Jos lapsestasi tulee sarjamurhaaja, haluatko tietää, kuka pelasti kaikkien aikojen sairaimman, väkivaltaisimman pelin?
Vuonna 1996 peliväkivallan rajat piirsi uusiksi ei mikään muu kuin seikkailupeli. Harvester oli täynnä sen luokan huuruisia visioita, että jos joku peli pystyy aivopesemään viattomasta lapsukaisesta sarjamurhaajan, se peli on Harvester. Olikohan se tarkoituskin?
Harvester on helpompi muistaa kuin löytää, mutta onnekseen sillä oli suomalainen fani, Aarno Malin. Ja Aarnolla oli pakkomielle.
Antaa Aarnon kertoa.
Ihanan sairas maailma
Pelit 10/1996 muutti elämäni. Lehdessä arvosteltiin Harvester, oikeilla näyttelijöillä kuvattu ja kauniilla grafiikalla kuorrutettu seikkailupeli, jonka käsikirjoitus oli yhtä nerokas kuin ultraväkivaltainen ja umpikiero. Arvostelun alussa varoitettiin punaisilla isoilla kirjaimilla vanhempia, etteivät nämä antaisi lastensa pelata Harvesteria, ja lopussa todettiin pelin tekijöiden kaipaavan psykiatrista hoitoa. Pisteitä pelille napsahti 93. Olin myyty.
Harvester esiteltiin yleisölle tammikuussa 1994, Las Vegasin CES-messuilla. Sen shokkiarvo oli valtava: peli pääsi television uutislähetyksiin, joissa kauhisteltiin väkivaltapelien vaikutusta lapsiin. Niinpä kun Harvester julkaistiin melkein kolme vuotta myöhemmin, sen tiedettiin järkyttävän heikkohermoja. Silti oli yllätys, miten läpeensä sairas ja rienaava peli todella oli.
Halusin tietysti alkuperäisen yhdysvaltalaisen Harvesterin, sillä euroversiosta poistettiin kohtaus, jossa lapset söivät äitiään elävältä. Soitin yhteen lehdessä mainostavista pelikaupoista ja kysyin sensuroimatonta versiota. Yllätyksekseni he vakuuttivat minulle myyvänsä juuri sitä! Parin päivää myöhemmin Harvester napsahti postiin.
Peli lumosi minut täysin. Harhailin tuntikausia päämäärättömästi ympäri 1950-luvun pikkukaupunkia, vain nauttien vinksahtaneesta tunnelmasta ja tutustuen sen omituisiin asukkaisiin. Sitten koitti kannibalismikohtauksen hetki.... Minua on huijattu! Pettymykseni oli suunnaton, soitin vihoissani pelikauppaan ja uhkailin kuluttaja-asiamiehellä. Ei siitä apua ollut, joten aloin metsästää ihan oikeaa sensuroimatonta versiota.
Vaan sepäs ei ollutkaan ihan helppoa vuonna 1996, jolloin netti kompasteli vasta lastenkengissään. Soitin kymmeniä puheluita, kunnes löysin henkilön, joka pystyi välittämään minulle Yhdysvalloissa julkaistun version. Pelasin Harvesterin läpi uudestaan, rakastaen joka sensuroimatonta sekuntia.
Vuodet vierivät, mutta intoni ei laantunut. Halusin tietää, millaiset ihmiset kehittivät näin mielipuolisen pelin, ja miten sille saatiin rahoittaja sekä julkaisija. Tietenkin eniten minua kiinnosti ohjaaja-käsikirjoittaja Gilbert Austin. Hän oli ollut tekemässä Originin klassikoita Privateer ja Strike Commander, mutta näytti Harvesterin jälkeen jättäneen pelibisneksen. Itse asiassa, vuodesta 1996 eteenpäin hänestä oli täysin mahdotonta löytää minkäänlaista tietoa. Se teki Harvesterista entistäkin kiehtovamman: mitä kummaa oli tapahtunut?
