www.bungie.net/projects/odst
Covenantin muukalaiset ovat hyökänneet maapallolle ja Master Chief on poissa. Mutta kun hätä on suurin, apu tulee taivaista.
Pitihän se arvata, että Halo-trilogia oli vasta alkusoittoa Bungien luomassa tieteiskertomuksessa. Master Chiefin taru voi olla lopussa, mutta ihmiskunnan ja Covenantin välisessä sodassa riittää muitakin sankaritarinoita. Kirkasotsaista urhoollisuutta ei tarvitse etsiä kauempaa kuin ODST-erikoisjääkäreiden riveistä. He ovat nopean toiminnan joukkoja sanan varsinaisessa merkityksessä. ODST-jääkärit ovat taisteluvalmiudessa jo kiertoradalla, josta heidät ammutaan yhden hengen panssarikapseleissa keskelle vihollislinjoja.
Halo 3: ODST käynnistyy säväyttävästi, kun valiosotilaat sulloutuvat huipputeknisiin ruumisarkkuihinsa ja aloittavat päätähuimaavan vapaapudotuksen yläilmakehästä maankamaralle. Iskujoukkoja tarvitaan, sillä Covenantin muukalaisfanaatikot ovat ahdistaneet ihmiskunnan nurkkaan. Siirtokunta toisensa jälkeen on kaatunut Covenantin edessä, jäljellä on enää maapallo, eikä mitään muuta.
Vuosi on 2552 ja Master Chiefin sankarilliseen kotiinpaluuseen on vielä viikkoja. Siihen asti kotimme kohtalo on taivaista langenneiden tuntemattomien sotilaiden harteilla.
Maassa maan tavalla
Geeniterapialla ja panssarivaunumaisella Mjölner-haarniskalla vahvistettu Master Chief oli kaikkea muuta kuin tavallinen kuolevainen. Hän pystyi kävelemään vaikka minkälaiseen helvettiin ja poistumaan sieltä ilman parantumattomia vammoja. Halo 3: ODST herättää meidät toisenlaiseen todellisuuteen, sillä ODST-jääkärin terveys on katoavaista. Terveyspalkin huvettua on turha odottaa regeneraatiota, sillä ainoan avun saa lääkintäasemalta. Sellaisia on onneksi vähän joka kadunkulmassa.
Kuolevaisuus olisi jo yksinään hyvä syy varovaisuuteen, mutta kaiken lisäksi New Mombasaan pudotettu nimetön ODST-jääkäri huomaa eksyneensä ryhmästä. Se on paha juttu, sillä kaupunki on puoliksi raunioina ja kokonaan Covenantin joukkojen hallussa. Taistelut on valittava tarkkaan, sillä väärällä hetkellä avattu tuli houkuttelee paikalle kaikki lähitienoon muukalaispartiot. Onneksi ODST:n perusvarustukseen kuuluu äänenvaimennettu konepistooli!
Sankari ei ole kokonaan vailla liittolaisia, sillä hän saa odottamatonta apua New Mombasan infrastruktuuria ohjaavalta tekoälyltä. Kaupungissa vallitseva sekasotku on tekoälylle kauhistus, joten Covenantin häätäminen on liikennevalojen ja video-opasteiden herran uusi ykkösprioriteetti. Tekoälyn aivoitukset ovatkin tarpeen, sillä New Mombasan kaduista ja toreista muodostuu ensimmäistä kertaa Halo-pelien historiassa täysi peliympäristö.
Halo 3: ODST kertoo tarinansa takaumina, joissa valotetaan muiden ODST-jääkäreiden kohtaloita. Takaumat eivät ole pelkkiä välinäytöksiä, vaan pelattavia toimintakohtauksia, joissa pelaaja astuu hetkeksi toisiin saappaisiin. Ratkaisu toimii, sillä tuhoutunut silta muuttuu heti paljon mielenkiintoisemmaksi, kun sen on itse päässyt räjäyttämään silmien edessä välähtävässä takaumassa.
On vaikea sanoa, mitä epälineaarinen rakenne tarkoittaa Halo 3: ODST:n keston kannalta. E3-messuilla bungielaiset väittivät keston riippuvan pelaajan omasta mielenkiinnosta, tutkittavaa ja salaisuuksia New Mombasassa kuulemma riittää. Mitenkähän on, kun vielä puoli vuotta sitten puhe oli pelkästä 3–5 tunnin mittaisesta tynkäkampanjasta?
Hektinen tulitaistelu
Halo 3 on pitänyt sitkeästi pintansa Xbox Liven suosituimpana moninpelinä, eikä Bungie arvatenkaan halua jakaa uudella pelillä pelaajayhteisöään kahtia. Eikä ODST niin teekään, sillä sen kakkoslevy sisältää täyden, kaikilla lisäkentillä laajennetun moninpeliversion Halo 3:sta. Kyse on siis 24 kentän moninpelikolossista.
Moninpeli ei ole pelkkää vanhan kierrätystä, sillä ODST maustaa kokonaisuutta uudella co-moodi Firefightilla. Siinä neljän pelaajan ryhmän on selviydyttävä kahdeksasta alati kovenevasta vihollisaallosta. Suljetulla areenalla on turha etsiä pakopaikkaa, kun Covenant pudottaa paikalle joukkueellisen moukari-bruteja, niitä samoja, jotka tappavat Halo 3:ssa osumasta. Tekoäly käyttäytyy Firefightissa erittäin aggressiivisesti, viholliset motittavat nurkkaan vetäytyjät armottomasti. Taistelukentän lainalaisuuksia muuttavat Halo-kallot toimivat Firefight-matseissa sellaisinaan.
