www.fi.atari.com
Neljännesvuosisata sitten ilmestynyt Haamujengi-elokuva ei ole niitä ilmeisimpiä lisenssipeli-ideoita. Onneksi kasarileffapelissä riittää iskua teemabiisin loputtuakin.
Ghostbusters: The Video Game on siitä harvinainen lisenssipeli, että Terminal Realityn tekemää haamujahtia voi kehua kuvaamattomaksi Ghostbusters 3 -elokuvaksi. Elokuvia tähdittäneet Bill Murray, Dan Aykroyd, Harold Ramis ja Ernie Hudson ovat sekä antaneet pelikäyttöön ulkonäkönsä että ääninäytelleet hahmonsa itse.
Alkuperäisnäyttelijät eivät edes ole pelin suurin valtti. "Kun aloimme keskustella näyttelijöiden kanssa, haimme vain heidän hyväksyntäänsä projektille ja toivoimme heidän ehkä pitävänkin ideasta. Keskustelut etenivät ääninäyttelyn mahdollisuuteen, kun Dan Aykroyd ehdotti, että hän ja Harold Ramis voisivat käsikirjoittaa koko pelin. Ei sellaisesta tarjouksesta kieltäydytä!" pelisuunnittelija Drew Haworth hehkuttaa. Aykroyd ja Ramis käsikirjoittivat myös alkuperäiset Haamujengi-leffat.
"Pelit olivat elokuvatekijöille vieras ympäristö. He tekivät 90-sivuisen käsikirjoituksen ja ajattelivat kaiken olevan valmista, mutta eihän tekstimäärä ole pelikäsikirjoitukselle kuin vasta alku. Aykroydilta meni hetki tajuta pelien interaktiivinen luonne, sillä yksi vuorosana per tilanne ei riitä, ja pelaaja saattaa jäädä haahuilemaan huoneeseen, josta on tarkoitus vain juosta läpi. Lopullisessa käsikirjoituksessa oli 370 sivua."
"Ghostbusters on komedia, joten tietenkin halusimme pelistäkin hauskan. Mutta paperilla toimivien vitsien lisääminen osaksi pelitapahtumia oli yllättävän vaikeaa. Meidän piti miettiä juttujen ajoitusta ja toimivuutta yleensä. Graafinen sketsi ei toimi, jos pelaaja katsoo väärään suuntaan, eikä tilannekomiikassa vitsi saa viipyä lataustaukojen takia."
Huumori tuntuu varsin leffamaiselta. Pelaajahahmo on Haamujengiin palkattu aloittelija, jonka tehtävänä on koekäyttää kaikki uudet vempaimet. Tehtävissä tekoälyn ohjaamat haamujengiläiset eivät halua edes kuulla tulokkaan nimeä etteivät kiinny liiaksi, sillä edellisen koekäyttäjän kohtalo aiheuttaa porukalle yhä painajaisia. Tarina sijoittuu 80-luvun New Yorkiin, jossa paranormaalit ilmiöt ja vaahtokarkkimies uhkaavat taas koko maailmaa.
Imuri poikineen
Ghostbusters ei ole jatkuvaa vitsitulvaa vaan tiimivetoinen räiskintäpeli, jossa plasmasäde polttaa seiniin reikiä, hajottaa huonekaluja ja kiskoo aaveet haamuimuriin. Kummitusjahti pidetään tuoreena muuttamalla jatkuvasti haamujengiläisten varustusta.
Limanheittimellä heikennetään haamuja roiskimalla limaa niskaan tai liimataan kaksi esinettä toisiinsa. Limattu haamu ja limattu pöytä vetävät toisiaan puoleensa, mitä tietenkin käytetään taktisesti hyväksi. Suuresta ryhmästä haamuja voi limanheittimellä sitoa pari otusta kiinni kirjahyllyyn ja keskittyä nappaamaan muut.
