GRID 2 voi jäädä perinteisen autopelitalo Codemastersin viimeiseksi peliksi. Se näkyy kaikessa, sillä tekijät puristavat selvästi rattia.
Codemasters on pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Mitä todennäköisimmin yritys on jo lähtöruudussa, firman kohtalona on joko velkajärjestely tai konkurssi.
Tilanteessa Codemastersin oli pakko puristaa GRID 2 ulos kesäksi. Hoppu valitettavasti näkyy, sillä ajopeli muuttui kaahaukseksi.
PR-osasto tiedottaa
GRID 2:n teemana ovat katuratakisat. Teeman poikasena on luoda uusi kansainvälinen katukisaluokka, jossa ajetaan kilpaa Amerikassa, Euroopassa ja Aasiassa. Tavoitetta varten pitää kerätä fanipohjaa, mikä tietenkin mitataan Facebook-aikaan tykkäämisinä.
Alussa painopiste on maanteissä ja katuradoissa, mutta mukana on myös aitoja kisaratoja. Kisamuodoissa ei säästellä. Mukana on peruskisojen lisäksi näytöstyylisiä ohituskisoja, joissa pujotellaan hitaampien autojen seassa. Rallicrossihenkisissä pudotuskisoissa ajetaan kierros mies miestä vastaan. Voittaja menee jatkoon seuraavalle kierrokselle.
Ylivoimainen inhokkini on kisamuoto, jossa rata muuttuu kisan aikana. Katuradalla arvotaan aina parin mutkan jälkeen, mikä osuus ajetaan seuraavaksi. Fiilikseni syntyy siitä, että opin optimoimaan kierrokseni täydelliseksi ja toistamaan sen, eikä siitä, että arvaan, mihin suuntaan rataa seuraavaksi väännetään. Kisamuotoja ei saa valita itse, vaan peli määrää, mitä milloinkin kisataan.
Virhe on todennäköisesti markkinoinnin eikä pelintekijöiden, mutta marisen silti. GRID 2:n niin sanotuissa mediaohjeissa kerrotaan, että pelissä on upouusi ohjaussysteemi, jonka ansiosta sladit pysyvät hanskassa, mutkat suorastaan suoristuvat eikä auto aliohjaa. Moisen pitäisi johtua auton ominaisuuksista ja säädöistä, ei uudesta kontrollisysteemistä.
Ohjaussysteemi tosin korostaa pelin suurinta ongelmaa. Ensimmäinen GRID oli hyvä kevytsimu, jossa laniporukassamme hyvät erottuivat, mutta huonotkin viihtyivät. GRID 2 on askel arcadehenkisemmän pöristelyn suuntaan, mutta ei riittävän ylilyödysti, jotta pelaaminen olisi hauskaa. GRID muistuttaa Need for Speed -sarjalaista väsyneimmillään.
Fysiikat ovat arcadehenkiset. Autojen ominaisuudet tasapäistyvät selvästi, sladi alkaa helposti ja kaaran saa vääntymään melkein mutkasta kuin mutkasta. Katuratojen 90 asteen korttelikäännöksiin ei tarvitse jarrua, riittää, että nostaa jalan kaasulta. Kaaroja saa talliinsa lukuisia, mutta ei niitä ajo-ominaisuuksiltaan pysty erottamaan toisistaan. Auton ulkonäköä voi säätää, mutta asetuksia ei.
Vaikka ajofysiikat ovat arcademaiset, vauriomallinnus ei ole. Osumat seiniin rikkovat renkaita, vääntävät ripustusta ja syövät tehoja. Kisa voi päättyä kertarysäykseen. Vaurioituneella autolla ei tosin joudu ajamaan, sillä modernisti mukana on ajankelaus, jolla virheensä voi paikata. En muista yhtään kisaa, jossa kelausmahdollisuus olisi loppunut kesken.
Tekoäly ajaa codemaisesti. Suorilla aletaan hidastella jo metrejä ennen oikeaa jarrutuspaikkaa, jolloin sisäkautta voi pujahtaa ohi. Mutkissa vauhti on vain murto-osa siitä, mitä autolla todella pääsisi.
Nettipeli paikkaa virhettä. Ajettavana ovat kaikki yksinpelin kisamuodot ja viikoittain vaihtuvat haasteet, joissa kisataan maailmaa vastaan omalla tuloksellaan. Nettipeli toimii, mutta linjoilla ei ole hirveästi väkeä. Tosin kisata voi myös vain kavereidensa kanssa, joten valtaosa valinnee sen vaihtoehdon. Idea poikkeaa yksinpelistä, jossa autot saa tarinan tahtiin. Nettipelissä kerätään kokemuspisteitä ja rahaa, joilla ostetaan uusia autoja ja päivitetään vanhoja paremmiksi.
Ruutulippu häämöttää
Parina viime vuonna autopelien myynnit ovat kääntyneet laskuun, koska tekijät kopioivat liikaa toistensa ideoita. On ajankelausta, tarinallista yksinpeliä, autojen ulkoasun muokkausta ja muuta mukavaa. Nettipelin ansiosta iRacingin, Gran Turismon ja Forzan tapaiset pelit jatkavat elämäänsä eikä muille autopeleille jää sijaa. Ylitarjonnan takia vain isolla rahalla markkinoidut autopelisarjat menestyvät.
GRID 2 on malliesimerkki ongelmasta. Peli yrittää miellyttää liian montaa eri yleisöä, myyntiennusteet eivät ole olleet isot ja kiire näkyy. Peli jää torsoksi joka suhteessa. Ohjaamonäkymät jätettiin esimerkiksi kokonaan pois, jotta peli saatiin aikataulun mukaisesti ulos. Ilmeisesti kyse oli myös optimoinnista, sillä PS3:lla GRID 2 nykii selvästi, jos ruudulla kolaroi ja osat ja kipinät sinkoilevat.
Peli itsessään on ihan näyttävä. Autot ovat kiiltoineen hyvännäköisiä, katukisoissa ympäristössä vilisee yleisöä, mainosbannereita ja paikallisia nähtävyyksiä. Kisapaikkojen vaihtuessa myös yleisfiilis muuttuu hienosti valaistusta myöten. Aasian iltakisat vaihtuvat Miamin silmiä särkevään auringonpaahteeseen ja Hongkongin tai Pariisin myötä suurkaupunkien pursuavaan elämänrunsauteen.
Grafiikoiden rinnalla äänet jäävät vaisuksi pörinäksi. Pääosan saa pelaajan mekaanikkokaveri, joka antaa kisan aikana ohjeita. Valitettavasti varikkomuuria ei voi vaientaa Kimi-tyyliin, sillä jatkuvasti toitotettavat viestit ovat itsestäänselvyyksiä: ”Saat suoralla kovan vauhdin” tai ”Jos ajat mutkan huolellisesti, säilytät vauhtisi”.
Kokonaisuus ei tunnu ensimmäisen GRID:in jatkolta, mikä on aiheuttanut närää netissä. Ymmärrän mutinan, koska odotin ratakisoihin keskittyvää peliä, mutta sain kaupunkiratoja, jotka alkavat nopeasti toistaa itseään, vaikka maisemat vaihtuvat.
Toivottavasti GRID 2 ei jää Codemastersin viimeiseksi esitykseksi. Colin McRae -rallitalo ansaitsisi paremman lopun.
Tuukka Grönholm
73
