Doc Brown ei ole ainoa, jolla on aikakone. Tässä jatkumossa sitä kutsutaan Kickstarteriksi, ja nyt se toi meille Tex Murphyn, tulevaisuuden yksityisetsivän suoraan menneisyydestä.
Kun dekkari Tex törmää kekkari Teslaan, ilmassa on sähköä.
Nikola Tesla (1856-1943) oli Albert Einsteinin veroinen nero, joka jätti jälkeensä liudan keksintöjä ja melkoisen aarreaitan fiktiolle. Teslan kuolemansäde jaksaa kiinnostaa vielä uudella vuosituhannellakin, jokainen Red Alertia pelannut taatusti muistaa neuvostojoukkojen tukikohtaa turvanneet teslakäämit.
Teslan työ nousi arvoonsa vasta hänen kuolemansa jälkeen. Monet pitävät arvoituksellista neroa miehenä, joka keksi 1900-luvun. Nyt Teslan myyttistä perintöä lähestytään joukkorahoituksen näkökulmasta, joka yhdessä digijakelun kanssa on keksinyt uudelleen seikkailupelit. Teslan ohella haudasta nousee interaktiivisen elokuvan peligenre, jonka moni luuli tai toivoi jääneen ysärin riesaksi.
Kun muistellaan multimediaseikkailuita, esi-jonnet muistavat Phantasmagorian ja muutamat toisen Gabriel Knightin. Phanta oli hirveää tuubaa, mutta Kaapossa oli jo yritystä. Ja Tex Murphyt olivat oikeasti hyviä seikkailupelejä, jotka välivideotauhkan lisäksi käyttivät todella vaikuttavaa polygonigrafiikkaa.
Vuosikymmenten painolasti on raskas kantaa, mutta Tex Murphy, tuo kovaksikeitetty futudekkari ottaa nyt kantaakseen interaktiivisten elokuvien historiallisen painolastin. Nykyteknologian leveiden hartioiden ansiosta lopputulos on niin toimiva, että vastaavia pelejä näkisi mielellään enemmänkin. Kunhan kukaan ei keksi, että Phantasmagoria kaipaa jatkoa.
Noiria, komisario Palmu
On aika astua jälleen kolmannen maailmansodan runtelemaan San Franciscoon, jossa Tex Murphy kiskoo bourbonia, tupakoi ketjussa ja pyrkii noir-perinteiden mukaisesti pysymään leivän syrjässä kiinni salapoliisihommia suorittaen.
Ydinsota on jakanut kansan, sillä tavisten ohella katukuvassa vaikuttavat mutantit. Väestöryhmät viihtyvät omissa oloissaan, mutta Murphyn konttori sijaitsee keskellä huono-osaisten naapurustoa Chandler Avenuella, vaikka herra itse on normo, siis normaaliin väestöön kuuluva. Syrjäisen Ritz-hotellin yläkerrassa on etsivätoimisto, jota sarkastista huumoria tarjoileva sankarimme pyörittää. Uransa ehtoopuolelle ajautuneen yksityisetsivän moraalista ovat karisseet viimeisetkin kiiltokuvapojan rippeet. Kun raha puhuu, Tex kuuntelee.
Eräs kohtalokas ilta muuttaa kaiken. Murphy herää muistinsa menettäneenä, kuhmu otsassaan ja mystinen pistojälki kyynärtaipeessa. Samaan vyyhtiin sekoittuu kidnappaus sekä Nikola Teslan keksinnöt. Seitsemän vuoden muistot menettänyt salapoliisi työllistää itse itsensä ja ajautuu entistä syvemmälle salaliittojen syövereihin.
Kuulostaa Dan Brownin uusimmalta, mutta Infernon tasoiseen aallonpohjaan ei onneksi ajauduta. Tesla Effectin käsikirjoitus toimii kuin tauti. Hahmot on käsikirjoitettu hyvin, mutta sopivasti kieli poskessa. Texin tyhmälle läpälle tulee hekoteltua tämän tästä, eikä edes ylinäytteleminen isommin kismitä.