Pimeäaineheitin toimii kuin paranormaali haulikko, jolla voi pudottaa useamman pikkuhaamun kerrallaan. Mesonitörmäytin taas on tarkka-ase, joka toimii nopeiden lentävien haamujen heikentämiseen. Yhden ammuksen osuttua muut kudit saa ammuttua automaattisesti samaan kohteeseen.
Vehkeillään saa leikkiä miten huvittaa eikä tiettyihin haamuihin tarvitse käyttää määrättyä laitetta. Ainoa poikkeus sääntöön ovat henget, jotka ottavat ihmiset hallintaansa. Henkien tuhoamiseen on pakko käyttää manausta, sillä limaaminen tai plasmasäde tappaisi ihmisisännän.
Sama nimi, eri peli
Vaikka peli ilmestyy samalla nimellä kaikille koneille, versioissa on eroja. Red Flyn tekemä Wii-versio on kuin sama elokuva eri ohjaajan silmin kuvattuna, sillä tapahtumat ovat samat kuin PC:llä, Xbox 360:lla ja PS3:lla, mutta pelin ilme tyystin toinen. Wiin Ghostbusters muistuttaa Clone Wars -tyylistä animaatiota. Ulkonäköerosta huolimatta kaikki pelilliset jipot ovat identtisiä kilpailijakoneiden kanssa. Jopa fysiikkamoottori tuntuu samalta, sillä kaikki tuhoutuu tuoleista seinäpaneeleihin.
Wiin liikeohjaus pidetään järjen rajoissa. Hulluna heilumista ei ole lainkaan ja kapulan vemputustakin käytetään säästeliäästi vain liman ravistamiseen iholta. Liikeohjausta tärkeämpi Wiin yksinoikeusominaisuus on samalla koneella pelattava kimppakaksinpeli, jossa koko tarinan voi pelata kaverin kanssa. Yksinpelistä voi vaihtaa lennossa kaksinpeliin ja takaisin.
PS3, Xbox 360 ja PC luottavat näyttävän grafiikan ohella nettimoninpeliin, joka tilattiin alihankintana Three Wave Softwarelta. Nettimoninpeli perustuu pelaajien keskinäiseen yhteistyöhön. Yhdessä pelimuodossa yritetään vain selvitä hengissä, toisessa tuhotaan haamuja, rikotaan demoniset esineet ennen maailmanloppua, yritetään pitää haamujengiläisten laitteet ehjinä tai estetään kummituksia viemästä kamoja. Yhtään haamut vastaan haamujengiläiset -pelimuotoa ei ole, vaan pelaajat toimivat aina samalla puolella tekoälykummituksia vastaan.
Ei pelkkä lisenssipeli
Drew Haworth ei myönnä, että elokuvalisenssi tarkoittaa automaattisesti huonoa peliä: "Useimmat elokuvapelit sidotaan tiettyyn päivämäärään, koska peli pitää saada ulos mielellään vähän ennen elokuvan ensi-iltaa. Pelin tekeminen vie pidemmän ajan kuin elokuvan kuvaaminen, minkä takia hyvät lisenssipelit ovat harvassa. Ghostbustersin kohdalla ei ole samanlaista rasitetta, julkaisijan muuttuminen Activision-Blizzardista Atariksi jopa antoi tiimille lisäaikaa pelinkehitykseen."
Lyhyen demoversion perusteella Ghostbusters: The Video Game ei vaikuta normaalilta lisenssitauhkalta. Peruspeli toimii varsin räiskintäpelimäisesti, sillä toiminta ei eroa ammuskelusta muuten kuin aseiden fyysisellä luonteella.
Protonisäteellä ei vain räiskitä ympäriinsä, vaan haamuja riepotellaan vetosäteen varassa, paiskoen otusta läpi pöydistä tai mätkien suoraan seinään. Veltoksi riepoteltu kummitusparka on helppo siirtää vetosäteen varassa haamuimuriin. Itseään toistava idea ei ole räiskintäpeleissäkään ongelmana, jos tapahtumat rytmitetään hyvin. Totuus vitsien ja toiminnan sujuvuudesta paljastuu kesällä, kun haamujahti ilmestyy.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 5.5.2009.
