Jos haluat pitää hauskaa, homo-Tony on miehesi.
Ääriheteroon motoristiäijäilyyn keskittyneen Lost & Damnedin jälkeen Rockstar tekee temaattisen täyskäännöksen. Karvaiset helvetinenkelit vaihtuvat hyväntuoksuisiin klubi-ihmisiin, rokkenroll kasarinkatkuiseen funkkiin. Tervetuloa yökerhobisneksen ihmeelliseen maailmaan!
Tony Prince, alias homo-Tony, on Liberty Cityn versio Sedu Koskisesta. Klubimoguli pyörittää koko metropolin kattavaa yökerhoimperiumia, jonka asiakaskunta koostuu suurkaupungin silmäätekevästä pintaliitoporukasta. Kukoistavan klubibisneksen auvo ja Onnela vaihtuvat ahdinkoon, kun Tony ahneuksissaan pelaa hengenvaarallista peliä mafian kanssa. Likapyykin pesijäksi valikoituu Luis Lopez, liikekumppani jumalan armosta.
Pelkoa ja inhoa Liberty Cityssä
Lisärin nimestä huolimatta Tony laulaa vain seikkailunsa taustoja, hänen balladinsa lurauttaa pelaajan ohjaama Luis. Kylmäverinen latino on tapahtumia eteenpäin ajava voima, juoni taas kulkee pääasiassa sivuhenkilöiden kertomana. Tonyn tarina luottaakin vahvasti värikkäisiin sivupersooniinsa, pääosaa näyttelevällä Luisilla karismaa on kuin pahvilaatikolla.
Käsikirjoitus on jälleen kerran taattua Rockstar-laatua, josta huokuvat Hollywood-luokan tuotantoarvot. Kerrassaan loistavasti kirjoitetut henkilöhahmot yhdistyvät mielenkiintoiseen juoneen, ja tarinan seuraaminen on kuin televisiota katsoisi. Emopeliä tiiviimpi rakenne pitää juonilangat paremmin kasassa. Koko komeus kuorrutetaan taidolla ohjatuilla välinäytöksillä sekä ykkösluokan ääninäyttelyllä, joka tekee kunniaa oivaltavalle dialogille.
Vaikka peli on perusluonteeltaan vakava ja selkeästi aikuisille suunnattu, huumoria ei ole unohdettu. Se on taas mustaa kuin asfaltti, mutta aina yhtä toimivaa. Peliin on kätketty paljon viitteitä populaarikulttuuriin. Animeharrastajien kustannuksella pilaileva telkkusarja on hykerryttävän hauskaa seurattavaa, radiokanavien mainokset yhtä päättömiä kuin aina.
Toisin kuin aiemmissa seikkailuissa, rötöstelyä ei tarvitse aloittaa absoluuttisesta nollapisteestä. Koska Luis on jo ansainnut paikkansa auringossa, Tonyn ykkösmiehen päivärutiinit ovat pääasiassa pomon selustan turvaamista. Vaikka pelin tehtävät noudattavat tuttua GTA-sapluunaa, tutun päähahmokaavan rikkominen on piristävää.
Tuttua, turhauttavaa ja toimivaa
GTA:n perusmekanismeihin ei juuri kajota, sillä Tonyn seikkailu lisää pakkaan kuriositeetiksi jäävän ravintolapäälliköinnin sekä muutaman minipelin, joista vain tanssilattialla heiluminen ansaitsee maininnan. Pääosin toimivaan tehtävärakenteeseen on eksynyt muutama puolimätä viritys ja näistä erityisesti pari helikopteritehtävää aiheutti akuuttia päänsärkyä. Onneksi tekijät ovat vihdoin tajunneet lisätä vaikeimpiin tehtäviin välitallennuksen, joten koko hommaa ei ole enää pakko aloittaa alusta kalkkiviivoilla tapahtuvan kämmin jälkeen.
Räiskintä on vieläkin vähän vaivalloista, mutta kohteisiin lukittuva automaattitähtäys tekee rötösherrojen röpöttelystä siedettävää. Ammuskelu on edelleen tiukasti vain sivuosassa, jolloin se mukavasti maustaa kuminkatkuista päätoimintaa.
Luonnonkaunis Liberty City on virtuaalivaltakunta vertaansa vailla. Toimiva suurkaupunki on peliympäristönä hämäävän aito, eikä täydellisen immersiivisestä pelikokemuksesta puutu enää kuin aidot metropolin tuoksut. Tonyn tarina tuo taas lisäripauksen uskottavuutta elämänmakuiseen rötöskokonaisuuteen ja tekee Rockstarin hiekkalaatikosta entistä elävämmän.
Rockstarin GTA-lisärit ovat VIP-kortti laadukkaaseen DLC-esitykseen. Sääli, että se pyörii vain yhdessä ravintolassa.
92
