Pikavilkaisulla GripShift hukkuu PSP:n kaahailutarjontaan, mutta ilmassa leijuvat radat ja vatsanpohjaa kouraisevat silmukat kertovat, ettei peruskaahauksesta todellakaan ole kysymys. Gripshiftissä Ritari Ässän ihmeauto K.I.T.T. tarraa Monkey Balliin ja kokee Trackmanian.

Tyylilaji on puzzlekaahailu. Kenttäsuunnittelu on mainiota, sillä tie mutkittelee ja poukkoilee mielikuvituksellisesti. Hyppyrit, liikkuvat rampit, radalla kököttävät rojut, norsut, dynamiittilaatikot ja teleportterit takaavat sen, ettei kyllästyä ehdi. Rata esitellään ennen starttia, mikä on hyvä, sillä välillä optimaalisen reitin keksiminen tuottaa harmaita hiuksia.

Ilmassa leijuvilla radoilla ei ole kaiteita, mikä ei ole niin paha juttu miltä kuulostaa. Mystisesti autoa voi ohjata ilmassa, joten pieni reunan ylitys ei välttämättä koidu kuolemaksi. Nitro tekee autosta raketin, mikä mahdollistaa entistä näyttävämmät loikat ja kekseliäät oikoreitit. Kerrankin saa panna mutkat suoriksi, kunhan kurvailee mahdollisten tarkistuspisteiden kautta.

Kato mutsi, pingviini

Puzzlekieputtelun seassa on muutaman kierroksen kilpailuja, joissa mukaan tulevat ohjukset, miinat ja muut kisailijoita piinavat jäynät. Aseet tekevät ajamisesta tuuripainotteista, mutta onneksi pakollisia kisoja on vain kourallinen. Mikäli vauhtikärpänen puraisee, erikseen avattavassa rälläysmoodissa voi ajaa yksittäisiä rykäisyjä, aika-ajoja tai mestaruustaistoja.

Pisteiden karttuessa valikoista aukeaa pähkähulluja bonuspelejä. Pingviinikeilauksessa auto kiihdytetään hurjaan menoon ja täräytetään päin vaappuvaa laumaa. Biljardi on kiero versio kasipallosta, jossa miniatyyriautolla tökitään palloja pussiin. Lähes samalla periaatteella toimivat myös jääkiekko ja jalkapallo. Jotkut minipelit toimivat myös linkin välityksellä, kuten deathmatch tai käänteinen tagi, jossa pelaajat tavoittelevat GripShift-ikonia.

Kermana kakussa on rataeditori, jolla saa tehtyä mieleisiään kieppihirviöitä. Editori ei ole selkein mahdollinen, mutta virallisilla nettisivuilla on hyvät ohjeet, joilla omien ratojen nikkaroinnin alkuun pääsee helposti. Omat radat voi jakaa linkin välityksellä kaverin kanssa tai jos ei jaksa askarrella, netistä voi ladata lisää tuoreita kenttiä pimeiden iltojen ratoksi.

Haastemoodissa on yli 70 rataa ja viisi kategoriaa aloittelijasta järkyttävän kiperään. Seuraava rata aukeaa, kunhan ajaa maaliin aikarajan sisällä, mutta uusi vaikeustaso vaatii muhevat pisteet. Pisteitä saa esimerkiksi keräämällä kaikki radalla pötköttävät tähdet tai ajamalla maaliin mahdollisimman nopeasti. Lisäksi yksi piste irtoaa GS-lätkästä, jonka saaminen edellyttää pientä pähkäilyä.

Kaikkia tavoitteita on mahdotonta saavuttaa kerralla. Mitä nopeammin radan selvittää, sitä arvokkaampi mitali, mutta tällöin tähdet jäävät helposti keräämättä. Jokainen rata pitää ratkaista kolmesti, mikäli haluaa täyden saaliin. Onneksi saavutetut pisteet säilyvät muistissa ja kertaalleen avattuja tasoja voi kokeilla niin monta kertaa kuin haluaa.

Ei savua ilman tulta

Teknisesti GripShift on laatutyötä. Ripeät latausajat ja automaattitallennus tekevät pelaamisesta sujuvaa, minkä vuoksi toistuvat kuolemat on helppo antaa anteeksi. Samojen ratojen sahausta isompi peikko on autojen suurpiirteinen ohjaus, joka ylittää ärsytyskynnyksen ratojen muuttuessa kapeimmiksi ja mutkikkaimmiksi.

Autoilla on kasa ominaisuuksia, joista tärkein on ketteryys, mutta vauhtiakin tarvitaan. Yhteen kaaraan ei onneksi tarvitse sitoutua, vaan kulkupelin ja koristukset saa vaihtaa koska tahansa. Käytännössä kaikki ajokit sudittelevat kurveissa ikään kuin tie olisi jäässä. Vaikeat radat edellyttävät sekä nopeaa että ketterää kulkuneuvoa, joten käytännössä on pakko käyttää keskivertokiesiä, joka yli- tai aliohjautuu epäloogisesti vauhdista riippuen. Lisäharmina autot kääntyvät tuskallisen hitaasti, joten mutkaan tultaessa ohjausnapin vääntäminen pitää aloittaa hyvissä ajoin.

Vauhdilla suoraan ajaminen on myös konstikasta, sillä pienikin ohjaimen liike aiheuttaa hallitsemattoman suunnanmuutoksen. Käsijarru on hyödyllinen kapistus, mutta ilmalennon aikana käsijarrutus kiepauttaa kaaran vähemmän hauskasti tulosuuntaansa. Bonuksena hipaisu katulamppuun tai vastaavaan esteeseen sinkauttaa menopelin radalta välittömästi. Päivää taas, herra Mukkelis Makkelis. Korostettakoon, että lipsuvat ajokit alkavat haitata etenemistä vasta vaikeilla radoilla, jolloin aika on myös kortilla.

Parhaimpina hetkinä GripShiftissä yhdistyvät ajamisen riemu ja oivaltamisen ihanuus tavalla, joka saa muut autoilut tuntumaan tylsän tosikkomaisilta. Jos hermot kestävät tauotonta uudelleen yrittämistä, tätä kaahailupuzzlea ei kannata ohittaa.

* * * * *

Kansa missasi, kriitikot palkitsivat

Vuoden 2005 joulukuussa pidetyssä Australian Game Developers Awards -gaalassa GripShift nappasi kolme palkintoa. Sidhe Interactiven edustaja haki pokaalit parhaasta tasosuunnittelusta ja parhaasta pelisuunnittelusta. Näiden lisäksi GripShiftille myönnettiin myös parhaan käsikonsolipelin himoittu pysti.

Myös arvostelusivusto IGN palkitsi GripShiftin parhaana PSP-pelinä, jota kukaan ei ole pelannut. Raati arvosti innovatiivista genrejen yhdistelyä, joka nivoo kaahailun ja tasoloikan ajattelua stimuloivaksi puzzletteluksi. Toimiva rataeditori kirvoitti myös kehuja.