Mutta muu maailma oli unohtanut Harvesterin, netissä oli vain yksi pystyyn kuollut fanisivusto, sekin vuodelta 1997.
Dan Danin arvoitus
Kymmenisen vuotta sitten aloin jäljittää Gilbert Austinia itse ja tosissani. Harvesterin julkaisija DigiFX (entiseltä nimeltään FutureVision) meni konkurssiin melkein heti Harvesterin julkaisun jälkeen. Johtolankoja oli siis etsittävä muualta. Kävin läpi kaikki netin hakukoneet, kaikilla keksimilläni hakusanoilla, tarttuen jokaiseen tiedonjyvään, joka veisi minut edes askeleen eteenpäin.
Sitten luulin osuneeni kultajyvään. Texasin Austinissa pyöri paikallisella tv-kanavalla ohjelma Professor Griffin’s Midnight Shadow Show. Yksi sen näyttelijöistä oli Gilbert Austin, joka esitti hahmoa Dan Dan. Tiesin, miltä Austin näytti, koska pelin mukana tulleessa The Making of -videolla hän vilahtaa partoineen ja pitkine hiuksineen.
Piru vie! Dan Dan on hahmo, jonka kasvot olivat aina maskin peitossa. Ohjelman kömpelöillä nettisivuilla oli vain yksi pieni mustavalkokuva Dan Danin näyttelijästä. Hän oli parraton ja kalju, eikä hänen taustatiedoissaan mainittu mitään tietokonepeleistä. Mielestäni kasvonpiirteet täsmäsivät. Olin varma, että löysin oikean Gilbert Austinin.
Lähetin meilejä jokaiseen sivuilta löytämääni sähköpostiosoitteeseen, mutta en koskaan saanut vastausta. Damn Damn!
Näyttelijöitä stalkkaamassa
Harvester tehtiin uuden CD-formaatin synnyttämän Full Motion Video -huuman kulta-aikana. FMV-pelit olivat aikansa lyhytaikainen lapsi, täynnä videokuvaa ja oikeita ihmisiä näyttelijöinä. Peliä tai laatua oli yleensä vähemmän.
Harvesterissa näyttelijät kuvattiin vihreää kangasta vasten ja taustat tehtiin tietokoneella, ja he olivat listallani seuraavat. Ensimmäisinä tietenkin pelaajan ohjaamaa Steveä esittänyt Kurt Kistler sekä tärkeimmän naisroolin Stephanien vetänyt Lisa Cangelosi. Minulle he olivat kuin filmitähtiä.
Lisan suhteen minulla oli onnea: Saman niminen ja näköinen nainen työskenteli eräässä jenkkiyrityksessä, muistaakseni markkinointiosastolla. Kun tuskailin, mitä idolilleni kirjoittaisin, Lisa ehti lähteä koko firmasta, ja kadotin hänen jälkensä. Kurtista en saanut selville yhtään mitään.
Turhauduin, ja minulle alkoi kelvata kuka tahansa. Halusin löytää edes yhden ihmisen, joka kertoisi millaista Harvesterin tekeminen oli. Googlasin kaikki manuaalista löytyvät ohjelmoijat, artistit sekä loput näyttelijät. Vain muutaman sivuosan esittäjän sähköpostiosoitteen löysin, mutta meileihini ei koskaan vastattu.
Se ei ollut mitä luulit sen olevan!
Vasta maaliskuussa 2010 onni kääntyi. Löysin Lisalta vaikuttavan henkilön Facebookista, hieman eri nimellä tosin. Tällä kertaa en aikaillut vaan kirjoitin viestin välittömästi, ja sain vastauksen: Hän vahvisti olevansa etsimäni Lisa! Läpimurto! Olin pakahtua onnesta.
Ajattelin, etten mitenkään voi olla maailman ainoa intohimoinen Harvester-fani, meitä oli oltava enemmän! Jos onnistuisin kokoamaan meidät yhteen, voisimme jakaa tietomme ja pitää peliä hengissä. Toteutin pitkäaikaisen unelmani ja avasin Harvesterille Facebook-sivut tammikuussa 2011.
