Grand Prix 3

Vaikka Geoff Crammondin monen vuoden uurastuksen tuloksena ei ollutkaan aivan niin loistavaa peliä kuin mitä olisi voinut toivoa, niin formulapelien kärkisijat menivät kuitenkin uusiksi. Muutamalla yksinkertaisella ohjeella Schumacherinkaan naamaa ei tarvitse katsoa kuin peileistä.

Parhaat keinot saada peli pyörimään sutjakasti ilman, että mitään tärkeää kytkee pois, on vähentää peilien yksityiskohtia. Jollei se riitä, voit toisena keinona pudottaa resoluutiota. Mikäli sekään ei vielä riitä, kannattaa pudottaa radanvierustan (Trackside Objects) tarkkuutta matalaksi.

Oikeaoppinen jarruttaminen ilman, että renkaat lukkiutuvat saattaa olla hivenen hankalaa. Hyvä lähestymistapa on ensin painaa jarrua voimakkaasti lähestyttäessä kurvia, ja sen jälkeen hellittää, kun vauhti putoaa tai kuulet renkaiden ulvontaa ja/tai näet savun nousevan renkaista. Toinen vaihtoehto on pumpata jarrupoljinta ensimmäisen voimakkaan jarrutuksen jälkeen. Muista myös pitää silmällä radan reunoilla olevia kurvin etäisyyskylttejä. Jos näet 100-merkin vilahtavan ohitsesi, etkä ole aloittanut jarrutusta, saattaa lopputuloksena käydä varsin huonosti.

Sadekelillä ajaminen on GP3:ssa yhtä ihanan ongelmallista kuin se on oikeastikin. On tärkeää muistaa, että edes parhailla mahdollisilla säädöillä jatkuvasti nasta laudassa ajaminen ja äkäinen kiihdyttäminen ei ole kannattavaa. Kannattaakin siis opetella pehmeitä ajoliikkeitä ja nopeuden muutoksia, jotta rengasvallit eivät tule turhan tutuiksi. Etukäteen on vielä suotavaa säätää tallissa autoon hieman enemmän downforcea ja pehmeämpää jousitusta. Samalla täytyy tietenkin vielä nostaa pohjan korkeutta, jottei se ottaisi kiinni rataan liian paljon.

Tärkein apuneuvoista on parhaan ajolinjan osoittava viiva, muut avut rajoittavat liikaa ajamista. Viivaa seuraamalla oppii helposti kurvien maksimiajonopeudet sekä myös tavan, millä kurvit tulee ajaa. Eli ulkopuolelta sisään, kanttikivien päältä ja sen jälkeen takaisin ulkoreunaan.