Se on kielletty alle 18-vuotiailta. Sen maailma on julma, paha, väkivaltainen ja seksistinen. Se on takuuvarma hitti.
Grand Theft Auto -sarja on aina yrittänyt järkyttää aihevalinnallaan. Peleissä riehutaan satugangsteriamaailmassa autovarkaina, ja huviajelun asemasta tehdään murhia. Kaksi ensimmäistä Grand Theft Autoa oli kuvattu ylhäältä päin, jolloin tapahtumat olivat lelumaisia ja ihmisetkin pelkkiä päälakia.
Sarjan kolmannessa osassa ylhäältä kuvattu lattea maailma on vaihtunut tosiaikaiseksi 3D-ympäristöksi ja kolmas ulottuvuus suorastaan imaisee pelaajan keskelle synkkää ja wassup-rikollisten kyllästämää miljöötä. Muuten peruskuvio on aikaisemmista osista tuttu: päähenkilö on paha poika, jonka leipä irtoaa alamaailman hämärähommista.
Kaupunki toimii. Junalla ja metrolla voi ajella, eikä ympäröivä vesi ole uimataidottomalle rikolliselle mikään este, jos satamasta löytyy moottorivene. Lentäminen onnistuu, mikäli tynkäsiipisen pienkoneen pikapyrähdyksiä voi siksi kutsua. Katukuvasta puuttuvat vain kaksipyöräiset.
Koko pelin ideana on vapaus. Taloihin ei pääse sisälle, muuten pelaaja voi rauhassa rötöstellä ja tutkia Liberty Cityä. Se on kolmesta saarekkeesta koostuva suurkaupunki, jossa suunnistamista helpottaa mukana tullut kartta ja ruudun alareunan pieni navigointitutka. Siitä näkee tilanteesta riippuen rikollispomojen majapaikat, yleisöpuhelimet, asekaupat ja muut tärkeät kohteet.
Keikkaa pukkaa
Rikollisen ensimmäiset keikat ovat helppoja kuriirihommia ja kyydityksiä, joissa kontrollit tulevat mukavasti tutuiksi. Jatkossa kartalle ilmestyy kilpailevia jengejä, joilta voi käydä hakemassa haluamassaan järjestyksessä entistä haasteellisempia toimeksiantoja.
Taloudellista tilannetta voi kohentaa sivukeikoilla, joita saa yleisöpuhelimista ympäri kaupunkia. Jos ei sekään riitä, lisätienestiä voi ansaita taksikuskina, palomiehenä tai poliisina. Tarvitaan vain asiaankuuluva ajoneuvo, mikä on rikollisen helppoa. Liikkuvan auton pysäyttäminen ja kuljettajan repiminen ajokista onnistuu muutamassa sekunnissa.
Muutamaa aikarajoitteista tehtävää lukuunottamatta parhaan toimintatavan voi suunnitella itse. Murhatehtävässä kohteen voi likvidoida väijystä kiikarikiväärillä tai julkeasti ohiajavasta autosta aseet papattaen. Autopommi tai rekalla yliajaminen ovat nekin toimivia ratkaisuja. Kekseliäisyys palkitaan.
Aseita on pesismailasta sinkoon. Mutkan voi hankkia asekaupasta, keikan toimeksiantajalta tai kolkatulta viholliselta. Kaupungilla kannattaa kulkea silmät avoimena, sillä aina jostakin löytyy lojumasta kranaatteja, molotovin coctaileja ja muuta bonustauhkaa.
Liikennesääntöjen rikkominen ei virkavaltaa kiinnosta, mutta jos poliisin valvovan silmän alla tapahtuu isompi rötös, nousee virkavallan kiinnostus. Poliisien jahti-innon näkee ylälaidan tähdistä. Yhden tähden palaessa tinanapit käyvät kimppuun melko laiskasti, mutta viidennen ja kuudennen tähden kohdalla tulevat hätiin jo FBI ja kansalliskaarti.
Koppalakit ovat tärkeästä roolistaan huolimatta pelin heikoin osuus, sillä miliisit jahtaavat rikollista ajamalla päättömästi päälle. Tiesulut, piikkimatot, tieltä tönimiset ja rikollisen autosta repiminen sopisivat paremmin kokonaisuuteen. Virkavalta tippuu jäljiltä, kun käy maalaamossa antamassa rytistyneelle kaaralle uuden ilmeen.
Eetteristä tulvii musiikkia
Äänimaailma on kunnossa, sillä gangstereiden repliikeistä vastaavat muun muassa Hollywood-näyttelijät Joey Pantoliano (The Sopranos), Michael Madsen (Reservoir Dogs) ja Kyle MacLachlan (Twin Peaks). Tunnelman kruunaavat autoradiosta raikaava poppi, erilaiset mainokset ja pähkähullut ohjelmat. Yhdeksästä kanavasta on varaa valita.
