Gran Turismo 4:ään kohdistuvat odotukset ovat hurjat. Kaikkia lupauksia ei lunasteta, mutta puutteet hyvitetään loistavalla ajotuntumalla ja syvyydellä, jollaista ei ole missään muussa ajopelissä.

Kriittinen voi väittää Gran Turismo 4:ää edeltäjän toisinnoksi. Näin osittain onkin, onhan kyseessä ilmiselvä jatko-osa. Uutuuksia on mukana, mutta suurin osa luvatuista parannuksista on jäänyt suunnittelup÷ydälle.

Nettipelin hyllyttäminen ei ole enää uutinen, joten sen uupuminen ei harmita. Olisi silti mielenkiintoista tietää, olivatko poisjättämisen syyt teknisiä vai pelkästään taloudellisia. Saman pelin myyminen ensi kesänä uudelleen GT Onlinena olisi bisnesratkaisuna nerokas, mutta muuten ontuva.

Julkisivu uusiksi

Uutta on julkisivu. Gran Turismo 4:n päävalikko on usean kuvaruudun levyinen ja jaettu pääpiirteittäin maanosien mukaan. Vasemmasta ääripäästä l÷ytyvät jenkkiautokaupat ja Amerikan kisat, oikealta Japanin herkut. Kotipiste on suurin piirtein keskellä, ja kaikki muu sälä on ripoteltu sinne tänne suloisessa sekamelskassa. Valikkorakenne on hetken aikaa kauhistus, mutta etsivä l÷ytää valikoista kaikenlaista mukavaa.

Mukana on erikoisratoja, osakauppoja, sunnuntaikisoja ja testiratoja. Kaupunkiradat on niputettu erikseen, samoin klassikko- ja erikoisradat. Kisattavaa l÷ytyy monen nurkan ja mutkan takaa. Yhdestä valikosta pääsee jopa tutustumaan nähtävyyksiin. Uutta ovat tehtävät, joissa pelaajan on esimerkiksi ohitettava tietty määrä autoja tietyllä tavalla tiukassa aikarajassa.

Nautittavinta Gran Turismo 4:ssa on sen maittava ajotuntuma. Uudella 900 astetta py÷rivällä GT Pro -ratilla autojen ohjaaminen on entistä aidompaa, ja renkaat jyystävät sivukivetyksiä totuudenmukaisemmin kuin koskaan ennen. Tärinätuki toimii kuin unelma. Kurvit tuntuvat selkäytimessä, ja radan pinta vaikuttaa oivasti ajotuntumaan. Autot ovat erilaisia ja osakaupassa käynnin jälkeen ne my÷s käyttäytyvät eri tavalla. Autoja voi virittää ja säätää mielihalujensa mukaan.

Ennen ratista on pystynyt luopumaan ongelmitta siinä vaiheessa, kun pedaaleja kurittaneet jalat ovat alkaneet krampata, nyt siihen ei ole hinkua. Yhden illan ratti-istunnon jälkeen tatilla ohjastaminen tuntuu kiikkerältä, epävarmalta ja hankalalta.

Jarrutus ja kiihdytys keinuttavat autoa etu- ja takasuunnassa. Arcade-kisan nopeilla autoilla efekti on ensi alkuun jopa häiritsevän voimakas, mutta simulaatiokisassa eli varsinaisessa Gran Turismo -osuudessa se toimii paremmin. Autot ovat alkumatkasta sen verran hitaita, että ry÷pytykseen ehtii tottua ennen kuin tallissa on ensimmäinen tuhannen hevosvoiman peto.

Ajokortin hankintaan!

Vaikka sunnuntai- ja amat÷÷rikisoihin pääsee vierailtuaan käytettyjen autojen kaupassa, ajokokeet on pakko kahlata läpi, koska ilman ajolisenssiä kunnon kilpailuihin ei ole asiaa. Viime kesänä ilmestynyttä Prologia (Pelit 6/04, 80 pistettä) pelanneiden kannattaa kuopia muistikorttipinoja, koska kyseisen pelin tallennus ly÷ automaattisesti peruslisenssin kouraan.

Ajokokeet ovat Gran Turismojen tavaramerkki, mutta ne ovat jo jonkinasteinen klisee ja kuivan pakkokäntyn makuista purtavaa. Kiihdytä, aja 100 metriä ja jarruta. Aja sitten 500 metriä ja jarruta taas. Tehtävät eivät todellakaan ole kovin suurta kekseliäisyyden juhlaa. Ainoaksi houkuttimeksi jää kultamitalien metsästys, jotta talliin lykättävä palkintoauto olisi arvokkaampi.

Turva-auton perässä ajettavat kierroksen mittaiset testit ovat loistavaa oppia kilpailuja ajatellen: testeissä tärkeimpien ratojen oikeaoppiset ajolinjat piirtyvät hyvin mieleen. Uutta ovat ajokokeiden yksinkertaiset kahvitaukotehtävät, joissa joko pujotellaan keilojen keskellä tai yritetään kaataa niitä. Pronssimitalin saa vaikka silmät kiinni, mutta kultaan vaaditaan eläimellinen suoritus.