Halo 3: ODST on kaikesta päätellen pelkkä kevyt väliprojekti kunnianhimoiselle Bungie-tiimille. Suurimmat paukut on varattu vuoden päästä ilmestyvään Halo: Reachiin, saagan todelliseen jatko-osaan. Siinä palataan Covenant-sodan alkuhetkiin ja nähdään spartalaisia monikossa. Halo 3: ODST:n omistajille luvataan sisäänpääsy Halo: Reachin moninpelibetaan, joka käynnistyy sitten joskus.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 31.8.2009.
www.us.playstation.com/uncharted/U2AT
Ensimmäinen Uncharted ei ehkä ollut sitä odotettua Indiana Jones -henkistä seikkailua, mutta sen sijaan se oli sujuvaa viihderäiskintää vehreässä viidakossa ja upeilla muinaismuistomerkeillä. Tällä kertaa Nathan Drake on Marco Polon jalanjäljillä.
Jatko-osa tekee Unchartedista täysipainoisen nykyräiskinnän lisäämällä siihen sekä monipuolisen kymmenen pelaajan nettitaiston että kolmen pelaajan yhteistyöpelin. Kesäkuinen moninpelin betatestaus osoitti, että tekniikka pelaa ja veijariräiskintä on entistä sliipatumpaa.
Yhteispelissä ei pelata yksinpelin juonitehtäviä, vaan omia co-op-kenttiä, joissa tyhjennetään alue kerrallaan kimppuun rynnivistä tusinavihollisista. Välillä kehään hyppää kovempi jässikkä. Samoja koviksia lienee odotettavissa yksinpelissäkin. Uudelle alueelle päästään yhteistoimin, esimerkiksi punnertamalla kaveri yläilmoihin avaamaan reittiä.
Kaveria ei tiimipelissä jätetä, vaan kuoleman kielissä olevan ehtii pelastaa nopealla kolmionapin ensiavulla. Jos ei ehdi, joukkueen uusintayrityksiä on kolme. Tiimipeli on hauskaa, mutta perstuntumana yksinpelikampanjan pelaaminen co-oppina olisi hauskempaa.
Kymmenen hengen pelissä pääsi kokeilemaan perinteistä deathmatchia ja lipunryöstöstä ammentavaa plunderia, jossa raahataan aarrepystiä omalle alueelle. Roudarin homma hidastaa liikkumista ja varaa toisen käden, joten räiskiä voi vain pistoolilla. Handicapin takia tehokas tiimityö onkin ainoa mahdollisuus hoitaa poika kotiin, jos vastus osaa asiansa. Hauskana tiimipelielementtinä aarrepystin voi nopeasti viskata kaverille.
Joukkueet jaetaan sankareihin ja ilkimyksiin. Sankareista yksi on Nathan, toinen ihana Elaine ei kun Elena, kolmas uusi ihastus ei kun tuttavuus Chloe ja neljäs vanha tuttu Sully. Vihollisjoukkue on mustaan erikoisjoukkopukeutumiseen hurahtanut rosvojoukko. Näistä voinee tehdä päätelmiä myös yksinpelin suhteen.
Taistelijan varustus on perussettiä: jääkärin morsian kiikaritähtäimellä tai ilman, haulikko ja niin edelleen. Varalla on pistooli ja napin painalluksen päässä kranaatti. PS3-ohjaimen tatit eivät nauti rajatonta rakkautta, mutta nyt työvälineestä on otettu kaikki irti. Unchartedin tähtäys ei häpeä yhdellekään padiräiskinnälle – se on nopeaa ja tarkkaa.
Kuvakulma on kolmannesta persoonasta, joten taistelutanner pysyy piilossa kyykkiessäkin hallussa. Suojautuminen on tärkeää. Voi helposti kuvitella, että tutulla porukalla treenaamalla syntyy komeaa ja taktista peliä, kun puolustus toimii. Liian ahkerasti ei parane kyykkiä samassa suojassa, kranaatti lentää pian jalkoihin! Niiden viskominen on nimittäin poikkeuksellisen helppoa.
Kämppimisen lisäksi voi kilpikonnailla luodinkestävän kilven takana. Sen suojissa voi liikkua hitaasti ja räiskiä pistoolilla. Sekään ei ole mitään mitä kranaatti jaloissa ei parantaisi!
Kiipeily on isossa roolissa, sillä kentissä on runsaasti korkeuseroja ja räiskiä voi nyt myös kesken kiipeilyn. Nyt nähdyt kentät olivat ränsistynyttä sota-aluetta. Saa nähdä, onko viidakko taakse jäänyttä elämää, mutta monipuolisia ympäristöjä on joka tapauksessa luvassa. Teknisesti jälki on viimeisen päälle tehtyä ja sulavaa – edes ruudun repeilyjä ei enää näkynyt.
Beta jätti hyvän maun. Eniten mietitytti, onko sujuvalle mutta pienen pelaajamäärän melko perinteiselle moninpeliräiskinnälle kysyntää, kun kilpailu on niin kovaa. Varsinainen nälkä syntyikin halusta päästä yksinpelin kimppuun.
