Rakettiliigalaiset tietävät, että autoilla jalkapallosta saa ilon irti, mutta ratin takaa räiskiminenkin on hauskempaa.
Nettiräiskinnät, joissa olen joskus ratkaissut otteluita tai edes ollut hyvä, ovat harvinaisia. Muinaisen PS2:n muinainen ajoneuvoräiskintä Hardware Online Arena on lyhyen listani kärjessä, joten innostukseni oli melkoinen, kun törmäsin pelin Hardware: Rivals -remakeen.
Lapsuuden konesodat muuttuvat fyysisiksi, sillä Hardwaressa tankki- ja jeeppikuskit ottavat toisistaan mittaa moninpeliareenoilla.
Kanuunaralli
Vauhdikkaissa matseissa masiinaa ei vaihdeta kesken kaiken, joten taistelutyyliin sopivan ajokin valinta on tärkeää. Tankit ovat hitaita ja kestäviä, jeepit nopeita ja paperia. Luokissa on kolme ajoneuvovaihtoehtoa, joiden kestävyys ja nopeus vaihtelevat jonkin verran.
Panssarivaunujen pääase on tykki, jeepit röpöttelevät konekivääreillä. Kentältä kerättävät scifiaseet ovat molemmille samat ja niillä tehdään suurin osa tapoista. Kakkosaseiden ohjukset lukittuvat automaattisesti, jos vihollinen kiitää ampumasektorissa. Raketit, laserit ja muut sellaiset lasautetaan vasta kun silmämunat näkyvät.
Taistelualueet ovat pieniä, sillä laidasta laitaan kaahaamiseen menee vain hetki. Tosin tiukan rajauksen vastapainona kentät ovat avoimia FPS-räiskintöihin verrattuna, lähimpänä vertailukohtana ovat Bäfän avoimet kentät. Näkösuojista ja korkeuseroista ei siitä huolimatta ole pulaa. Esimerkiksi ufokeskuksen lentokentällä on valtavia halleja, joiden katot tavoitettaan hyppyreillä.
Kullakin areenalla on oma spesiaalibonuksella aktivoituva massatuhoaseensa, joka ei erottele kavereita vieraista. Komealta mega-aseelta suojaudutaan useimmiten jonnekin korkealle ajamalla, mikä tiivistää nujakkaa entisestään. Tarjolla on toistaiseksi vain neljä kenttää, joista kolme tunnistin alkuperäisestä Hardware Online Arenasta.
Pelissä pärjääminen poikkeaa normikaavasta ja tässä piilee menestykseni ydin: bonuspaikkojen sijainti ja niiden uusiutumistahdin muistaminen ovat voiton kannalta elintärkeitä. Kerään ennen vihujen etsimistä ase- ja panssaribonuksia, minkä jälkeen haen uuden kakkosaseen ja korjausbonuksia.
Valitsen yleensä alueen, josta löytyy kaikkea ja kiertelen paikalla lusikka pohjassa niin pitkään kuin pystyn. En tietenkään välty osumilta kokonaan, mutta jos viholliset lähtevät perääni, minä kerään edellä bonukset ja muutan takaa-ajajan saaliksi. Ohjuslukituksen kilkattaessa pitää toki rikkoa rutiinit ja pyrkiä hetkeksi suojaan.
Apupyörät pois, kiitos
Kaikki olisi yhtä hyvin kuin ennenkin, ellei kasualisointiaivopierun seurauksena tykkitornista olisi tehty puoliautomaattista. Nyt automaattitähtäys huolehtii pystysuunnasta. Kevyt tähtäysapu on rennossa, nopeatempoisessa räimeessä ok, mutta koko pystytähtäyksen eliminointi on radikaalia eikä saavuta tavoitettaan. Systeemi vain hidastaa ampumista(ni), kun odotan, että automatiikka reagoi näkemääni viholliseen.
Rankka tähtäysapu pienentää pääaseen merkitystä. PS2-versiossa pystyin tankkien kömpelyyttä hyödyntämällä pyörimään jeepillä niiden ympärillä ja röpöttämään kookoolla tankit romuksi. Väkkärätaktiikka ei nyt pure yhtä hyvin, kun automaatti häiritsee ennakon ottamista. Ajoneuvon liikkuessa pitää luottaa lähes ainoastaan spessuihin. Kyllä tähän tietysti tottuu, mutta ohjausstandardien rikkomiseen ei pitäisi enää joutua tottumaan.
5 vastaan 5 -matsit eivät nykypäivänä kuulosta kummoisilta, mutta määrä riittää hyvin tämän pelin kentille. Tavallisten tappomatsivaihtoehtojen ohella väännetään kolmen alueen hallinnasta, joka on jännittävin pelimuoto. Otteluiden muunnelmia on runsaasti, mutta suurin osa niistä rajoittaa kakkosasevalikoimaa ja/tai turbottaa ajoneuvoja. Pärjäsin parhaiten jeeps only -variaatiossa, sillä pienemmän keston rakkineet eivät yleensä selviä edes ensikohtaamisesta.
Matsin loppuun asti pelaamiseen houkutellaan 1000 kokemuspisteellä, mikä vastaa peräti kymmenen tapon tienestejä. Erikoisemmilla ottelumuodoilla, kuten alueenhallinnalla, on vielä korkeammat bonarit. Lopetusbonukset ovat mainio idea, sillä ne tuovat porukkaa kaikkiin pelimuotoihin ja kiukkulopetuksesta kärsii eniten vain itse.
Kokemustasot avaavat kuskin ominaisuusbuusteja, kuten korkeamman panssarimaksimin, paremman kiihtyvyyden ja laajemman automaattitähtäyksen. Kolmen ryppäisiin jaotelluista ominaisuuksista valitaan yksi aktiiviseksi. Muita palkintoja ovat ajokkien vängät maalaukset ja salvage points -pisteillä ostettava kosmetiikka.
Tähtäykseen totuin, mutta matsinhaun ongelmia en niele. Otteluun pääsyssä kestää useita minuutteja ja se on yksinkertaisesti liikaa. Vika ei ole välttämättä peliseuran puutteessa, sillä matsista putoaminenkaan ei ole harvinaista, mikä tietää ansaittujen kokemus-, bonus- ja SP-pisteiden menettämistä. Mikä tässä nettikoodissa on vielä niin vaikeaa?
Ensin ajattelin, että tykkäsin Hardware Online Arenasta vielä konsonettipelaamisen aamunkoiton voimalla mutta ei: selkeistä puutteistaan ja metakitinästä huolimatta touhu on edelleen lystiä. Arcademaisen lennokas Hardware: Rivals on voittopuoleisesti positiivinen kokemus ja kaaharien ja/tai räiskintäfanien kannattaa antaa sille mahdollisuus.
Hardware: Rivals
Arvosteltu: PS4
SCE Connected Content Group/Sony
Versio: 1.07
Moninpeli: 2–10
80
