Puzzle Quest (Pelit 5/07, 90 p) oli kekseliäs yhdistelmä pulmapeliä ja kevyttä roolipelimeininkiä, mutta reseptiä ei ole onnistunut uusimaan kukaan. Nyt temppua yrittää pikkupelien mestari Popcap ja roolipelieepoksista tuttu Square Enix, joten ainakaan aiempaa menestystä ei duolta puutu.
Nimestään huolimatta Gyromancer ei kerro kreikkalaisen pikaruokapaikan pyörittämisestä, vaan Rivel-velhon seikkailuista. Tarina on Square-tyyliin melkeinpä sympaattisen hoopo ja keskustelupätkät hölmöjä. Muuten toteutus on kohdallaan, sillä grafiikka on mainiota, ja Tsuyoshi Sekiton musiikki tunnelmallista. Reissuillansa Rivel kohtaa kaikenlaisia hirviöitä, joita vastaan matsataan manaamalla oma otus paikalle. Lemmikit keräävät kokemustasoja ja saavat käyttöönsä uusia voimia.
Peli muistuttaa Popcapin Bejewelediä muutamalla uudella käänteellä. Kenttä koostuu jalokiviruudukosta, jonka murikoita käännellään neljän ryppäissä ja yritetään yhdistää vähintään kolmen sarjoiksi, jolloin kivet katoavat ja oman otuksen voimamittarit kasvavat. Täydet mittarit purkautuvat erikoishyökkäyksinä kuten lohikäärmeen tulihengityksenä.
Pelimekaniikan kikka on siinä, että kiviä voi pyörittää ainoastaan myötäpäivään ja jokainen pyöräytys kasvattaa vihollisen voimapalkkeja. Pähkäiltävää riittää, kun oman taskuhirviön voimat on aktivoitava mahdollisimman useasti ja mahdollisimman vähillä siirroilla, jottei vihu pääse ikävästi niskan päälle omalla vuorollaan.
Gyromancer aiheuttaa puzzlepelinä yhtä pahasti riippuvuutta kuin Popcapin muutkin tuotokset. Jalokivien pyörittely on monimutkaisempaa kuin Puzzle Questin ja Bejeweledin meininki eikä sen takia avaudu aivan heti. Myös oheissäätö kuten otusten levelöinti ja uusien keräily on kiinnostavaa, mutta Gyromancer ei yllä aivan samanlaiseen loistoon kuin jäljittelemänsä Puzzle Quest. Gyromancer on silti puzzle-roolipelihybridien toiseksi paras edustaja, mikä ei ole aivan huono suoritus.
84
