Neuvostoliitto päätti toisen maailmansodan pudottamalla ydinpommin Berliiniin ja valtasi nopeasti koko Euroopan. Yhdysvallat vetäytyi omaan kuoreensa, mutta eräänä kesäisenä päivänä New York herää punaiseen aamunkoittoon.
Kunnon 80-lukulaiseen kommunistiparanoian henkeen vannova Freedom Fighters sijoittuu kuvitteelliseen nykypäivään, jossa puna-armeija tekee maihinnousun New Yorkiin. Kaupunki jää nopeasti etenevien miehitysjoukkojen jalkoihin, eivätkä puolustajat ehdi koota rivejään kuin vasta lähiöissä.
Armeijan murehtiessa suurempia kuvioita miljoonakaupungin vapauttaminen jää amerikkalaisen jokamiehen vastuulle. Vapaaseen aseiden omistusoikeuteen uskovat kansalaiset keräytyvät partisaaniliikkeeksi, joka tekee lyhyitä iskuja neuvostojoukkoja vastaan.
Olosuhteet pakottavat myös tavallisen putkimiehen, Christopher Stonen, nousemaan barrikadeille vapauden ja tähtilipun puolesta. Kun mies onnistuu muutamassa iskussa, hänen maineensa alkaa kasvaa niin miehittäjien kuin vastarintaliikkeen piirissä. Neuvostojoukot kutsuvat Stonea kummitukseksi, vilkuillen samalla varovaisesti olkansa yli. Partisaanit saavuttavat voittoja, mutta tie vapauteen on pitkä.
Tukevaa tunnelmointia
Vapaustaistelijoiden tunnelma on ensimmäisestä kuvasta lähtien messevän yliamerikkalainen, mutta tekijätiimi on kotoisin rapakon tältä puolelta. Hitmaneilla kyntensä näyttäneen Io Interactiven tanskalaisuus on varmasti osaltaan auttanut oikean asenteen löytämisessä.
Aiheen tahaton koomisuus paljastuu, kun sitä katsoo riittävän kaukaa. Freedom Fighters herkuttelee reaganilaisella maailmankuvalla ja kylmän sodan lietsomilla uhkakuvilla. Kommunistien vallattua koko muun läntisen maailman Yhdysvallat yllätetään housut kintuissa ja pahin painajainen tapahtuu. Tosiamerikkalaisesta hehkutuksesta otetaan kaikki irti ja pelaajan on pakko hykerrellä.
Ion pojat ovat katsoneet elokuvansa tarkkaan. Freedom Fightersissa yhdistyy sopiva dramatiikan taju ja Jerry Bruckheimerin tuottamille tähtilipunpalvontamenoille naureskelu. Yleisilme on vakava, mutta huvittavuus muodostuu samalla tavalla kuin Schwarzeneggerin elokuvissa. Tunnelma imee mukaansa, jos vain uskaltaa antautua virran vietäväksi.
Leningrad Cowboys ja puna-armeijan kuoro
Sankari etenee tehtävästä toiseen majesteetillisen kauniin kaupungin uumenissa. Loistavana ideana taistelu alkaa kesäauringon kuumentamilla kaduilla, mutta päättyy vasta lumen peittämissä raunioissa. Vuodenaikojen läpikäynti luo kokonaisuuteen omaa tärkeää lisätunnelmaansa. Myös sankari muuttuu tarinan edetessä puhdasposkisesta poikasesta sänkileukaiseksi kyynikoksi.
Grafiikan ihasteluun ei kyllästy. Kaupunki tuntuu aidolta taistelutantereelta ja ulottuvuutta riittää joka suuntaan. Pilvenpiirtäjät halkovat taivaita, Manhattanin autioituneilla kaduilla näkyvyys kurottuu kilometreihin. Syksyllä värjötellään vesisateessa ja talvella lumipyry haittaa oikeasti näkyvyyttä.
Viimeinen niitti vahvassa tunnelmassa on loistava äänimaailma. Laukaukset kaikuvat kaukaisuudesta ja tuuli puhaltaa raunioissa Leninin kunniamitalin arvoisen musiikin pauhatessa taustalla. Massiivisella mieskuorolla kuorrutettu musiikki valaa pelaajaan juuri oikeaa Suuren Isänmaallisen Sodan hehkua.