Teslailu hyötyy aikakuplasta, koska uskon, että alitajunnassani vertaan sitä tahattomasti ysäriesikuviinsa. Siksi peli saanee paljon anteeksi, mutta toisaalta kokemus videosaasteella marinoiduista seikkailupeleistä on perusedellytys, jotta pelistä pystyy nauttimaan. Nyypän kannattaa tutustua ensin hieman kevyempiin aineisiin.
Muistinsa menettäneen sankarin kansitakkiin kelpaa loikata, vaikka pelisarjan aikaisemmat osat eivät olisikaan tuttuja. Pelimaailmaan on kylvetty reilusti takautumien muodossa esitettyjä videoita, jotka johdattelevat nyypätkin Murphy-loren äärelle.
Romppuja, komisario Palmu
Kun cd-rom-levyt keksittiin, hyppäys tietomäärässä oli levykkeisiin verrattuna niin massiivinen, että pelisuunnittelijaparat menivät visioidensa kanssa solmuun. Grafiikkaa ei tarvinnut enää väsätä pikseli kerrallaan, levylle pystyi tunkemaan megatavutolkulla esirenderoitua videotauhkaa ja pelihahmojen tilalla saattoi käyttää oikeita näyttelijöitä, jotka kuvattiin bluescreeniä vasten. Tuon aikakauden tietokonetekniikka selvisi hädin tuskin tupakkiaskin kokoisen videokuvan pyörittämisestä, joten varsinaiset multimediakokemukset jäivät muutaman yrittäjän varaan.
Toista se on nyt HD-videon aikakaudella, kun pelien välivideot hoidetaan pelimoottoreilla ja oikeita näyttelijöitä käytetään dubbaukseen. Tesla Effect todistaa onneksi toisin, juurilleen uskollisena. Siniruudun eteen marssitetaan oikeita ihmisiä, jotka yhdistetään pelimaailman renderoituihin taustoihin. Se, mitä tuli ysärillä joka tuutista, tuntuu polygonipäiden vuosikymmenellä erittäin tervetulleelta.
Tahattoman koomisia välivideoita arvostaa ihan aidosti, näin hyvää jälkeä ei ysärillä tehty. Pienellä budjetilla tehty Tesla Effect saa yrityksestä paljon anteeksi, sillä oikeiden näyttelijöiden toimintaa kelpaa seurata, vaikka toisinaan homma vedetään yli niin että raikaa.
Videota piisaakin joka sormelle, sillä Steamista ladatun Tesla Effectin koko on massiiviset 16 gigatavua. Olen aidosti kiitollinen, että romppuvallankumouksen ohella myös modeemikivikausi on jo kärsitty.
Monikulmioita, komisario Palmu
Videoiden väliajalla estradi annetaan polygoneille. Vanhojen Tex-perinteiden mukaisesti näkymä on sankarin silmissä ja matkaa taitetaan kuin modernissa toimintaseikkailussa. Graafisesti ensimmäisen persoonan osuudet ovat varsin vaatimattomia, etenkin, jos ne suhteutetaan historiaskaalaimella edeltäviin osiin. Vapaasti liikuteltava ensimmäisen persoonan seikkailunäkymä oli melkoinen leukojenloksauttaja ammoisella 90-luvulla, mutta ei enää.
Kasvaneet koneresurssit ovat myös laventaneet maisemia. Jo herra Murphyn kotikatu on tarpeettoman suureksi kasvatettu pelialue, jossa saa kolata sydämensä kyllyydestä. Potin korjaa viimeisen kolmanneksen autioitunut tutkimuskeskus, sillä nelikerroksinen sokkelo on tarpeettoman monimutkainen ja rikastettu typerillä äkkikuolemilla. Loppupelin kompastelu kismittää, sillä Tesla Effect hoitaa erästä hiiviskelyosuutta lukuun ottamatta seikkailuhomman tyylipuhtaasti kotiin.