Halusin sivuston vetonaulaksi Lisan haastattelun. Hän suhtautui ideaan suopeasti ja kävi jopa tykkäämässä sivustani, mistä olin erittäin otettu. Aina seuraavaan päivään, jolloin Lisa poisti tykkäyksensä. Tiedustelin syytä siihen, mutta suoraa vastausta en saanut. Lopulta ymmärsin mistä oli kyse.
Olin ladannut sivustolle pelistä kuvankaappauksia ja videoita, joista yhdessä Lisa riisuutui alusvaatteisilleen. Se oli liikaa. Hänestä kun oli tullut paitsi republikaani ja konservatiivi, myös uudelleensyntynyt kristitty. Niissä piireissä ei ole arvostettua kekkuloida puolialasti väkivaltapeleissä. Ja ilmeisesti Lisa pelkäsi minun olevan jonkinlainen pakkomielteinen stalkeri. No, olinhan minä, mutta aikomukseni ei ollut kuolata Lisaa, vaan kerätä Harvesterista tietoa!
Olin pommittanut Facebookissa jokaista henkilöä, jonka epäilin liittyvän Harvesteriin. Puoli vuotta myöhemmin yksi viesti tuotti vastauksen herralta Dustin Nulf. Olin lähettänyt hänelle nipun kysymyksiä siltä varalta, että hän olisi saman niminen Harvesterin ohjelmoija. Ja hänhän oli! Dustin vastasi kysymyksiini, lyhyesti, mutta vastasi kuitenkin. Näin sain sivuille ensimmäisen haastatteluni.
Nulfin haastattelu rauhoitti Lisan ja yhteydenpitomme jatkui. Lisa oli minua kohtaan aina ystävällinen, mutta hyvin varovainen ja vastauksissaan niukka. Tietojen nyhtäminen hänestä oli todella vaikeaa. Viestittelymme katkesi monta kertaa, kun kuolemantapaukset, terveysongelmat ja muu huono onni, jota tuntui tulevan kuin liukuhihnalta, vei Lisan huomion.
Lisan haastattelu kesti käsittämättömät kolme vuotta. Lopullisen tekstin kursin kasaan lukuisista sekavista viesteistä kuin tilkkutäkin, mutta sen julkaisu oli unelmieni täyttymys ja fanisivustoni virstanpylväs!
Lisaa pumpatessani olin löytänyt Kurt Kistlerin kotisivut, ja Kurt antoi haastattelun innoissaan, ihan toisin kuin Dustin ja Lisa. ”Vihdoinkin, 16 vuoden jälkeen, joku on kiinnostunut pelistä”, hän riemuitsi. Lähetin Kurtille pitkän listan kysymyksiä ja jäin jännittyneenä odottamaan. Vastausta ei kuulunut. Lähetin ystävällisen muistutuksen, sitten toisen ja kolmannen. Turhaan. Se siitä sitten.
Mutta Gilbert Austin oli edelleen arvoitus. Lisa ei tiennyt mitään Gilbertin vaiheista Harvesterin jälkeen, Dustin oli tuskin tavannut koko miestä. Pääsin taas Austinin jäljille kun löysin YouTubesta kanavan Professor Griffin’s Midnight Shadow Show’lle. Otin jälleen yhteyttä kysyäkseni oliko Dan Danin näyttelijä sama Gilbert Austin, joka loi Harvesterin. Tällä kertaa sain vastauksen, ja se oli kielteinen.
Huhuja tappamassa
Fanisivuni keräsi tykkääjiä tasaista tahtia. Halusin sivuilleni mahdollisimman monipuolisen Harvester-kattauksen. Haastattelujen, vanhojen lehtijuttujen ja mainosten lisäksi julkaisin esimerkiksi molempien versioiden manuaalit, soundtrackin, läpipeluuohjeet ja cheatit. Yksi fani lähetti minulle ranskalaisen Harvester-mainoksen, toinen puolalaisen lehtiarvostelun, kolmas harvinaisen teaserin vuodelta 1994, ja sivusto kasvoi.
