Gears of War: Ultimate Edition - Rise like a fenix

Uusi moniteholinssimallisto nyt Sirkkalan Näkömestarista!

Suomalainen mies ei muutu, vaikka sukupolvi vaihtuu. Sotarattaiden facelift noudattaa samaa logiikkaa, joskin makkara on vaihtunut käristeestä kabanossiin.

Olen sanonut tämän jo aikaisemminkin, mutta Tom Cruisen tähdittämän Top Gunin pelillinen vastine on Gears of War. Miesten välistä ystävyyttä käsitellään aiheen vaatimalla vakavuudella ja pääroolissa ovat kosmisen sodan todelliset sankarit, rehdit tyä ukot ja isäm maan ystävät, jotka saavat itse Bull Mentulan näyttämään hernekepiltä.
Ensimmäinen Gears of War kolisteli teknisiä raja-aitoja uskomattomalla audiovisuaalisella ilmeellään. Ennen virallista jatko-osaa Microsoftin sisäisen pelistudion vedettäväksi annettiin sukupolvenvaihdos: Ultimate Edition modernisoi tuon pelisarjan kantaisän ja siirtää vetovastuun Epiciltä The Coalitionin hoidettavaksi. 
Marcus Fenix kumppaneineen rymistelee Yxboxille aavistuksen silotelluimpina, mutta pelin ydin on pysynyt koskemattomana. Minulle Gears of Warit ovat aina olleet Arskan ja Syltyn toimintapätkien pelillisiä korvikkeita. Puhdasta viihdettä, jonka överiksi vedetty maskuliinisuus naurattaa. Nyt kuitenkin hymy hyytyy.
 

Tässä naamassa arpikin kaunistus olisi ja hampaat voi uusiksi laittaa.

Kuka on äiä? Marcus Fenix on ÄIÄ!!

Gears of War eroaa muista remasteroinneista siten, että pelin tarinaa on rikastettu lisäilemällä mukaan pientä lisätauhkaa. Levylle on prässätty tunnin verran pc-versiosta napattua lisäkierrettä, joka jäi aikoinaan Xbox 360:n painoksesta rannalle. En kyllä usko, että Kearsseihin tartutaan ensisijaisesti tarinan vuoksi. Vaikka olen pelannut ykkösen muutaman kerran läpi, Ultimate Editioniin tarttuessani minun oli todella hankala pitää kirjaa alkuperäisen sisällön ja lisäysten kanssa. Tämä kertoo jotain tarinan vetävyydestä.
Sera-planeetan kansalaiset joutuvat ongelmiin, kun alkuperäisväestö kaivautuu maanpinnan alta vaatimaan oikeuksiaan torrakot tanassa. Heinäsirkoiksi kutsutut avaruuspirut lyövät ison vaihteen silmään ja nopeasti sodan rattaat ovat jauhaneet koko planeetan murskaksi. Ihmisten vastarintaliike taistelee vastaan tuhoamalla kaiken tieltään. Peli alkaa, kun vapaustaistelijat keräävät joukkojaan ja sankarimies Marcus Fenix vapautetaan putkasta. On viimeisen yrityksen aika.
 Gears of War kertoo tarinan kivitalon kokoisista sotilaista. Tulevaisuudessa nuoruus kulkee kolmen puberteetin ja hormonibaarin kautta aikuisuuteen, sillä sikaniskaiset karpaasit ovat hiusrajasta kantapäihin pelkkää lihasta. Ranteet ovat reiden vahvuiset ja ääni niin möreä, että aivastuskin tulee alle kymmenen hertsin taajuudella ja rikkoo ikkunat kolmen korttelin kerrostaloista.
 Tällaisista palikoista ei yksinkertaisesti ole mahdollista rakentaa kovin uskottavaa juonenkuljetusta, mutta silti sitä yritetään. Sodan jälkiä kauhistellaan ja ihmiskohtalot yritetään liittää mukaan tarinaan. Seuraavassa käänteessä heitetään huonoa läppää ja kiroillaan. Käsikirjoitukseltaan Gears of War rönsyilee niin moneen suuntaan, ettei se todennäköisesti tiedä itsekään, onko se lintu vai kala. Pelisarjan myöhemmät osat onnistuvat löytämään paremman tasapainon tarinankerronnan ja camp-henkisen lähtöasetelman väliltä, mutta ykkönen ottaa itsensä aivan liian vakavasti.
Onttoa tarinaa yritetään peittää vetävän visuaalisuuden alle ja tässä Gears of War onnistuu edelleen. Vaikka pelisarjan ykkösosan julkaisusta on jo reilusti aikaa, alustapäivitys nostaa vanhan sotaratsun takaisin konsolipelien graafiseen kermaan. Satunnaisia grafiikan vilkkumisia lukuun ottamatta teknisessä toteutuksessa ei ole moitteen sijaa.