Pulmia, komisario Palmu
Jos on tekniikka ysäriltä, sitä ovat myös pulmat. Texin maailmassa absurdeja pähkinöitä riittää, mutta taulapäille on tarjolla varsin näppärä vihjetoiminto, joka vääntää tarvittaessa ratakiskosta oikean etenemisreitin. Jumiin jää harvoin, mutta paikoin lunttaaminen on käytännön pakko.
Tesla Effectissä riittää esinepulmien ohella myös itsenäisiksi alipeleiksi naamioituja pähkinöitä, jotka toisinaan todella panevat hoksottimet koville. Koska matematiikka ei ole vahvuuteni, jouduin urakalla pähkäilemään kassakaapin yhdistelmää, joka oli naamioitu baseball-korttien avulla sudokuksi.
Numerosarjat eivät lopu kesken, sillä koodin taakse kätkettyjä lokeroita on joka lähtöön. Tesla Effect on mukavaa aivojumppaa, joka virkisti valmiiksi pureskellun viihteen turruttamaa koteloani oikein olan takaa.
Jouduin käyttämään Texin viisastelevaan kännykkään kätkettyä aputoimintoa muutamaan otteeseen, jotta pääsin eteenpäin, mutta pidän sitä lunttaamisen sijaan asiakaspalveluna. Sankarin mukana kulkeva taskulamppu korostaa tarvittaessa hotspotit. Suosittelen lämpimästi fikkarin käyttämistä, sillä toisinaan pelimaailmaan kätketty kilke on niin mikroskooppisen pientä, ettei sitä edes huomaa ilman ympärille loihdittua tähtisadetta.
Tex Murphyn potkustartti on toimivaa viihdettä ja samalla väkevä todiste siitä, ettei uusretro aina tarkoita 16-bittistä pikseligrafiikkaa ja SNESiltä apinoituja midirenkutuksia. Teräväpiirtotarkkuuteen nostettu välivideoseikkailu on helkutin kaunis muisto ankeasta multimediavallankumouksesta.
* * *
Kuka Tex Murphy?
Tex Murphy on yksityisetsivä ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa ihmiset ja mutantit yrittävät tulla toimeen keskenään.
Tex oli pelisarjan tuottajana toimivan Chris Jonesin lapsi, ja hän myös esitti hahmoa. Jones käsikirjoitti hahmonsa alun perin Ed Woodin scifikalkkunalle kumartavaan Plan 10 From Outer Space -indieleffaan, mutta samaan aikaan Acccess Software kehitti Echeloniksi ristittyä lentelypeliä, jonka teknologiaa haluttiin käyttää myös toisessa pelissä.
Vuonna 1989 pc:lle, Nepulille, Amigalle ja Atari ST:lle julkaistu Mean Streets on ensimmäinen Tex Murphy -peli, jossa etsiväseikkailuun sotkettiin monia peligenrejä. Mukana oli suoraviivaista toimintaa sekä teknologian sanelemaa lentelyä avoimessa kaupunkimaastossa.
Mean Streets on eräs ensimmäisistä pc-peleistä, joka käytti 256-väristä VGA-grafiikkaa. Pelin erikoisuutena oli näyttävän grafiikan ohella mullistava RealSound-teknologia, joka mahdollisti digitoidun äänen toistamisen pc:n piipperin kautta. Samaa avaruusajan teknologiaa sovellettiin myöhemmin myös Suomessa: legendaarinen InvaTaxi käytti vastaavaa systeemiä, mutta nimesi sen fakiiritempuksi.
Vuonna 1991 julkaistu Martian Memorandum antoi jo viitteitä siitä, mihin pelisarja oli menossa. Peli oli kantaisänsä genresekamelskan sijaan rehti osoita ja klikkaa -seikkailu, mutta pelihahmot digitoitiin samaan tapaan kuin kolikkopelihalleissa villinneessä Mortal Kombatissa. Mukaan heitettiin myös videopätkiä, kun vuoropuheluissa nähtävät näyttelijät pääsivät ilmeilemään ainakin kymmenen animaatioruudun edestä.