Auton ratissa ohjaustuntuma on napakka ja menopelit käyttäytyvät johdonmukaisesti. Kuvakulman saa kaaran sisään, taakse tai sisälle. Myös perinteinen ylhäältä alas -näkymä on mukana.
Jalkautuneen gangsterin ohjaukseen olisi voinut panostaa enemmän, sillä tähtäyssysteemi on sekava. Villisti panoroiva kamera tekee tulitaisteluista sähellystä, varsinkin jos ympärillä on useita vastustajia. Onneksi Uzilla voi paukutella autosta aitoon drive by -tyyliin.
Tallennus onnistuu vain lymypaikassa tehtävien väleissä. Viereiseen autotalliin saa samalla säilöttyä suosikkiautonsa, josta ei tarvitse luopua vaikka koneesta sammuttaisi virrat. Periaatteessa tallennusta tarvitsee äärimmäisen harvoin, sillä poliisin pahnoille joutumisesta tai kuolemasta selviää rahalla eikä uuden asevaraston kerääminen ole ongelma.
Grand Theft Auto 3:n vaikeusaste on juuri sopiva. Alussa keikat ovat melko suoraviivaisia, mutta välillä tulee eteen tehtäviä, joiden toteutusta joutuu jopa miettimään. Tarinan etenemisen kannalta välttämättömiä tehtäviä on puolisen sataa. Kun päälle lisätään bonusmissiot ja satunnainen kaupungilla haahuilu, tekemistä riittää viikoiksi.
Uskomattomia yksityiskohtia
Grafiikka toimii, vaikka se ei olekaan hienointa mitä PS2:lla on nähty. Hienoimmat yksityiskohdat ovat aivan muualla kuin grafiikassa, sillä kaupunki elää. Illan koittaessa liikenne hiljenee ja ilolintuset saalistavat asiakkaita kaduilla.
Lisärealismia tuovat vaurioituvat autot, kiireessä auki repsottamaan jäävät ovet, verilammikot, onettomuuspaikalle kiitävät ambulanssit ja tuhoa pällistelemään jäävät sivulliset. Rankkasade tekee kadut niljakkaiksi ja sumu on todella sitä itseään eikä konetehon loppumisen takia pakollinen efekti.
Tekoäly ohjaa kaupunkilaisia enimmäkseen järkevästi, joten kansalaisten käyttäytymistä on ilo seurata. Kolikolla on kääntöpuolensa, sillä peli nykii hetkittäin ja grafiikka satunnaisesti sekoilee. Pikkuongelmia ei pelin keskellä juuri huomaa.
Grand Theft Auto 3 on järisyttävä kokemus jo pelkästään aiheensa vuoksi. Väkivallalla mässäilyä kevennetään pikku yllätyksillä. Veikeä adrenaliinipilleri hidastaa ajankulun ja muistuttaa Max Paynen bullet timeä. Cameo-roolissa vilahtaa Driverin piilokyttä Tanner, joka saa viimein ansionsa mukaan.
Grand Theft Auto 3:n vapauden tuntu huumaa, mutta homma pysyy silti hyvin koossa. Vaihtelevien tehtävien ansiosta mielenkiinto ei herpaannu ennen viimeistä näytöstä. GTA 3 on vuoden paras konsolipeli, ja se ilmestyy myös PC:lle ensi keväänä.
Grand Theft Auto -sarja
Ensimmäinen Grand Theft Auto ilmestyi PC:lle ja PlayStationille vuoden 1997 loppupuolelle pienoisen kohun saattelemana. Pelaaja ei ollutkaan hyvien puolella, vaan rikollinen, jonka tehtävänä oli varastaa ja tappaa mahdollisimman tehokkaasti.
Pelaajan tehtävänä oli hoidella hämärähommia vastailemalla puhelinkioskeihin tuleviin puheluihin. Onnistunut suoritus palkittiin pisteillä, joita tarvittiin seuraavaan episodiin pääsemiseksi.
Vapaa etenemistapa ja svengaava musiikki herättivät ihastusta, mutta lintuperspektiivistä kuvattu toiminta latisti tunnelmaa ja autojen ohjauksessa oli toivomisen varaa. Siitä huolimatta Grand Theft Auto möi hyvin ja sille ilmestyi myöhemmin lisälevy Grand Theft Auto: London 1969 ja varsinainen jatko-osa Grand Theft Auto 2.
94
