Kahdeksankymmentäluvulta ei montaa asiaa kaipaa. Ilman vyölaukkua, olkatoppauksia ja takatukkaa pärjää, mutta avaruusräiskinnät saisivat palata muotiin.

PSP jatkaa voittokulkuaan retrokoneena, sillä Konamin tuore Gradius Collection sisältää vuonna 1985 alkaneen sarjan pelit ykkösestä neloseen peliautomaattikäännöksinä sekä vain PSonelle ilmestyneen Gradius Gaidenin.

Gradiukset ovat sivuttain vieriviä räiskintöjä, jotka tunnistaa aluksen liikkeitä viiveellä seuraavista asesatelliiteista. Ruudun alareunassa on power-mittari, josta pelaaja voi aktivoida lisäaseen tai -ominaisuuden kerättyään riittävän monta power-upia.

Kaikki Konamin Gradiukset ovat hämmästyttävän samanlaisia, vaikka ensimmäisen ja viimeisen välillä on 13 vuotta. Hyvä peli-idea kestää aikaa, joten vanhimmat Gradiukset maistuvat melkein yhtä hyvin kuin uudemmat.

Aikanaan Gradiukset näyttivät erinomaisilta ja niiden tulivoima oli vaikuttava. Perinteiseen avaruus- ja biomekaniikkateemaan väriä toivat muun muassa Pääsiäissaarilta lainatut Moai-patsaat. Länsimaissa ensimmäinen Gradius julkaistiin nimellä Nemesis.

Monipuolisempien kenttien ja vihollisten lisäksi jatko-osissa pääsee ennen pelin alkamista valitsemaan käytettäviä aseita. Lisäksi kokoelman kenties parhaassa pelissä, Gradius Gaidenissa, voi valita Vic Viperin sijaan alukseksi vaikka vinkeästi nimetyn Lord British Star Destroyerin.

Kaksoisvoltti kerien

Usein unohdan, että monet klassikot ovat todella vaikeita ja välillä suorastaan epäreiluja. Gradiukset ovat muistin valikoivuudesta malliesimerkki. Vastustajia ja ammuksia viuhuu ympärillä enemmän kuin ahtaille kentille mahtuu. Oman aluksen osumakohta on iso, joten tiukoista paikoista ei hevin livahdeta.

Vaikka haastetta piisaisi jo tässä, ei se vielä riitä. Kasarilogiikkaan kuuluu, että peli vie pelaajan kuollessa kaikki lisäaseet. Samaa kohtaa, jossa taidot eivät ensimmäisellä kerrallakaan riittäneet, joutuu yrittämään uudestaan pelkällä hernepyssyllä.

PSP-versio antaa tarvittaessa helpotusta pullamössöpelaajille ja muille ei-masokisteille. Vaikeustasoa laskemalla väestöntiheys ruudulla harventuu ja oman aluksen osumakohdan voi muuttaa alkuperäistä pienemmäksi. Suurin helpotus on tallentaminen. Läpihuutojuttu Gradius ei apupyörilläkään ole.

Apujen lisäksi peliä voi säätää muutenkin. Kahta ensimmäistä Gradiusta voi pelata alkuperäistä leveämmällä ruudulla. Lisäksi pelin voi säätää hidastumaan samalla tavalla kuin peliautomaattipelissä aikanaan, sillä kolikkopelit hyytyivät, kun ruutu ruuhkautui. Riittämätön rauta helpotti tiukkoja paikkoja aikakauden bullet timella.

Alkuperäisten pelien resoluutiot eivät täsmää PSP:n näytön kanssa. Vaihtoehtoina on jättää osa ruudusta käyttämättä tai suurentaa peli koko ruudulle. Alkuperäisessä kuvasuhteessa pysyminen on paras ratkaisu, sillä muut tilat sumentavat tarkan grafiikan.

Kohmeinen näppituntuma

Ohjaus on kokonaisuuden ainoa heikkous. PSP:n ristiohjain on liian jäykkä Gradiuksen vaatimiin nopeisiin liikkeisiin, ja yllättäen analoginuppi sopii ohjaamiseen paremmin. Nännillä nopeat liikkeet onnistuvat, mutta tarkkuus kärsii. Totuttelun jälkeen ohjaus hoituu tyydyttävästi.

Äänentoistoa ei kannata jättää PSP:n kaiuttimille, sillä Gradius-sarjan musiikit ovat aikansa parhaimmistoa. Musiikeilla pääsee mehustelemaan kunnolla, sillä niitä voi kuunnella myös erikseen ekstroissa.

Retropapat, shmup-fanit ja räiskinnöistä kiinnostuneet saavat kokoelmasta annoksen yleissivistävää nostalgiaa, jota kelpaa pelata nykyäänkin. Teknisesti kokoelma on lähes täydellinen. PSP:lle on kaivattu matkapelaamiseen sopivia nopeita ja yksinkertaisia pelejä, jollaiseksi Gradius-kokoelma sopii erinomaisesti. Kannattaa kokeilla, olisiko vanhassa vara parempi.

* * * * *

Ei kuolemanvakavaa

Länsimaiselle pelijulkaisijalle tuskin tulisi mieleen tehdä vitsiversiota omasta hitistään. Konami teki Gradius-sarjan rinnalle Parodius-sarjan, jossa tuttu Gradius-räiskintä muuttui söpöeläinten, kasvisten ja puolialastomien naikkosten kansoittamaksi sekoiluksi karkkimaassa.

Gradius-pelisarjan avaruusherruushävittäjä Vic Viper on enää yksi vaihtoehto muiden joukossa. Pelihahmoksi voi valita vaikka possuenkelin. Parodiuksissa on runsaasti lainahahmoja ja viittauksia Konamin muihin sarjoihin. Sarjan pelejä ovat myös Parodius-Da! ja Sexy Parodius (todellisuudessa ihan kiltti).

Pyyntö Konamille: seuraavaksi Parodius Collection, kiitos!