Värisävyt taiteilevat paskanruskean ja harmaan välimaastossa. Sodan runtelema maasto on varsin masentava näky.

 
Kaikki piiloon!

Tekniikka on pelkkä renki, koska vasta soveltaminen ratkaisee. Tässä Gears of War kompastelee. Koko pelin voi jakaa taisteluareenoihin, jotka erotetaan tosistaan kapeilla putkilla, joiden aikana hoidetaan juonenkuljetus pois alta.
 Taistelu on suojautumiseen nojaavan pelimekaniikan ansiosta varsin staattista. Se taas johtaa liikkeen pysähtymiseen. Taisteluista puuttuu eteenpäin ajava voima, kun areenoiden vastarinta tykitetään telakalle suojan takaa ruikkien.
 Runkkuhuohotusgenren kantaisänä tunnetun Gears of Warin pelimekaniikkaa joko rakastaa tai vihaa. Tässä pelissä rymistely ei vakuuta, mutta kakkosessa ja kolmosessa pullat ovat paremmin uunissa, kiitos liikkeeseen kannustavan pelisuunnittelun. Pelisarjan myöhempiin osiin verrattuna Ultimate-Gears ei pärjää, suojautumiseen perustuvalle ammuskelulle ei ole keksitty kuin kourallinen käyttökohteita. Näitä elementtejä sitten kierrätetäänkin läpi koko pelin.
 


Mitäs me tykkimiehet

Arvosteluversion tekoäly jättää paljon toivomisen varaa. Tietokonetoverit ovat tämän tästä jaloissa ja toisinaan koneäly tekee tiettyjen kohtausten läpäisystä mahdotonta. Esimerkiksi Berserkerin ohittaminen kysyi hermoja, kun kuoleman jälkeen sankarit spawnasivat aivan monsterin juoksureitille. Koska Berserker tappaa laakista spurttaamalla ylitse, törttöilevä bittiaisapari oli sille helppo saalis.
Toivoa sopii, että tekoälykuvioita viritellään, sillä nykyisellään kampanjan vääntäminen tietokoneen kanssa kysyy sinniä. Koneen ohjaamat taistelijat ryhmittyvät ikävän usein saman tuliaseman taakse ja vempparemmin päätehtävänä tuntuu olevan pelaajan kiusaaminen.
Uusversion kontrolleja on säädelty ja nyt ohjaus on oletusasetuksilla aivan liian kiikkerä. Toisinaan sankareiden saaminen suojan taakse on melkoista tuuripeliä ja kutien kylväminen vihollisen suuntaan kysyy vakaata kättä. Varmistin, ettei vika ole korvieni välissä, testaamalla sihtiäni kakkos- ja kolmos-Gearsilla Xbox 360:lla.
 

