Digitaaliflippereissa on yksi ongelma: aidot koneet ovat roimasti hauskempia. Flipnic kiertää sudenkuopan flipperillä, jota ei voi siirtää fyysiseen muotoon.

Useimmat tietokoneflipperit simuloivat todellisuutta pedanttisella asenteella. Flipnic menestyy päinvastaisella filosofialla: se suhtautuu rajattomaan bittiavaruuteen etuna, ei taakkana. Lukuisiin alueisiin jakautuvat, teoriassa lomamökin kokoiset kentät ottavat eetteristä kaiken irti. Pallot rullaavat vuoristoratakouruissa ja luonnon lakeja kierretään hassuilla härveleillä.

Flipnicin areenat jakautuvat kompakteihin alueisiin, joissa on yhdestä kuuteen palloa tuuppivaa flipperimailaa. Toisinaan kuulaa kuritetaan käsikäyttöisillä bumpperipaaluilla, jotka pomppaavat komennosta esiin tai piiloon. Etäisesti tavallista flipperiä muistuttavien alueiden välillä liikkuminen on helppoa, jos muistaa oikean siirtymäkourun. Tukevan pistepotin kerääminen on yksi tavoite, mutta uudet kentät aukeavat vain hauskoja tehtäviä ratkomalla.

Ensimmäinen kenttä sijoittuu vehreään viidakkolaguuniin, jonka keskuskaukalo lojuu iloisesti solisevan vesiputouksen edessä. Läheisessä metsikössä pallon kimppuun iskee ehta lentävä lautanen suoraan 50-luvulta. Hopeakuulia himoitsevat marsilaiset uskaltavat härnätä vain yksinäistä mötikkää, joten muukalaisia hämätään suuren kuulapuun hedelmillä. Jos puun runkoa ravistaa tarpeeksi, areenalle romahtaa liuta palloja ja ufo luikkii karkuun.

Tois puol jokkee räpyttelee perhosia, jotka laskeutuvat pallon kolhimien bumpperien päälle. Kun ruma bumpperikatras peitetään perhosilla, tapahtuu kummia: joki, vesiputous ja läheiset metsiköt jäätyvät umpeen. Muuriksi jämähtänyt epäilyttävä putous tarjoaa lupaavimman jatkosauman, sillä kiertely ja kaartelu ei johda mihinkään. Kuula jysähtää hyiseen valliin kolme kertaa ja muuri pamahtaa säpäleiksi. Jään takaa paljastuu pystysuora vuorenseinämä, joka on flipperien ja lyhyiden kourujen uurtama. Pitkän paukuttelun jälkeen pallo selviytyy vuoren huipulle ja seuraava kenttä aukeaa.

Pallo peliin

Rikkaan mielikuvituksen luomaa meininkiä höystetään flipperiaiheisilla minipeleillä ja muilla pistesammoilla. Kentissä on lukuisia sivutavoitteita ja bonusalueita, joita ei välttämättä tarvita seuraavan areenan avaamiseen. Kakkoskentän tylyissä teknoluolissa murskataan palloilla hirviömäisiä robottirapuja ja eräällä erikoisalueella palloa viskotaan magneettitornista toiseen. Omilla ansioillaan pärjäävä näppärä magneettilabyrintti keikauttaa toiminnan rytmin ja temmon ovelasti päälaelleen.

Kaunis ja tyylikäs Flipnic on teknisesti moitteeton. Kiinteiden flipperikuvakulmien vaihdokset kääntyvät saumatta ja sujuvasti. Nasevat ääniefektit ja pelitapahtumien väliin hyppäävät hulvattomat videopätkät luovat lystikkään tunnelman. Maagisen tarttuvat ja ihastuttavan raivostuttavat taustakipaleet koostuvat lyhyistä ja retrohtavista loopeista.

Kolmen laajan flipperikentän teemat ovat miellyttävän vaihtelevia. Alun viidakosta siirrytään mekanomaailman kautta lasiareenojen hallitsemaan valosokkeloon. Pääkenttien välissä taistellaan muotoaan muuttavaa Evoluutio-pomohirviötä vastaan tietysti palloilla. Evoluution viskomat ja kuulaosumasta murskaantuvat sähkömurikat lamaannuttavat kapulat hetkeksi. Kun kentät on ratkaistu, valaistus muuttuu, areenat peilataan ja koko satsi tahkotaan uudestaan läpi. Jos enkkametsästys unohdetaan, Flipnicin veto loppuu runsaassa viikossa.

Toisen kierroksen jälkeen avautuva neljäs areena tekee herkullisen käännöksen takavasempaan. Meininki muuttuu 70-luvun tyylillä tehdyksi Breakout-klooniksi, jossa on hurjasti mailoja ja useita erilaisia alueita. Yksinkertaiset kaksinpelit koostuvat sekalaisista minipeleistä. Flipperikoris ja multiball-pompottelu ovat puuduttavia tuurirämpytyksiä. Hupaisassa bumpperifutiksessa ja kuuden mailan pong-kloonissa on jo ideaa.

Kontrollien oppimiseen tuhraantuu noin 2,98 sekuntia. Oikealle ja vasemmalle iskeviä flipperimailoja ja bumpperipaaluja ohjataan kahdella namiskalla. Flipperikonetta voi myös tuuppia, mutta väkivaltaa kaivataan ani harvoin. Iskuissa on keinotekoinen mekaaninen viive, jonka tarpeellisuus on kyseenalainen. Viiveeseen tottuu onneksi nopeasti ja pian se ei häiritse enää lainkaan. Kuulan liikkeitä hallitseva fysiikka on riittävän jämerää ja epäilyttävät pomput ovat harvinaisia.

Sonyn omien ja kiitettävästi uutta yrittävien koodipajojen väsäämä kuularumba on erinomainen digitaaliflipperi. Flipnic ansaitsee paikkansa auringossa, sillä sen omalaatuiset temput eivät onnistu reaalimaailmassa.