Gran Turismo 4:n suurimmat ongelmat liittyvät kisaamiseen. Vaurionmallinnus puuttuu eli autojen ympärillä on edelleen metrin mittainen maaginen suojavy÷hyke, joka estää pienienkin kolhujen syntymisen. Napakan nokkat÷yssyn huomaa ruudun hetkellisenä sumenemisena, mutta kisa jatkuu sen jälkeen ilman ongelmia tai aikasakkoa. Reunat÷yssyjä voi jopa käyttää hyväkseen, koska turhan lujaa ajetun kurvan jälkeen auto singahtaa näppärästi kilpakumppanien perään.

Imbesillien kokoontumisajot

Kisaamisen hurmaa latistaa turpea keinoäly. Tietokonekuskit ajavat mielikuvituksettomasti, suoraviivaisesti ja tylsästi aina vain samoja kiskoja eteenpäin. Pahimmillaan ne p÷kkäävät takapuskuriin, kun eivät viitsi, jaksa tai muista väistää hitaampaa. Rokkenroll-meininki on kaukana, mutta hyvä ajotuntuma ja loistavat äänet kompensoivat häkellyttävän paljon.

Jos oma auto on muita oleellisesti nopeampi tai hitaampi, kisaaminen käy tylsäksi. Tämä kuuluu tietyllä tavalla Gran Turismon pelifilosofiaan, eikä sitä voi pitää puutteena vaan pikemminkin sarjan tavaramerkkinä. Pitkiä endurance-kisoja piristävät varikkokäynnit, ja varikkoporukan tehokasta, poikabändimäisen hyvin rytmitettyä koreografiaa on hauska seurata.

Gran Turismo -pelien äänet ovat aina olleet laadukkaat, mutta vasta nyt autot kuulostavat autoilta: moottorit ulisevat sopivan muhkeasti ja tuuli ujeltaa maalisuoralla maukkaasti. Erinomainen soundtrack raikaa autostereoista. Kerrankin ajopelin ääniä voi jyrisyttää monikanavavahvistimen kautta ilman että asuinkumppani kuristaa hengiltä. Gran Turismo 4:n äänet ovat ajopelien kaikkien aikojen parhaat.

Kuvat ovat kauniita, vaikka suuri laajakuvat÷ll÷ paljastaa pienet grafiikkavirheet. Kaukana siintävien pilvenpiirtäjien seinät eli pystylinjat värisevät PS2:lle tyypillisesti, samoin puiden ääriviivat. Silti lopputulos on parasta, mihin PS2 pystyy. Autot, heijastukset, tien pinta, kaikki oleellinen on julmetun hienon näk÷istä. Komeimmillaan peli on illan hämyisillä radoilla. Kaikki rullaa siivosti ilman pienintäkään nykimistä.

Mikä ihmeen B-spec?

Kohuttu uutuus on B-spec-peli, jossa ei harota rattia lainkaan. Pelaaja heittää oman kuskinsa kisaan ja käskyttää tätä esimerkiksi ajamaan entistä aggressiivisemmin. Kuskin menestystä voi seurata kuin televisiosta konsanaan. B-spec-kisailu on outo ja etäinen idea, joka ei vakuuttanut tai innostanut. Sitä pelatessa tuli lähinnä pakonomainen tarve ottaa ratti kauniiseen kouraan ja iskeä talla pohjaan. Uuden tai juuri viritellyn auton testaamiseen B-speciä voi ehkä käyttää.

Gran Turismo 4:n erikoisuus on Photo-tila, jossa pelaaja siirtyy valokuvaajan saappaisiin. Valokuvaaminen on mahdollista sekä nähtävyyksien (muun muassa Grand Canyon) äärellä että millä tahansa radalla. Onnistuneet otokset voi tulostaa suoraan tai tallentaa joko muistikortille tai USB-muistitikulle, jolloin ne on helppo siirtää vaikkapa PC:lle. Tulostetut kuvat ovat häkellyttävän hyvännäk÷isiä, aivan kuten valokuvia.

Moninpeli sujuu ongelmitta jaetulla ruudulla. Lähiverkkopelisessiot ovat nekin mahdollisia, mutta vaativat melkoisen järjestelyorganisaation onnistuakseen.

Gran Turismo 4 tuntuu uudella GT Pro -ratilla järkyttävän hyvältä, jopa niin hyvältä, että ratti on pakkohankinta, jos aikoo nauttia pelistä täysin siemauksin. Ilman sitä GT4 muuttuu pelkäksi jatko-osaksi, mutta ratin kanssa se on enemmän kuin osiensa summa.

Yli 700 auton hurja autoarmada, hillit÷n ryväs ratoja ja loputon liuta monipuolisia kisoja imaisevat väkisin mukaansa. Hassut palkintoautot huvittavat, ja autojen viritteleminen on antoisaa puuhaa. Gran Turismo 4:sta pelatessa tuntee olevansa pieni osa suurta ja mahtavaa kokonaisuutta.