Miesten vuoro

Sodan rattaita on paras pyöritellä kaverin kanssa, sillä Gearssi on parhaimmillaan co-opattuna. Törttöilevä tekoälytoveri kannattaa pikimmiten korvata ihmislihalla, sillä muutamat ajoitusta vaativat kohdat ovat ilman apukamua käytännössä mahdottomia. Berserkerin jallittaminen on persiistä kaverinkin kanssa, mutta ainakin epäonnistumisesta voi rehdisti syyttää vierustoveria.
 Korjaussarjan kovimmat paukut on käytetty moninpeliin, johon on ympätty jos jonkinlaista lisäkilkettä ja pelikenttää. Ruudunpäivitys pelittää huomattavasti jouhevammin verkkoareenoilla, mutta ainakin arvosteluversiota sai vääntää autioituneilla servereillä lähinnä preeriapallojen kanssa. Gears of Warin ystävät ovat luultavasti kuin kotonaan, verkkopeliversiona uus-Gears on mitä todennäköisimmin koko tuoteperheen paras edustaja. Lopullisen tuomion verkkopelin toimivuudesta voi tosin antaa vasta sitten, kun tavallisetkin kuolevaiset pääsevät pelin pariin.
 Aivan kaikkia pelimuotoja jatko-osista ei ole napattu mukaan bileisiin. Esimerkiksi vallan mainio Horde-pelimuoto puuttuu. Aalto aallolta kovenevia sirkka-aaltoja vastaan käyty tiimisota on todella hauskaa hupia ja luulisi vetoavan myös yxbotteihin.
 Juuri verkkoareenoilla uudet kontrollit kompastelevat, sillä kiikkerämmän ohjattavuuden takia taistelu taantuu tympeäksi sohimiseksi, toisinaan vastustajaa ei tahdo saada tähtäinristikon eteen millään.
 

Elämän koulu

Logiikka Gears of Warin päivitysversion takana on ontuva, joskin puhtaasti pelillisin perustein arvioituna Ultimate Edition on ensimmäisen Gears of Warin paras versio. Halon sukupolvenvaihdos hoidettiin tyylikkäämmin, kun samaan julkaisuun paketoitiin lähes kaikki pelisarjan osat. Nyt pintakiiltoa on läiskitty tasan esikoiseen ja muu veljesparvi on puettu vanhoihin rytkyihin.
 Vaikka Ultimate Edition on pelkkä soololätty, Microsoft tarjoaa karvaisen kädenojennuksen antamalla ladattavaksi yhteensopivat versiot pelisarjan muista osasista, kun erikoisversion käynnistää ennen vuodenvaihdetta.
Nuorennusleikkauksen läpikäynyt Marcus Fenix tallaa samaa uraa kuin niin monet muutkin viime aikojen pelijulkaisuista. Jatkuva uudelleenlämmittelyjen tulva alkaa jo nakertaa kovemmankin peliharrastajan sisuskaluja, sillä omat ideat tuntuvat pelistudioilla olevan aika vähissä. Esimerkiksi Xbox Onelle julkaistuista pelisarja-avauksista tulee mieleen ainoastaan Sunset Overdrive.
Naapurissa tilanne on vielä pahempi, sillä Sony on suorastaan ryöstöviljellyt omia tuotemerkkejään, viimeisimpänä Gearsin nimilyhennekaima God of War, jonka kolmososa tupsahti nelkkarille aivan tuossa taannoin. Päivitysversioiden myymisellä toki vältetään brändin rakentaminen, mutta kyllä kansakin jossain vaiheessa kyllästyy.
Kaiken lisäksi Gears of War on alle kymmenen vuotta vanha peli. Vaikka kassakone kilkatti ja suurin osa kriitikoistakin tykkäsi, ei Epicin piiloleikkiräiskintä ole läheskään sen tason kulttipeli kuin Xboxien todellinen maskottipeli Halo. 
Tämä on pelivastine Uuno Turhapuro -leffojen rebuutille. Ehkä tätä kansa haluaa, mutta onko tässä mitään järkeä? 

 

 

 

 

 

73