Ghost Master (PC) – Kauhun riivaamat 4

 

Pelit_Halloween_SpecialGhostmaster (6)

Pyhä ektoplasma! Nyt en enää voi pelata Simsiä ilman vastustamatonta himoa terrorisoida ne ulos talosta.

Kuvitellaan ryhmä teinejä majoittuneena hirsimökkiin keskellä korpea. Joku ääliö löytää tiensä oudon johdatuksen kautta kellariin ja saa käsiinsä hullun professorin muistiinpanot ja Merkonomikonin. Pian on bileet kasassa, kun hellasta hyppelee mielipuolisesti hihittäviä hirmuja, riivaajia ryijyn alta, porstuassa on piruja, katosta kurkottaa kalmoja ja vällyt vuotavat verta, kunnes lattia lainehtii.

Teinit friikkaavat täysin. Juoksi mihin tahansa, joka kulman takana odottaa pahempi painajainen. Kaikki vain pahenee, kun kauhu kasaantuu ja hulluus saa valtaa. Joku onneton juoksee kirkuen ulos vain tavatakseen yliluonnollisen ukkosmyrskyn, herra puudemonin ja päättömän ratsumiehen. Takaisin sisälle, missä odottaa äskeistä kahta kauheampia kummajaisia. Jatketaan kunnes kaikki ovat hortoilleet korpeen tai menettäneet järkensä.

Aika tuttu juttu vai? Paitsi nyt ovat osat vaihtuneet: oudoista johdatuksista ja hirmuista pitää huolen Haamuherra eli sinä itse. Idea on Ghost Masterin tyylillä parempaa kuin tuopillinen ektoplasmaa. Tosin tämä leffa on koko perheelle, joten siinä ei kuolla ja genreen kuuluva välttämätön pehmopornokin jää suukotteluun.

Ghostmaster (5)

Verikosto simseille!

Ensi vilkaisulta Ghost Master on kuin 3D-grafiikalla tehty Sims. Pikkuäijät vipeltävät talossa omissa askareissaan, juuttuilevat vessan oville ja pölöttävät toisilleen älyttömyyksiä, joista osa on selvästi tunnistettavaa parodiaa simsien ääntelystä. Jopa elehdinnässä on selvästi tarkoituksellista samankaltaisuutta.

Haamuherran on tehtävä parhaansa ajaakseen pikkuäijät valmiiksi suunnitellusta talosta kauhusta kirkuen, parhaassa tapauksessa kuolaavina Kellokoskelle. Tarina etenee tusinan sarjana tehtäviä, joista lähes jokainen on parodia jostakin tunnetusta mörköelokuvasta ja toteutettu parhaalla mahdollisella mauttomuudella puujalkavitseineen päivineen. Episodimaisuudestaan huolimatta tai juuri sen ansiosta taustalle on saatu myös ihan mukiinmenevä juoni ja jatkuvuuden tuntu toistuvine naamoineen ja pääpahiksineen, joista ei sen enempää ilonpilaamista.

 

Ghostmaster (3)

Sekopäinen seurakunta

Ghost Masterin Haamuherralla on käytössään karttuva liuta kummajaisia, joiden kyvyt vaihtelevat kahleiden kilistelystä huomion herättämiseksi aina suoran, alastoman kauhun luomiseen. Oman haamujengin hilpeiden veikkojen taitoja voi ostella lisää onnistuneista kummitteluista tipahtavalla kultaektoplasmalla, kummajaisten kopeekoilla. Osa noin puolestatoistasadasta kyvystä on vain erivahvuista pelottelua, mutta joukkoon mahtuu kymmeniä täysin erilaisia kummittelutapoja. Näistä saa kammotusten kirjon, joka saisi minkä hyvänsä roolipelin loitsurepertuaarin kangistumaan kauhusta.

Pelottelua kaipaavat uhrit ovat erilaisia persoonia, joista jokaisella on omat pelkonsa ja suoranaiset fobiansa. Joku pelkää vettä, joku tulta, joku karttaa verta ja jollain on ukkoskammo. Näiden nuuskimiseen on haamuilla omat keinonsa. Raaka terrori toki tehoaa kaikkiin yhtä lailla, mutta tosi ammattilainen iskee sinne missä tekee eniten kipeää.

Myös kuolevaisilla on omat keinonsa, ja huomaamatta jäänyt manaaja, sotilaspappi, ghostbreaker (bustin' makes me feel good -sellainen) tai vastaava saattaa ampua takaisin, niin että kohteeksi jäänyt kummajainen saa lähtöpassit tehtävän ajaksi.

Ghostmaster (2)

Ei pelkkää pelottelua

Erivahvuisten haamujen ja kummittelutapojen käyttö on rajattu yksinkertaisen toimivasti. Kummittelun energiana toimii (ekto)plasma. Tehtävän alussa plasmaa on vain vaatimattomimpaan kummitteluun, mutta plasmataso nousee aina kun kuolevainen pelästyy. Käytännössä aloitetaan Kasper-haamun pöö-huudoilla, kuolevaisten kauhun pikkuhiljaa lisääntyessä päästään lopussa mässäilemään silmittömällä (mutta huumorilla pehmennetyllä) goretykityksellä.

