Jos loppusyksyn harmaus, ankeus ja surkeus eivät vielä riitä, niin täältä pesee.
Muistinsa, ja ehkä järkensäkin, menettänyt kalastaja herää karulla hiekkarannalla jossain päin Irlantia. Harottava katse hakee kiinnepistettä taivaanrannasta. Älä sano sitä, ethän? Älä sano sitä. Mutta hän sanoo sen kuitenkin. “Kuka minä olen? Miten olen tänne joutunut?” Ei JU-MA-LAU-TA! Eikö näistä amnestikoista ja dementikoista päästä koskaan eroon?
Joka puolella on valtava määrä rojua, kuten matkalaukkuja, hajonneita vinyylilevyjä, poijuja ja vanhoja valokuvia. Vaikkei mitään muistakaan, sadetakkiin sonnustautunut Crusoemme on varma siitä, että pois synkeältä saarelta tarvitsisi päästä, ja mitä nopeammin, sen parempi. Jos matkalla selviäisi vielä oma identiteettikin, olisi tosi kiva!
Kuin kalastaja kuivalla maalla
Kun sanoin saarta synkeäksi, niin todella tarkoitan sitä. Peli on kauttaaltaan kuvattu harmaan eri sävyissä ja vedetty vielä rakeisen filmisuodattimen läpi. Muitakin värejä kyllä käytetään, mutta ne ovat joko hyvin hailakoita tai vain pieniä kirkkaita yksityiskohtia. Alkuun ratkaisu toimii hienona tunnelmanluojana, mutta kun päälle puskee vielä lähes kaiken aikaa sade ja pimeän värimassan seasta pitäisi etsiä erilaisia tavaroita, alkaa hihansuista kuumottaa aika nopeasti. Kun pulmissa tarvittavat tavarat ovat vielä usein mahdollisimman kaukana käyttökohteestaan, sydvesti heiluu, nokialaisista kuuluu ramps, ramps ja ärräpäät kertyvät jonoon ylähampaiden taakse.
Pulmissa itsessään ei, yhtä typerää ja toistuvaa refleksipyörää lukuun ottamatta, ole valittamista. Eivät ne erityisen omaperäisiä tai supervaikeita ole, mutta niissä on kohtuullisesti vaihtelua aurinkokellon säätelystä morsekoodeilla leikkimiseen ja niin poispäin.
Lyhyestä virsi synkkä
Montague´s Mountin pahin ongelma tavararamboilun lisäksi on sen liian hidas tempo. Osittain jälkimmäinen johtuu ensin mainitusta. Se on ongelma, koska peli on lyhyt mutta ei puhdasta laatuaikaa. Viidestä pelitunnista olisi leikkautunut ainakin tunti pois, jos ei tavaroita olisi tarvinnut etsiskellä niin paljon. Toinen ongelma on juoni, joka on ihan toimiva, mutta jota avataan jotenkin väärin, niin että pelaaja irtoaa siitä välillä lähes kokonaan ja keskittyy vain ramp-ramp-ramppaukseen.
Loppupuolella käsikirjoituksessa alkaa olla enemmän koukkuja ja kiinnostus herää uudelleen, varsinkin kun päähenkilön ääninäyttelijä ei ole huonoimmasta päästä. Mutta väliin mahtuu pari tuntia puuduttavaa samoilua, jota eivät valitettavasti edes pulmat ja tunnelmallinen peliympäristö pelasta. Korostan sanaa valitettavasti, koska oikeasti haluaisin pitää Montague´s Mountista enemmän. Siinä on aitoa yritystä, joka ei vain välity riittävän usein ruudun toiselle puolelle.
Jos toisessa osassa kehittäjät saavat joutokäynnin kuriin ja tarinankerronnan tiiviimmäksi, niin kyllä tästä hyvä tulee.
PC, saatavilla Mac, Linux
Polypusher Studios/Mastertronic
Versio: arvostelu
Minimi: Intel Core 2 Duo 2,8 GHz / 2 Gt RAM, Radeon HD 2900 XT tai GeForce 8800 GTX
Muuta: Oculus Rift-tuki tulossa
K-12
70
