www.guitarhero.com
He ovat metallin kuninkaita. He ovat Metallica.
Metallica on bändi, jota melkein jokainen kaksilahkeinen on diggaillut ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Mikä jää toisille teini-iän metallikapinaksi, on toisille elämäntapa. Herkän kasvuvaiheen ylittäneillä Metallica-aikuisilla täyttää Suomessakin kokonaisen areenan, kahteen kertaan.
Sata miljoonaa myytyä levyä ei voi olla väärässä, maailma rakastaa Metallicaa. Activision vastaa rakkauden kutsuun yhtyeen vetovoimalla ratsastavalla Guitar Hero: Metallicalla. Se on järjestyksessään peräti seitsemäs Guitar Hero -peli, mutta jos se olisi ollut ensimmäinen, en usko, että kukaan olisi pahastunut. Metallican äkäiset kiukkurallit ja pateettiset metalliballadit ovat täydellistä kitarasankarimateriaalia. The Unforgivenin ja Batteryn kaltaisia Metallica-klassikoita on julmetun hauska soittaa, vaikka jälkimmäisen kohdalla jouduin näppäilemään (kyseenalaisen) soittotaitoni äärirajoilla.
Guitar Hero: Metallican soittolistalta löytyy 28 Metallican biisiä ja 21 vierailevien artistien kappaletta. Jälkimmäiset ovat skitsofreeninen valikoima Metallican jäsenten suosikkeja ja pelintekijöiden omia ehdotuksia. Motörheadin Ace of Spadesia ei ainakaan voi syyttää täytebiisiksi.
Soita kuin Lars
Jos Guitar Hero World Tour on tuttu, Metallica-peli ei tuo suuria yllätyksiä. Niitä ei nimittäin ole. Kovatasoisimmat rumpalit sentään ilahtuvat uudesta Expert+-vaikeustasosta, joka muuttaa bassorummun rytmityksen iskulleen oikeaksi. Nopeimmissa kappaleissa Expert+ edellyttää kahden jalkapedaalin käyttöä. Kakkospedaali on ostettava erikseen. Rumpaleista vähälahjaisimmat voivat hauskuuttaa naapureitaan Drum Over -moodissa, jossa pannuja paukutetaan vapaavalintaisessa tahdissa.
Niin hyvin kuin Metallican varhainen tuotanto onkin esillä, yhtye esiintyy pelkästään nykyisellä James Hetfieldin, Lars Ulrichin, Kirk Hammettin ja Robert Trujillon muodostamalla kokoonpanollaan. Entisiin jäseniin, kuten auto-onnettomuudessa kuolleeseen basisti Cliff Burtoniin, viitataan ainoastaan taustamateriaaleissa. Musiikkivideoita, keikkatallenteita ja yleistä bänditriviaa luvataan jokaisesta pelissä soivasta Metallica-biisistä.
Guitar Hero: Metallican uramoodissa leikitään Metallican vanavedessä uivaa lämppäribändiä. Etenemislogiikkaa on muutettu, sillä uran urkeneminen perustuu biiseistä ansaittujen tähtien lukumäärään. Seuraava keikka aukenee, kun tähtiä on riittävästi plakkarissa.
Onko järkee vai ei?
Guitar Hero: Metallican graafinen tyyli on linjassa aikaisempien Guitar Herojen kanssa. Maailmalta poimitut konserttipyhätöt, kuten Hammersmith Odeon ja Los Angelesin The Forum, näyttävät lavarakennelmineen komeilta, mutta illan päätähdet ovat yhä pelkkiä muovinaamaisia robotteja. Virtuaaliartistit eivät kerta kaikkiaan näytä ihmisiltä, eikä vaikutelmaa korjaa mikään määrä motion capture -animaatiota. Valitus on tietysti sikäli turhaa, että lavatapahtumat menevät soiton aikana muutenkin ohi silmien.
Entisenä, mutta yhä kiinnostuneena Metallica-fanina minun on helppo järkeillä itselleni, että Guitar Hero: Metallica on pakkohankinta. Olenhan ollut Activisionille hyvä asiakas muutenkin: omistan kaikki kolme edellistä Guitar Hero -peliä. Enkä edes soita niitä kuin muutamana iltana kuukaudessa!
Terveellä järjellä ajateltuna Guitar Hero: Metallica on järjetön ostos. Täyshintaisesta pelistä jää minulle käteen vaivaiset 28 Metallica-biisiä ja yksi Ace of Spades, niitä muita en jäisi kaipaamaan. Tarvitseeko yksittäinen bändi todella oman pelinsä, kun biisilatauksetkin on keksitty?
Älkää sitten innostuko liikaa, kun luette, että Metallica-peli ilmestyy 29. maaliskuuta. Päivämäärä koskee vain Pohjois-Amerikkaa.
* * * * * *
Jos olet ladannut Metallican Death Magnetic -albumin Guitar Hero World Touriin tai Guitar Hero III:een, voit soittaa samoja kappaleita myös Guitar Hero: Metallicassa.
-
Metallica
-
All Nightmare Long
-
Battery
-
Creeping Death
-
Disposable Heroes
-
Dyers Eve
-
Enter Sandman
-
Fade To Black
-
Fight Fire With Fire
-
For Whom The Bell Tolls
-
Frantic
-
Fuel
-
Hit The Lights
-
King Nothing
-
Master of Puppets
-
Mercyful Fate
-
No Leaf Clover
-
Nothing Else Matters
-
One
-
Orion
-
Sad But True
-
Seek And Destroy
-
The Memory Remains
-
The Shortest Straw
-
The Thing That Should Not Be
-
The Unforgiven
-
Welcome Home (Sanitarium)
-
Wherever I May Roam
-
Whiplash
-
Broken, Beat & Scarred (vain PS2 ja Wii)
-
Cyanide (vain PS2 ja Wii)
-
My Apocalypse (vain PS2 ja Wii)
-
-
Muut yhtyeet
-
Alice In Chains – No Excuses
-
Bob Seger – Turn The Page (Live)
-
Corrosion of Conformity – Albatross
-
Diamond Head – Am I Evil?
-
Foo Fighters – Stacked Actors
-
Judas Priest – Hell Bent For Leather
-
Kyuss – Demon Cleaner
-
Lynyrd Skynyrd – Tuesdays Gone
-
Machine Head – Beautiful Mourning
-
Mastodon – Blood And Thunder
-
Mercyful Fate – Evil
-
Michael Schenker Group – Armed and Ready
-
Motörhead – Ace of Spades
-
Queen – Stone Cold Crazy
-
Samhain – Mother of Mercy
-
Slayer – War Ensemble
-
Social Distortion – Mommy’s Little Monster (Live)
-
Suicidal Tendencies – War Inside My Head"
-
System of a Down – Toxicity
-
The Sword – Black River
-
Thin Lizzy – The Boys Are Back in Town
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 1.4.2009.