Netistä ei edelleenkään löytynyt tietoa Harvesterista, mutta huhuja senkin edestä. Sekä IMDb että MobyGames väittivät (ja väittävät edelleen), että pelin eurooppalaisesta versiosta oli muun muassa pätkitty useita veripalttukohtauksia, sekä poistettu suurin osa niin homoja, italialaisia kuin intiaaneja loukkaavasta dialogista, ja jopa vaihdettu päähenkilön nimi.
Tiesin väittteet valeeksi, koska olin pelannut molemmat versiot läpi ja monta kertaa. Halusin katkoa huhuilta siivet, joten otin yhteyttä British Board of Film Classificationiin. Koska se oli vastuussa euro-Harvesterin sensuroinnista, kysyin, mitä BBFC tarkalleen ottaen oli poistanut. Sain kohteliaan viestin, joka vahvisti että BBFC poisti ainoastaan videopätkät kannibalismikohtauksesta. Meille faneille tämä oli suuren luokan skuuppi!
Olin rakentanut sivustoani reilut pari vuotta ja ylpeä aikaansaannoksestani, mutta vaivannäkööni suhteutettuna pidin lopputulosta vaatimattomana. Sitten koitti kevät 2013, ja alkoi tapahtua.
Pam! Kurt Kistleriltä tuli vastaus, yli puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Se vastaus oli kuin aarrearkku: Kurtilla riitti tarinoita Harvesterin tekemisestä ja tekijöistä, jopa Gilbert Austinista. Hän ei selitellyt pitkää hiljaisuuttaan enkä minä kysellyt, minua kiinnosti vain Harvester. Aloitimme tiiviin viestittelyn.
Kurtin avulla pääsin kulissien taakse. Hän tutustutti minut Kevin Obregoniin, joka näytteli Harvesterin toiseksi tärkeimmän miesroolin, Sergeant at Armsin. Kevin oli myös ollut Gilbert Austinin hyvä ystävä ja yksi Harvesterin merkittävimpiä kehittelijöitä, mutta DigiFX:n sisäisten riitojen takia hänet mainittiin krediiteissä vain artistina muiden joukossa.
Kevin puolestaan esitteli minulle Hamilton Altstattin, joka sävelsi Harvesterin hyytävän soundtrackin. Hamiltonia ei mainittu krediiteissä lainkaan, mutta hänen omasta pyynnöstään: häntä ei tuohon aikaan saanut yhdistää mihinkään väkivaltaiseen tai lapsia turmelevaan, sillä hänen tärkein työnantajansa oli Walt Disney Company.
Julkaisin Kurtin ja Hamiltonin haastattelut, ja olin onnellinen. Mutta Gilbertin jäljille en edelleenkään päässyt.
Austin, meillä ei ole enää ongelmaa
Vaikka Harvesterista oli tullut kohtalaisen suosittu YouTube-videoiden aihe, vain minun sivustoni tarjosi Harvester-materiaalia laidasta laitaan, ja ennen kaikkea sekä luotettavaa että tuoretta tietoa. Sain paljon yhteydenottoja, joista eräs oli yhdysvaltalainen toimittaja, suuresta pelialan julkaisusta. Myös hän kertoi ihailevansa Gilbert Austinia, ja hänellä oli minulle johtolanka: Gilbert ehkä käytti nimeä Gil Austin.
Hänellä ei ollut aikaa tutkia asiaa, joten päätimme että minä kirjoitan jutun ja hän auttaa sen julkaisussa. Mutta yllättävän ja täysin päättömän tapahtumasarjan seurauksena toimittaja sai potkut. Minusta alkoi tuntua, että Harvester on kirottu.