Cd-noir
Pelisarja asettui uomiinsa vuonna 1994, kun Under a Killing Moon (Pelit 8/1994, 86 pistettä) julkaistiin. Neljälle cd-levylle ahdetun seikkailupelin työstäminen maksoi yli kaksi miljoonaa dollaria ja peliä väkerrettiin kasaan neljän vuoden ajan.
Samalla myös Texin hahmo sai ripauksen luonnetta, sillä Aaron Connersin käsittelyssä sankari muuttui epäonnikseksi antisankariksi, täydelliseksi pastissiksi noir-perinteiden dekkareista.
Teknisesti Under a Killing Moon oli valtaisa harppaus. Perspektiivi vedettiin sankarin silmiin ja laadukkaiden välivideoiden väliajoilla ihmeteltäväksi tarjottiin reaaliaikainen 3D-maasto, jossa saattoi liikkua hiiren avustuksella vapaasti. Jos myllystä löytyi 16 megatavua RAM-muistia, peliin sai entistä tarkemmat tekstuurit.
Teknisesti vaikuttava seikkailupeli oli myös kaupallinen menestys.
Pari vuotta myöhemmin julkaistussa Pandora Directivessä (Pelit 8/1996, 90 pistettä) Tex Murphy hioutui huippuunsa. Tarina haarautui ja peli oli mahdollista läpäistä seitsemällä eri tavalla. Myös pulmiin oli tarjolla muutamia erilaisia ratkaisumalleja.
Under a Killing Moonissa vakuuttanutta grafiikkamoottoria hieman viriteltiin, mutta välinäytösten ohjaamiseen pestattiin Hollywood-ohjaaja Adrian Carr. Kun teknologia oli kunnossa, Access Software halusi panostaa juonenkuljetukseen ja kerrontaan. Sekä media että pelaajat pitivät Pandora Directivestä, mutta kauppa ei käynyt edellisosan tahtiin.
Access Software halusi jatkaa Tex Murphyn tarinaa, mutta Intel lähestyi puljua mullistavan DVD-formaatin merkeissä. Prosessorijätti toi tarjouksen mukana myös kiireisen aikataulun, joten kokonaan uuden pelin sijaan Access päätti kertoa uudelleen Mean Streetsin tarinan.
Intel lopulta kuoppasi pilottiprojektinsa, joten Tex Murphy: Overseer -nimellä työstettyä seikkailua jouduttiin hinkkaamaan vielä kolme lisäkuukautta, jotta se saatiin muutettua teknologiademosta kokonaiseksi peliksi.
Omalla rahalla kauppaan vuonna 1998 puskettu Overseer ei vakuuttanut pelaajia saati mediaa. Tämän jälkeen Access Software myytiin Microsoftille ja seikkailupelit ajautuivat limboon. Accessin entiset työntekijät yrittivät myydä Microsoftille ideaa useista Tex Murphy -peleistä, mutta jokainen idea torpattiin.
Vuonna 2006 Microsoft möi Accessin Take-Twolle, joka sulki studion lopullisesti vuonna 2007. Tex Murphyn käsikirjoittajana toiminut Aaron Connors sekä Chris Jones, Tex Murphy itse, perustivat vuonna 2009 Big Finish Gamesin ja hankkivat Texin oikeudet itselleen. Lähes samaan aikaan uuden pelistudion verkkosivuille ilmestyi tuleva nimike, Tex Murphy – Project Fedora ja Good Old Games julkaisi aikaisemmat Tex Murphy -pelit uudelleen.
Tex Murphyn paluusta saatiin konkreettisia todisteita vuonna 2012, kun Project Fedoran yhteisörahoituskampanja käynnistyi Kickstarterissa ja keräsi riittävät 657 000 taalaa. Seuraavana vuonna projekti sai lopullisen nimensä, kun yhteisörahoituksen hedelmä ristittiin Tesla Effectiksi.
http://www.texmurphy.com/
Big Finish Games/Atlus
Arvosteltu:
Saatavilla: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 8.
Laitteistovaatimukset:
Ikäsuositus: ei tiedossa
85
