio Bravely Default, toinen Final Fantasy XIV: A Realm Reborn. Ja voi pojat, kun se vanha liekki palaakin loimuten!
Nyt, anteeksi, minulla on panssareita taottavana. Nähdään Eorzeassa!