Hauskuutta ei ole sensuroitu. Tehtävien loppumetreillä, maanisen musiikin soidessa ja kuolevaisten säntäillessä kirkuen herkullisten kummitteluefektien keskellä tulee hihitettyä kuin piru.

Kummittelu vaatii enemmän kuin sen, että roiskitaan örkit kehiin ja aletaan kummitella # se vaatii strategista ja taktista ajattelua. Kummitukset tarvitsevat motiiviankkureita, millä kiinnittyä fyysiseen maailmaan. Motiivit voivat olla yleiskäsitteitä, kuten sisällä, ulkona, vedessä tai maassa. Varsinkin tehokkaimpien hirvitysten motiivit ovat tietynlaisiin objekteihin tai asioihin erikoistuneita, kuten peili, ruumis, sähkö, lapsi ja niin edelleen.

Peli ei ole pelkkää kurjien kuolevaisten järjiltään pelottelua. Kauhun kylväminen on pelkkä perusta, ja tehtävien ratkomiseksi täytyy selvittää loppua kohden vaikeammaksi käyviä puzzleja kummajaisten kykyjä käyttäen. Useimmiten hyvin epäsuorasti, sillä kuten kaikki tietävät, haamujen vaikutusmahdollisuudet fyysiseen maailmaan ovat rajoitetut. Joskus täytyy jopa välttää ihmispolojen pelottelua pois, jotta tehtävän saisi läpi. Esimerkiksi yhdessä tehtävässä kuolevaiset on houkuteltava löytämään pari seiniin muurattua mörköä, jotta ne saisi vapaaksi ja liittymään omiin joukkoihin. Muutama puhdas terroritehtävä vaikkapa sairaalassa tai sotilastukikohdassa on tervetullutta rentouttavaa rellestystä.

Varsinaisten tehtävienratkontapuzzlejen lisäksi joka kentässä on muutamia haamuja, joiden vapauttaminen kahleista on oma sivujuonensa, vaikkei läheskään aina pakollinen. Kaikki puzzlet ovat loogisia, ja mikä parasta, niiden ratkaisemiseen on useimmiten parikin tapaa. Juuri maailman dynaamisuus ja joustavuus lisää kummasti sen uskottavuutta, ja aika kummaa saa uskottavuus ollakin tällaisessa aiheessa.

ghost_master-5

Kuin ektoplasmalla rasvattu

Hyvän idean voi tuhota huonolla toteutuksella, mutta Ghost Masterin kolme kehitysvuotta eivät ole menneet hukkaan. Vaikka vapaasti kieputeltava 3D-ympäristö sisätiloissa on vaikea pala varsinkin tällaisen pelin kaipaamalle mikronysväykselle, käyttöliittymästä on selviydytty enemmän kuin mallikkaasti.

Konsoliyhteensopivuus on kerrankin muuta kuin haittapuoli, sillä pelkällä hiirellä suoriutuu parhaimmillaan kahdentoista kummajaisen käskyttämisestä ja näkymän veivaamisesta vaivatta. Ei tullut edes mieleen kaivata näppäinoikoteitä, ennen kuin läpipelattuani sain tietää, että sellaiset ovat, mutta jäivät listaamatta euroversion käsikirjassa.

Kultasilmät voivat nipottaa hieman vähemmän täydellisestä 3D-grafiikasta. Jos kyseessä on iso rakennuskompleksi tai pieni kylä kerralla ruudulla ja siellä kymmeniä kuolevaisia ja jokaisen persoonallinen tekoäly toimittamassa omia askareitaan, minä ainakin valitsen siitä hyvästä pieniä graafisia kompromisseja. Se on pieni hinta siitä dynaamisuudesta, miten uskottavasti hyväkkäät käyttäytyvät reagoidessaan kummitteluihin ja muuhun ympäristöön. Vai miltä kuulostaa, kun tyttöjen opiskelija-asuntolassa ihmissoihtuna juoksevan wiccahupakon kaveri nappaa seinältä vaahtosammuttimen ja alkaa juosta perässä?

Ghost Masterin varsinainen valtti ei ole sujuva pelattavuus, vaikka sen puute sen olisi voinut kaataakin. Viimeisen päälle hiottu tyylilleen (vaiko tyylittömyydelleen) uskollisuus vie voiton kotiin. Häpeämätön irvailu useille eri kauhuklassikoille ja Simsille osuu nasevasti kohdalleen, ja jopa musiikki kummitusten koulutusvalikossa on hirtehinen kummajaisversio Simsin naapurustovalikosta.

Huumori on juuri sopivasti ääliöpainotteista menemättä kuitenkaan riman ali, ja kaikesta näkyy, että tekijöillä on ollut hervottoman hauskaa. Useasti kävi mielessä, että jos Sam Raimi olisi tehnyt vielä parodian Evil Deadin parodian parodiasta pelimuotoon, se olisi juuri tätä. Paremman luonnehdinnan puutteessa Ghost Master rokkaa kuin yliajetun hirven haamu autolastillinen lomamatkaajia taustakuorona.

gog_com_nappi_cart

92