Kappalevalikoima on viihdyttävä, mutta valitettavasti hyvältä kuulostava ei aina ole sama kuin haastava soitettava. Juuri tämä on Encoren akilleen kantapää: 80-luvun kolmen soinnun kappaleet ovat liian helppoja. Aloitin uramoodin kuukauden Guitar Hero -tauon jälkeen löysästi hardilla ja silti jäin vain kahdessa biisissä alle viiden tähden tulokseen. Täysiä 100 prosentin onnistumisia tuli muistaakseni kolme kappaletta, nämä kaikki siis ensimmäisillä yrityksillä. Expertillä töitä täytyy tehdä hiukan enemmän, mutta silti haastetta kaipaisi reilusti lisää.
Jos se on helppoa, niin tuttujen riffien soittaminen on myös hauskaa. Kappaleet liikkuvat frettinappuloiden laidasta laitaan mukavasti sormia verrytellen. Moninpeli toimii tutusti tappavan hyvin ja Guitar Hero on edelleen parhaimmillaan partypelinä parin kaljan jälkeen.
Guitar Hero Encoren viehätysvoima riippuu pitkälti siitä, kolahtavatko kasariklassikot vai eivät. Jos silmäkulma kostuu muistelosta, eivät liika helppous ja korkeahko hinta paljon visan vingahdusta hidasta. Mikäli taas kasari jättää kylmäksi, kannattaa ostosta harkita hetkinen. Itse marssin jo kauppaan ja kuritan muovikitaraa kotona.
80