Seurasin johtolankaa. Gil Austin oli kirjoittanut kirjan Hamlet Z ja ohjannut elokuvan My Naked Villainy. Molemmille oli omat nettisivunsa. Gil Austin esiintyi itse elokuvansa pääosassa, ja yhdennäköisyys Dan Danin näyttelijän kanssa oli ilmeinen. Jälleen lähetin meilejä jokaiseen löytämääni osoitteeseen.
Sain yhden vastauksen: ”Yeah, I’m the guy you are looking for.” Se oli kuin salamanisku! Pian sain seuraavan meilin: Gil oli käynyt katsomassa fanisivujani ja äimistynyt materiaalin paljoudesta, sillä hän luuli ettei kukaan edes muistaisi koko peliä.
Hyvä jumala, mitä sanoa ihmiselle, jota pitää nerona ja jota on jäljittänyt vuosikymmenen? Kaikki mitä sanoin, tuntui typerältä, mutta siitä alkoi aktiivinen viestittelymme. Olin sittenkin ollut lähellä, sillä Gil vahvisti olleensa Dan Dan. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miksi meilejäni ei ollut välitetty hänelle tai miksi minulle oli valehdeltu.
Harvesterin mysteerit alkoivat ratketa, sillä Gil vastasi jokaiseen kysymykseeni. Se oli kuin merkki, sillä samaan aikaan muutkin Harvesterin tekijät löysivät sivustoni.
Kaikki olivat Facebookissa hieman eri nimillä kuin Harvesterin krediiteissä, ja siksi en ollut tavoittanut heitä. Sain todella ainutlaatuista materiaalia: artisti Chad Woyewodzic toimitti minulle valokuvia pelin tekemisestä sekä vanhoja artikkeleita ja mainoksia omasta kokoelmastaan. Lisäksi hän renderoi joitakin Harvesterin taustoja nykyaikaisiin näyttöihin sopivaksi, mikä paljasti täysin ennennäkemättömiä yksityiskohtia taustagrafiikasta.
Totuus Harvesterista (spoileri)
Gil kertoi minulle huikeita tarinoita Harvesterista, joukossa yksi joka vahvistaa sen mitä Harvesterin läpi pelanneet olivat aina epäilleet. Seuraavat kaksi kappaletta sisältävät juonipaljastuksia.
Harvesterissa pelaaja joutuu tekemään moraalisesti arveluttavia valintoja, joiden seuraukset ovat aina vain hirveämpiä. Lopussa selviää, että päähenkilö on käynyt läpi virtuaalisen koulutusohjelman, jonka tarkoitus on tuhota hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä, ja muokata hänestä sarjamurhaaja. Pelaaja saa tehdä vielä yhden valinnan: mikäli hän valitsee sarjamurhaamisen, näytetään päähenkilö tietokoneen ääressä pelaamassa Harvesteria tapettuaan viattoman ihmisen.
Jo kaksikymmentä vuotta sitten pelien väkivaltaisuus lietsoi hysteriaa ja huolta nuorisosta. Pelättiin, että pelaajat muuttuisivat tunteettomiksi raakalaisiksi. Harvesterin loppuratkaisu oli Gil Austinin kannanotto: pelin loppuratkaisu pakotti pelaajan pohtimaan, oliko hän pelin läpi tahkottuaan muuttunut ihmisenä, aivan kuten pelin päähenkilö koulutusohjelman läpi käytyään.
Harvester nousee jälleen
Pc-pelien joukossa on monia haluttuja kulttipelejä, jotka yllättävän usein ovat seikkailupelejä. Sellaisia ovat Gigerin maalauksiin perustuvat kauhuseikkailut Darkseed I ja II, John M. Harrisonin teksteihin pohjautuva synkkä scifistely I Have No Mouth But I Must Scream, ja tietysti Harvester. Sensuroimattoman Harvesterin löytäminen vaikkapa eBaysta ei ole tavattoman vaikeaa eikä äärettömän kallista, mutta taistelu sen pelaamiseksi ei enää edusta nykypelaajan ydinosaamista.
