Arvostelu on luettavissa Pelit.fi:ssä 3.9.2008.
www.fracturegame.com
Räiskinnöissä suojautuminen on nykyään in. Fracturessa vihollisen tulelta pääsee piiloon vaikka pellolla, sillä työkaluilla maan voi nostaa esteeksi.
Tuhoutuva ympäristö on asia, joka tuo ruutia mihin tahansa räiskintään. Crysiksessa viidakon katkominen rynnärillä oli hauskempaa kuin muu peli yhteensä, ja uudessa Red Factionissa talot sortuvat komeasti. LucasArtsin tulevassa Fracturessa ympäristön muokkaukseen on otettu toisenlainen lähestymistapa: maastoa nostetaan ja lasketaan aseilla ihan oman mielen mukaan.
Maanmuokkauksen viitekehyksenä toimii scifitulevaisuus, jossa ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut ekokatastrofin ja sen myötä maailma on joutunut poliittiseen kurimukseen. Yhdysvallat on hajonnut kahteen osaan, itäiseen Atlantic Allianceen ja läntiseen Pacificaan. Osapuolet ovat ajautuneet armeijoidensa kehityksessä eri suuntiin. Atlanttiliiton luottaessa kyberneettiseen ehostukseen, Pacifica muokkaa suoraan sotilaidensa geenejä ja luo näin kokonaan uudenlaisia supertaistelijoita.
Nousevan mantereen maa
Maaston kanssa leikkiminen on koko Fracturen perusidea ja sitä käytetään niin taistelussa kuin kevyiden ongelmien ratkomisessa. Muutaman kentän perusteella ajatus vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta paljon on lopulta kiinni siitä, keksivätkö tekijät kikan ympärille tarpeeksi monipuolista tekemistä.
Käytössä olevasta aseesta riippumatta vasen olkapainike laskee maata ja oikea nostaa, mikä iskostuu nopeasti selkäytimeen. Korkeuserojen kanssa leikkiminen on nopeaa ja tasaisen pihan keskelle voi tarvittaessa helposti luoda nyppylän, joka suojaa vihollisen tulitukselta.
Varsinaiset aseet vaikuttavat melko tavalliselta peruskauralta, mutta maaston muokkauksella voi luoda hauskoja tilanteita. Jos vihollisen alla olevaa maata nostaa ylös, lentävät vastustajat hetkeksi ilmaan. Samalla tekniikalla voi itse tehdä Quake-tyylisiä rakettihyppyjä, nyt tosin multavoimalla. Toinen hyvä taktiikka on kaataa viholliset kuoppaan ja heittää kranaatti perään. Vaihtoehtoja tuntuu olevan paljon.
Tekijät lupailevat mukaan myös erilaisia puzzleja. "Yksi iso innoittajamme on ollut Portal, joka onnistui hiomaan uudesta pelimekaniikasta jotain todella upeaa. Toivomme yltävämme Fracturessa edes hituseen samasta magiasta", hehkuttaa tuottaja Jeffrey Gullett.
Useita aseita voi käyttää monella eri tavalla. Piikkikranaatti esimerkiksi synnyttää maasta kohoavan kivipaalun, jolla voi nostaa esineitä, mutta paalua voi myös käyttää omana suojapaikkana. Jos maan tasalla häärii vaarallisia vihollisia, on taivaisiin kohoaminen usein hyvä ajatus.
"Monet parhaimmista ideoista syntyivät vasta pelitestauksen yhteydessä, kun ihmiset loivat toimintatapoja, joita emme aluksi tulleet edes ajatelleeksi. Eräs testaaja esimerkiksi keksi heittää bunkkeriin maata kohottavan kranaatin, joka murskasi sisällä kykkineet viholliset rakennuksen kattoa vasten", jatkaa Gullett.
Tusinascifin tuska
Nähdyn perusteella Fracturessa on huikeasti potentiaalia, mutta ironisesti myös sudenkuoppia. Maastoa voi muokata hienosti, mutta rakennukset eivät ainakaan testiversiossa olleet tuhottavissa kuin ennalta määrätyissä juonikohdissa. Tämä tuntuu väkinäiseltä kaiken muun leikkimisen keskellä.
Todellinen uhka on tyyliksi valittu tusinascifi. Hienoakin hienompi pelimekaniikka voi jäädä unohduksiin, jos se pinnoitetaan jo aivan liian tutulla "isot äijät kybervarustuksilla" -tavanomaisuudella. Toivottavasti tämä ei koidu Fracturen turmaksi pelin ilmestyessä syksyllä. Hauska maastomuokkaus kun vaikuttaa erittäin lupaavalta ja uudenlaiselta kikalta.
Tapio Salminen
Xbox 360, PS3
Ilmestyy lokakuussa