Elokuvamaista vauhtia
Loppuun asti hiottu kokonaisuus painottuu suoraan toimintaan. Tehtävissä on yleensä päämääränä nostaa tähtilippu vallatun rakennuksen salkoon, mutta matkan varrella räjäytellään siltoja ja vapautetaan vankeja. On mukaan pudotettu yksi hiipimistä vaativa tarkk'ammuntakeikkakin.
Useimmissa tapauksissa sankari voi itse valita, missä järjestyksessä hän haluaa suorittaa tehtävät. Alueet vaikuttavat toisiinsa, sillä yhteen päämäärään vaadittava räjähdysaine saattaa täytyä noutaa toisesta kaupunginosasta. Jotkut kentät ovat todella vaikeita, kunnes tajuaa käydä toisella alueella ensin räjäyttämässä puna-armeijan taisteluhelikoptereiden tankkausalueen. Tämä poistaa vaikeaa aluetta vahtineen ilmatuen ja helpottaa partisaanijohtajan elämää.
Taistelussa realismia tärkeämpää ovat pelattavuus ja elokuvamainen näyttävyys. Tavallisessa pelitilassa sankari ampuu automaattisesti lähintä etusektorissa olevaa vihollistaan sopivalla automaattitähtäyksellä. Tarkempaa sihtailua varten kuvakulman voi siirtää hetkellisesti hahmon olalle tai kiikarikiväärin tähtäimeen. Tällöin luoti menee juuri sinne, minne halutaan.
Aseita on älykkäästi rinkassa vain kaksi kappaletta: yksi käsiase ja yksi kookkaampi työkalu. Valikoima on realistinen ja aseet tuntuvat käytössä sopivan munakkailta. Lisää panoksia poimitaan kaatuneilta, tarpeen vaatiessa myös tussarin voi vaihtaa kalmolta yli jääneeseen.
Kodin ja omenapiirakan puolesta
Sankari ei kohtaa julmaa punamaailmaa yksin. Hahmon maine kasvaa pelin edetessä ja lisää karismaa voi hankkia muun muassa haavoittuneita siviilejä parantamalla. Mitä suositumpi hahmo on, sitä suurempaa seuraajajoukkoa hän voi komentaa.
Alaisten määrä vaihtelee muutamasta aina lopun massiiviseen kahdentoista hengen joukkueeseen. Tovereita voi rekrytoida mukaan kenttien piilopaikoista.
Seuraajia käskytetään yksinkertaisella kolmen komennon systeemillä. Joukot voi komentaa hyökkäämään, puolustamaan tai seuraamaan pelaajaa. Tarkempaa säätöä varten yksittäisten tiedustelijoiden paikan voi osoittaa suoraan olan yli esitetyssä tähtäinkuvassa. Kokonaisuus on vauhdikas, mutta silti riittävän monipuolinen.
Joukkueajattelu tuo toimintaan kiehtovaa massiivisuutta. Toverit osaavat taistella melko älykkäästi, suojaa käytetään hyödyksi ja hahmot hyppäävät aina välillä oviaukosta ampumaan nurkan takana kyykkivää iivanaa.
Vain vihollisen helikopterit tuntuvat tuottavan tekoälylle vaikeuksia, sillä toverit eivät osaa ilman eri käskyä piiloutua ylhäältä tulevalta kuolemalta. Onneksi partisaanit eivät koskaan heitä lusikkaa kokonaan nurkkaan, vaan jäävät tajuttomana odottamaan sankarin parantavaa kättä.
Freedom Fighters on harvinaisen maittavaa räiskintäviihdettä. Kontrollit ja ulosanti ovat koneesta riippumatta erinomaiset ja hivelevän 80-lukulainen tunnelma tempaa mukaansa. Ainoa selvä miinus on herkun lyhyys, sillä miehittäjät on ajettu mereen muutamassa illassa. Lisäkestoa voi hakea suurimmillaan neljän pelaajan jaetulla ruudulla käytävästä lipunryöstöstä, joka on hauskaa hetken.
92
