God of War: Chains of Olympus (PSP) – Aika ennen alkua

Sotimista, käskynantoja ja uhittelevia pomoja. Ikuinen elämä ei ole helppoa.

Spartan haamu Kratos on palvellut ja uhmannut kreikkalaisen mytologian jumalia jo kahden PS2-pelin ajan. Nyt on PSP:n vuoro.

Mättöpelien aatelia edustavat God of Warit kuljettavat pelaajaa Kratosin mukana myyttien muinaisissa maisemissa. Sotamenestyksen vastineeksi sielunsa jumalille myynyt Kratos on yliluonnollisilla voimilla siunattu taistelukone, jonka raivon edessä lakoavat niin kuolevaiset kuin kuolemattomat. Kiivaan toiminnan ansiosta voittaja löytyy aina peliohjaimen varresta.

God of War: Chains of Olympus sijoittuu aikaan ennen sarjan ensimmäistä osaa. Jumalat lähettävät hirmutekojaan katuvan Kratosin Attikan maakuntaan taistelemaan hyökkäävää Persian armeijaa vastaan. Kun Kratos huomaa basiliskin kapuavan kaupungin muurien yli, rähinä alkaa toden teolla. Juonen osalta alku on vasta lämmittelyä.

Nektaria käteen

Vanhoista jumaltaruista sisältönsä ammentavat tapahtumat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan lumoavia. Tarustoviittaukset on liitetty saumattomasti pelin tarpeita palveleviin juonenkäänteisiin. Juoni ei ole koskettava tai edes monimutkainen, mutta se on laadukkaasti toteutettu ja vauhdikas. Vaikuttavia välivideoita himoitsee jatkuvasti lisää. Ääninäyttelijät sopivat omalla kornilla tavallaan pelin kulkuun. Kratosin ahdistunut murinakin enemmän naurattaa kuin ärsyttää.

God of War: Chains of Olympus alkaa räväkästi ja kiihdyttää vauhtiaan koko ajan. Kaupungin muureilta alkava kärhämöinti kulkee muutaman herkullisen koukeron kautta kaupungin kaduille ilman hetkenkään hengähdystaukoa. Pelin edetessä mätkimistä rytmittävät sopivasti erilaiset pomotaistelut ja pähkäiltävät. Puzzlepeliksi God of War ei pyri, mutta muutamassa kohdin joutuu oikeasti pysähtymään toviksi miettimään.

Mätkintäseikkailuna God of War on harvinaisen monipuolinen. Pelkän napinhakkaamisen lisäksi käytellään erilaisia koneita, painellaan nappeja reaktiotestihengessä, pyöritellään ohjaintattia ja niin edelleen. Tapahtumatkaan eivät rajoitu pelkästään linnoissa ja kaupungeissa juoksenteluun, vaan välillä kiipeillään seinillä, sukelletaan raunioiden lomassa, laskeudutaan maan alle tai kiivetään vuorille. Ja isot taistelut ovat todella isoja: Kratos repii linnoja palasiksi ja kaataa torneja hirviöiden niskaan.

Toiminta on julmaa ja armotonta: God of War on K18-ikärajansa ansainnut. Perustaistelussakin veri virtaa vuolaasti, ja nappiyhdistelmillä tehtävät lopetusliikkeet menevät jo mässäilemisen puolelle. Lopetusliikkeistä on kuitenkin hyötyä. Julmuudesta palkitaan runsaammilla terveys- ja taikabonuksilla.

Mätkimiseen ei turru missään vaiheessa: siitä pitää huolen eloisa asevalikoima. Matkan varrelta Kratos saa mukaansa vastustajia paiskovan teräsnyrkin, joka korvaa ketjujen päässä viuhtovat perusaseet, kilven ja loitsuja. Hyökkäysliikkeitä ja -vaihtoehtoja on runsaasti ja ne on huolellisesti toteutettu. Ja pelin aikana niitä saa koko ajan lisää. Kratos tottelee ohjainta ketterästi ja sulavasti. PSP:n koko nappiarsenaali on käytössä erilaisine yhdistelmineen, mutta niin hyvin hiottuna, että monimutkaisimmatkin temput uppoavat aivolohkoon vaivatta.

Balsamia naamaan

God of War: Chains of Olympusin ylivoimaisesti suurin ongelma on se, että lysti on ohi turhan nopeasti. Pelattavaa riittää normaalilla vaikeustasolla viideksi–kuudeksi tunniksi. Sen jälkeen jäljelle jäävät haastetehtävät, jotka ovat nimensä mukaisesti haastavia. Jopa ärsyttävyyteen asti. ”Nitistä 30 sotilasta ilman, että saat yhtään osumaa.” Ja pah!

Uusintakierroksen aloittamiselle sentään on perusteensa. Ensimmäisen läpipeluun aikana Kratosin moninaiset hyökkäyskuviot ja aseistus ehtivät vasta upota selkäytimeen, minkä jälkeen tekee mieli käyttää oppimiaan taitoja alusta pitäen. Läpipeluun jälkeen myös avautuu vaikeustasoista kovin, jossa kykyjään totisesti tarvitsee. Helpoimmalla tasolla pelin läpäisee kurjinkin nakkisormi.

Grafiikaltaan God of War on jumalten tekoa. Vaikuttavat tilat ja valtavat rakennukset huimaavat päätä arkkitehtuurillaan. Rakennelmia on vielä höystetty hienolla värimaailmalla ja kauniilla valotehosteilla. Vastaan hyökkäävät otukset ovat yksilöllisiä ja kauniita katsella. Kentät kulkevat koko lailla suoraa putkea, ja paikoin alueita jopa kierrätetään, mutta väliäkö hällä. Latausajat ovat käytännössä olemattomia, ja nähtävää ja koettavaa piisaa matkan varrella niin paljon, että suoraviivaisuuden manaamiseen ei riitä intoa eikä energiaa.

God of War: Chains of Olympus on sanalla sanoen herkkua. Se on niin hyvä, ettei edes muista pelaavansa käsikonsolipeliä. Jos pelattavaa olisi enemmän, kauppaan olisi pakko rynnätä heti. Nyt täytyy kysyä ensin lompakolta lupa.

90