Samaan kastiin laskettavien skeitti-, lumilauta- ja pyöräpelien tulva alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan jalkapallopelien ylitarjontaa. Freestyle Scooterissa välineenä on kesällä trendivillitykseksi kohonnut potkulauta, mutta konsepti on muista extreme-peleistä tuttu: vauhtia, hurjia temppuja ja vielä hurjempia kaatumisia roppakaupalla.
Freestyle Scooter ei pelivaihtoehdoilla turhia mässäile. Pelkän harjoittelemisen lisäksi valittavana on vain Circuit-moodi, jossa pelaajan täytyy pelastaa ilkeän robotin sieppaamat kaverinsa. Kenttiä on kolme erilaista, joissa jokaisessa on kuusi tehtävää. Kun kullakin tasolla on läpäisty sama tehtävä, aukeaa bonusrata, jonka läpäisemällä pelaaja vapauttaa yhden kaverinsa.
Ratoja pääsee harjoittelemaan vasta sitten, kun ne on tehtäviä läpäisemällä ensin avattu. Myös lautailijoita saa käyttöönsä sitä mukaan kun heitä pelastaa. Aluksi valittavana on vain kaksi ajajaa, mutta pelin läpäisyn jälkeen arsenaali on kasvanut yhdeksän hahmon suuruiseksi.
Kaksinpeliä ei ole monipuolisuudella pilattu. Kaverin kanssa kisaillaan vuoropohjaisesti keräämällä yksinkertaisesti enemmän pisteitä kuin vastustaja. Pikanttina yksityiskohtana pelaajat joutuvat käyttämään samaa ohjainta.
Temppukoulussa
Kontrollit ovat yksinkertaiset ja helposti opittavat. Ohjaimen napeista kaksi on varattu temppujen tekemiseen ja yksi namiska grindeille ja slideille. Liikkeitä voi yhdistellä melko vapaasti toisiinsa.
Vaikeustaso on ilmeisesti tarkoituksellisesti laskettu mahdollisimman alas, sillä temput onnistuvat helposti, eikä temppuilun päätteeksi alastulon tekeminenkään ole pilkun tarkkaa touhua. Pystyssä pysymiseen riittää melkeinpä se, ettei lautailija tule maan kamaralle pää edellä.
Valittavat hahmot lienevät paras esimerkki pelin lapsekkaasta linjanvedosta. Sarjakuvamaisten ihmishahmojen lisäksi pääsee ohjastamaan muun muassa nallekarhua ja pelin läpäistyään myös itse pahisrobottia. Pienimmät pelaajat ovat varmasti riemuissaan. Koska hahmot ovat taidoiltaan identtisiä, minua ei jaksanut kauan innostaa nallukan vauhdikkaasti temppujen tahtiin heilahdellut häntä. Hulppea credits-video on sekin selvästi tehty nuorempaa kohderyhmää ajatellen tai sitten kieli totaalisesti poskella.
Yksi pelin suurimmista ongelmista on oikukas kamera, joka kaatumisten jälkeen ei näytä sitä mitä pitäisi. Kameramiehen kädettömyys ärsyttää valtavasti, sillä tehtäviä suorittaessa on useimmiten tulipalokiire, eikä turhaan tupeksimiseen ole aikaa. Myös hidastukset voisivat olla mielikuvituksellisempia.
Hermot kuriin
Pelattavat kentät herättävät jokseenkin ristiriitaisia tuntemuksia. Tasosuunnittelu on mukiinmenevää ja hurjimpienkin combojen vetäiseminen onnistuu, kunhan käyttää hieman mielikuvitusta. Mutta, mutta. Ratoja ja pelattavaa on aivan liian vähän ja vaaditut tehtävät suorittaa lyhyen harjoittelun jälkeen turhankin helposti.
Renkaiden keräilyyn keskittyvät bonusradat aiheuttavat jonkin verran päänvaivaa, ja ennen kaikkea kysyvät rautaisia hermoja. Korkealla ilmassa leijuvat radat saavat kädet hikoilemaan ja pulssin tihenemään, kun putoamisen vaara on alituinen, mutta kellon armoton tikitys pakottaa pitämään kiirettä.
Freestyle Scooter ei varmasti täytä Tony Hawk -veteraanien tarpeita, eikä sitä oikein voi suositella muillekaan lajityypin peleihin erikoistuneille. Perheen pienimmille ja extreme-pelejä vähemmän harrastaneille peli voi kuitenkin helppoutensa vuoksi olla tutustumisen arvoinen kokemus, sillä kynnys on jo valmiiksi sopivan matala.
72