Onneksi ei tarvitsekaan, sillä olin mukana palauttamassa Harvesteria takaisin henkiin. Ensin minuun otti yhteyttä henkilö vanhoja pelejä uudelleenjulkaisevasta GOGista. Hän tiedusteli, kuka tai mikä omisti Harvesterin oikeudet. En tiennyt, mutta lupasin selvittää.
Keskustelin asiasta Gilin, Kurtin, Kevinin ja muiden uusien ystävieni kanssa. Tulimme siihen tulokseen, että oikeuksienhaltijan täytyy olla Harvesterin tuottaja ja DigiFX:n omistaja Lee Jacobson. En tuntenut Leetä henkilökohtaisesti, mutta kaivoin esiin hänen yhteystietonsa, lähetin ne GOGille, samoin kuin Leen FB- ja LinkedIn-profiilit sekä nykyisen yrityksen YouTube-kanavan. Hän kiitti, ja pian uudelleenjulkaisusopimus olikin allekirjoitettu.
GOG ei ollut ainoa, jota kiinnosti Harvesterin uudelleenjulkaisu. Myös Steam otti yhteyttä ja autoin tietysti heitäkin.
GOG pyysi myös konsultointiapuani. Minun piti varmistamaa, että versio, jota he työstivät uudelleenjulkaisuun, on se ainoa oikea sensuroimaton. Tunnistaminen on helppoa kun tietää: kannibalismikohtauksen lisäksi eroa on vain yksi toinen kohta. Bonuksena valistin heitä siitä, mikä netissä liikkuvasta tiedosta oli huhua ja mikä totta. Kiitokseksi GOG piilotti pelin bonuksiin kaksi linkkiä fanisivustolleni plus muutenkin mainosti sitä.
Minä julkaisin Gil Austinin haastattelun ensimmäisen osan syksyllä ja toisen osan pelin uudelleenjulkaisujen välissä. GOG julkaisi Harvesterin maaliskuun alussa, Steam kuukautta myöhemmin.
Olen saavuttanut kaikki tavoitteeni: löysin Harvesterin tekijät ja nostin pelin takaisin parrasvaloihin. Enää kenenkään ei tarvitse metsästää alkuperäiskappaleita ja pähkäillä, kuinka ne saa toiminaan nykykoneilla. Kokonainen uusi sukupolvi pelaajia pääsee taas tutustumaan jo kerran unohdettuun kulttiklassikkoon. On se sitten hyvä tai huono juttu.
Tulevaisuudessa Harvester muistetaan arvoisenaan ainutlaatuisena lukuna pelien historiassa. Tai sitten se unohdetaan jälleen, ja toisen kaltaiseni fanaatikon täytyy herättää sen jälleen henkiin.
Harvester on ehdottomasti tapaus pelirintamalla, sekä hyvässä että pahassa. Pelinä Harvester vetoaa varmasti aikuiseen yleisöön joka muutenkin pitää kauhupätkistä tai David Lynchin elokuvista ja Stephen Kingin kirjoista. Pelissä on juuri sitä jotakin, joka saa ihmisen pelkäämään ja kokemaan inhon tunteita, paitsi pelin tapahtumia, myös itseään ja pelin tekijöitä kohtaan. -Pekka Ihanne, Pelit 10/96
Aarno Malin on vapaa toimittaja ja ikuinen opiskelija.
Kuulun sukupolveen, jonka kasvatuksesta vastasi ala-asteella Commodore 64 ja yläasteella Amiga 500. PC oli piipittävä häkäpönttö, jonka pelit olivat naurettavia ja demoskene suuri. Kun se valtasi pelimarkkinat, se oli suuri vääryys, ja Amigaa haudatessani vannoin ikuista vihaa pc:tä kohtaan.
Sitten löysin Harvesterin. On Harvesterin jälkeenkin tehty hyviä pelejä, kuulemma. Mutta olen retroilija, rakastan vanhoja pelejä ja pelihistoriaa. Harrastan säveltämistä, mutta retroilulle uskollisena teen sitäkin vain trackerilla ja käytän instrumentteja, jotka samplasin aikoinaan Amigalla.
