The Detail Episode 1: Where the Dead Lie - Kyttäjuttu

 
Mustavalkoinen minimalismi toimii.

Popkulttuuripoliiseilla on harvoin hyvä päivä, huomaa etsivä Reggie Moore tutkiessaan missä kuolleet makaavat.

Tv-sarjoissa ja elokuvissa poliiseja on jopa kiusaksi asti. Siksi onkin yllättävää, miten vähän poliiseja näkee videopelien päähenkilöinä, mieleen tulee lähinnä L.A. Noire ja pari muuta yksittäistapausta.

Turkulaisen Rival Games -pelistudion tuore episodiseikkailupeli The Detail lähtee kuokkimaan tätä lähes koskematonta suota.

 

Juonilangalla

The Detailin esikuvia ei tarvitse kauaa miettiä. Telltalen episodiseikkailut on huolella pelattu, David Simonin tv-sarjat Homicide ja The Wire katsottu moneen kertaan. Kahden, lain eri puolilla puuhastelevan päähenkilön käyttö tuo mieleen myös James Ellroyn Amerikan alamaailma -kirjatrilogian. Mikäpäs siinä, voi niitä vaikutteita huonommistakin suunnista ottaa.

Ykkösepisodin alun eräänlaisena johdantona toimivan pedofiilijahdin jälkeen päästään seuraamaan keski-ikäisen rikosetsivä Reggie Mooren illanviettoa. Se keskeytyy yllättävästi, kun paikallinen itämafiapomo löytyy raatona ratapihalta.

Moore värvää avukseen jengikuvioista kunnialliseen elämään siirtyneen Joe Millerin, jonka selvittelee johtolankoja alamaailman puolella. Murhakeissiä lähdetään ratkomaan kahden erilaisen miehen erilaisilla keinoilla, ja vaikka ensimmäisessä episodissa vasta vähän raapaistaan pintaa, on tarinan alkuasetelma oikein herkullinen.

Reggie alkaa olla liian vanha tähän paskaan.

Värillä on väliä

Rikosseikkailun visuaalinen toteutus on jokseenkin hämmentävä. Peli alkaa frankmilleriaanisena mustavalkoisena sarjakuvana, mutta vaihtuu pian perinteisemmäksi värilliseksi seikkailupeligrafiikaksi, jota sitten ajoittain pätkitään niin ikään värillisillä sarjisruuduilla. Tästä kevyestä tyylillisestä sekamelskasta mustavalkoinen osuus on ehdottomasti toimivin, mutta ikävä kyllä sitä ei enää alun jälkeen (ainakaan tässä ensimmäisessä episodissa) nähdä. Klassiset seikkailupelimaisemat ja väritetyt sarjakuvaosuudet eivät laadullisesti yllä alun omaleimaisen minimalismin tasolle, vaan ovat pahimmillaan jopa amatöörimäisiä.

Olisi kiva tietää, miksi tyylikkään pelkistetystä mustavalkograffasta annetaan vain pieni maistiainen. Indiepeleissä on nähty niin monenlaisia graafisia kikkailuja, että jos mustavalkoisuuden on pelätty tekevän pelin liian omituiseksi suuren yleisön silmissä, pelko on takuulla turha. Jos taas kyseessä ovat tuotannolliset syyt, ratkaisu on ymmärrettävämpi. Siltikin olisin toivonut vähän rohkeampaa heittäytymistä visuaalisella puolella, sillä nyt sivulta kuvatut seikkailupeliosuudet eivät palvele oikein mitään muuta funktiota kuin nostalgiantunteen herättämistä. Kokonaan motion comic -tyylisesti toteutettuna The Detail olisi noussut huomioasteikolla vielä muutaman pykälän ylöspäin.

Kaivattua rohkeutta löytyy pelin äänimaisemasta. Tavanomaisia äänitehosteita, kuten vaikkapa vesisateen ääntä, ei pelissä ole ollenkaan, kaikki tunnelma luodaan pianovoittoisella taustamusiikilla. Välillä se reagoi pelin tapahtumiin mutta suurimman osan ajasta toimii täysin nimensä mukaisesti pelkästään taustalla. Linjakas äänimaailma sitoo vaihtelevan tasoiset grafiikat hyvin yhteen ja ilahduttavana piirteenä myös hiljaisuutta käytetään tehokkaasti hyödyksi avainkohdissa. Tämä epäkonventionaalinen äänten käyttö luo The Detailille hyvin omanlaisensa fiiliksen ja syventää pelikokemuksen sarjakuvamaisuutta.

detail_03

Alku hyvin, kaikki hyvin

The Detailia on pakko sen pelillisen tyylin ja episodirakenteen takia verrata Telltalen seikkailuihin. Onhan se epäreilua, sillä tuotantoarvot ja budjetti liikkuvat jokseenkin eri tasoilla. Vaikka Telltale onkin tehnyt hyvää työtä seikkailupeligenren maineen palauttamisessa sen muinaiseen kunniaan, ei pelityyppi ole edelleenkään kaikkein helpoin kaupiteltava rahoittajille ja kuluttajille.

Rival Games tasoittaa pelikenttää kekseliäin keinoin. Koska peli on sarjakuvanomainen, ei ääninäyttelyä ei osaa kaivata lainkaan, dialogin ja hahmojen pään sisäiset mietteet kokee ihan mielellään pelkkänä tekstinä. Tässä ensimmäisessä jaksossa ei myöskään ole yritetty haukata liian suurta palaa,  pituutta sillä on vain reilut puolitoista tuntia. Pelattava loppuu juuri kun hahmoihin on pääsemässä kunnolla sisään. Tämä on toki muidenkin episodimuotoisten pelien avausosien ongelma.

Episodiseikkailujen tärkeimmässä tavoitteessa The Detail onnistuu erinomaisesti, sillä lopputekstien ilmestyessä ruudulle, tarinan tulevia käänteitä ja seuraavia neljää osaa jää oikeasti odottamaan.

The Detail on siis vakuuttava esitys suomalaiselta indiepeliskeneltä. Vaikka toteutuksessa on parantamisen varaa ja muutakin pientä hiottavaa riittää, ei The Detailin tarvitse hävetä kansainvälisessäkään seurassa.

Kiinnitä siis sinäkin huomiosi yksityiskohtiin.

 

Miika Sillanpää

 

The Detail Episode 1: Where the Dead Lie

Rival Games Ltd.

PC

Saatavilla: Mac, Linux

Testattu: Intel Q6600 2,4 GHz, 4 Gt, GeForce GTX 560, Creative X-Fi

Ikäraja: Ei tiedossa

 

Kovaksikeitetyn poliisiproseduraalin ensimmäinen jakso, joka loppuu turhan äkkiä mutta jättää oikein hyvän maun.

 

 

Arvostelijan sidonnaisuudet

Tunnen henkilökohtaisesti kaksi The Detailin tekijätiimin jäsentä, joista toisen kanssa muun muassa pelaan samassa NFL-fantasialiigassa. Vakuutan arvostelun olevan tästä huolimatta täysin objektiivinen enkä ole ottanut vastaan lahjuksia tai antanut henkilökohtaisten suhteiden vaikuttaa tekstin sisältöön tai arvosanaan.

85