Harry Potter jatkaa opiskeluaan Tylypahkan velhokoulussa jo neljättä vuottaan, eivätkä ongelmana ole tentit vaan kamera.

Liekehtivässä pikarissa oletetaan, että pelaaja on Potterinsa lukenut, sillä menneitä ei selitellä eikä yksityiskohtiin tuhlata aikaa. Alkuvideon jälkeen hypätään suoraan vauhdikkaaseen seikkailuun ja vimmaiseen padin tahkontaan, jolloin selviytyminen on kiinni yhteistyöstä, hahmojen vahvuuksista ja tavaroiden keräämisestä.

Kaikkea kannattaa kerätä ja yrittää taikoa, sillä koskaan ei tiedä, lennähtääkö esiin papuja, kilpiä, patsaita vai jotain ihan muuta. Matkan varrelta löytyvät velhokilvet avaavat uusia alueita, ja erivärisiä papuja haalimalla vaikutetaan hahmon kestävyyteen. Pavuilla ostetaan myös keräilykortteja, joilla muokata hahmoa.

Pelattavan hahmon valinta on loistava uudistus, vaikka valittavana ovat Harryn lisäksi vain Ron ja Hermione. Pelihahmon vaihtelu on suositeltavaa, sillä tekoälyn ohjaama teinivelhokaveri on melko passiivinen tapaus. Papusaldo ei kasva, ellei papu kopsahda päähän ja ilman papuja on mahdotonta hankkia kortteja hahmon muokkaamiseen. Sankareita vaihtelemalla ja niiden kykyjä hiomalla taioista saadaan tehokkaampia ja yhteistaioista voimakkaampia.

Ryhmätyö hankalaa

Kolmikko kulkee lähes poikkeuksetta aina yhdessä. Harmillisesti ryhmässä piilee myös yksi pelin suurista kompastuskivistä: kuvakulman siirtyessä hahmot jäävät kulmiin ja muihin esteisiin kiinni ja lopulta kukaan ei pääse liikkumaan. Ohjaaminen aiheuttaa monia tuskanparahduksia, sillä liikkuminen on liki arpapeliä.

Kolminpelissä yhteistyö toimii jotenkuten, kun sopii vieressä istuvien kanssa mihin suuntaan mennään, mutta yksin- tai kaksinpelissä joku on aina väärässä paikassa - useimmiten se joku on tekoälyhahmo.

Kameran lähes täydellinen liikkumattomuus sekoittaa tilannnetta vielä enemmän. Miten voi tähdätä, jos ei näe kohdetta? Miten selvitä aikarajallisista haasteista, jos muut seisovat hoomoilasina yhden manatessa sauva sauhuten? Miksei kameraa voi pyörittää? Mihin ihmeeseen muut menivät?

Kaksi juonta - Voldemort ja Kolmivelhomestaruus - ovat molemmat vahvoja tarinoita, mutta muuttuvat pelissä täysin irrallisiksi kertomuksiksi. Ilman kirjoista tai elokuvista hankittua sälätietoa ja kokonaiskuvaa Liekehtivä pikari on vain välinäytöksillä koottu nippu pikkupelejä, joiden jälkeen jää typerryttävä hämmennys. Jopa niin olennainen asia kuin liekehtivä pikari ja sen tarkoitus tarinassa, jää pelkän pelin perusteella epäselväksi.