"Minulla on unelma", sanoi alunperin Martin Luther King, 60-luvulla murhattu ihmisoikeusaktivisti. Sanat sopisivat yhtä hyvin myös Gilman Louien, Falcon-sarjan kehittäjän suuhun. Hänen unelmansa on lentää.
Falcon-lentosimujen historia alkoi 80-luvun alussa. Louie ei päässyt heikon näkönsä takia ilmavoimiin, mutta ei aikonut kuitenkaan jättää lentämistä. Parikymppisenä, heti koulusta päästyään, Louie päätti perustaa pelitalon tavoitteenaan päästä lentämään hävittäjää tietokoneella. Syntyi Spectrum Holobyte ja muutamaa vuotta myöhemmin ensimmäinen Falcon Macintoshille. Siitä lähtien Falcon-simujen pääosassa on ollut vain yksi kone, F-16 Fighting Falcon, ja jokainen uusi osa on mullistanut lentosimulaattoreita.
Purppuraisia unia
80-luvun puolivälissä PC ei ollut vielä pelikone ja Amigakin oli vasta valtaamassa koteja. Ensimmäinen Falcon julkaistiin Macintoshille, joka oli mustavalkoisesta grafiikasta huolimatta edistyksellinen tietokone. PC oli kuitenkin jo voimakkaassa nousussa ja hetken päästä Falcon ilmestyi myös sille.
Nelivärisellä, karulla CGA-grafiikalla tehty PC-Falcon ei omana aikanakaan ollut mikään grafiikan riemuvoitto, mutta se oli silti aivan ensimmäisiä lentosimulaattoreita, jotka edes pyrkivät olemaan realistisia. Kuvitelkaapa lentosimulaattori, jonka väripaletti koostuu violetista, turkoosista, mustasta ja harmaasta. Nyt moinen epämilitantti psykedelia naurattaa ja jos oikein rehellisiä ollaan, huvitti se silloinkin.
Vähän myöhemmin ilmestyi huimaa 16-väristä EGA-grafiikkaa tukeva Falcon AT, missä vaiheessa allekirjoittanut vannoutuneena amigistina alkoi kuolata hirmukalliin PC:n perään. Onneksi en antanut pahalle pikkusormea vielä silloin, koska mainiot Amiga- ja Atari ST -versiot tulivat hetken päästä. Ne olivat nykyäänkin simuja väsäävän Rowan Sofwaren työtä.
Uuden ajan kynnyksellä
Ensimmäiset Falconit olivat nykystandardien mukaan onnettoman rajoittuneita lentosimuja. Taistelualue ei ollut muutamaa neliökilometriä suurempi, ainoa viholliskone oli ikivanha Mig-21, eikä siipimiehiä tai radioliikennettä ollut lainkaan. Kampanjasta ei ollut tietoakaan, vaan pelissä oli vain vajaa parikymmentä yksittäistä tehtävää. Huippurealistinen avioniikka ja aidolta tuntuva lentomalli sekä nippu oikein toimivia aseita olivat jo kohdallaan ja miellyttivät simulaattorikansaa siinä määrin, että Falconiin julkaistiin pari lisälevyä uusine tehtävineen.
"Mitä siitä, etteivät laskutelineet taitu näkyviin vaan ilmestyvät yhtäkkiä, kun Falconissa voi ihailla konettaan ulkopuolelta konetykkien heitellessä kuormureita nurinniskoin ja ammusten repiessä kraatereita maantiehen. Mikä vallan ja voiman tunne! Falcon on taistelulentosimulaattoreiden ehdoton kuningas. Jollei sinulla ole Falconia, osta se. Jollei sinulla ole ST:tä tai Amigaa, osta nekin. Se kannattaa." Pitkästä aikaa todella myyty Nnirvi Falconin arvostelussa Pelit-kirjassa 1989.
Gilman Louie on aina painottanut moninpelin tärkeyttä. Jo ensimmäiset Falconit pystyi linkittämään nollamodeemikaapelilla, mikä oli sen ajan peleissä todella harvinaista. Kaksinpeli rajoittui simppeliin ilmataisteluun, mutta jo se tuntui taivaalliselta.
Samoihin aikoihin toinen lentosimujen veteraani DID kokeili samanlaista kaksinpeliä ensimmäisessä simussaan F-22 Retaliator. Jännällä tavalla nämä kaksi tekijää ovat ensimmäisistä simuistaan lähtien pysyneet samoilla linjoilla. Falconeissa pääosassa ovat olleet oikeassa käytössä olevat koneet, kun DID tekee nykyäänkin simujaan pääasiassa tulevaisuuden ihmekoneista.
Hyvää huomenta Vietnam
Rowan ja Spectrum Holobyte tekivät 80- ja 90-lukujen alussa toisen selvästi Falconin sukuisen, paljon omaa aikaansa edellä olleen lentosimulaattorin, joka jäi hieman aliarvostetuksi. Stephen Coontsin Vietnamin sodasta kertovaan kirjaan perustuvassa Flight of the Intruderissa lennettiin F4 Phantomilla ja A6 Intruderilla. Mukana oli fiksuja siipimiehiä, kunnollinen radioliikenne, tehtävien suunnittelu ja muita asioita, jotka nyt ovat itsestäänselviä, mutta silloin jotain aivan uutta. Kinkkisen kiikkerän, Rowanin kuuluisan "lasiluistelu"-lentomallin ja rankan vaikeutensa sekä meille hieman oudon aihepiirinsä ansiosta Flight of the Intruder jäi täällä varsin tuntemattomaksi. Monet simukuskit muistelevat sitä kuitenkin edelleen lämmöllä ja haikailevat modernin Vietman-lentosimun perään.
PC-Pelit 1991 -kirjassa silloin kovasti lentosimuja arvostellut Petri Teittinen kuitenkin oli vakuuttunut ja osoitti samalla perverssit tapansa lentää. "Kuten niin usein lentosimulaattoreiden kohdalla on, näppäimistö on paras tapa lentää. Flight of the Intruderia paremmaksi eivät lentosimulaattorit enää paljon kehity", ilmoitti Petri.
Pankki räjähtää
Vuoden 1991 lopussa räjähti sitten toden teolla. Monien mielestä Falcon 3.0:n ilmestyminen aloitti nykyisten realististen lentosimujen historian ja on ollut mallina kaikille muille.
Falcon 3.0 esitteli ensimmäistä kertaa dynaamisen kampanjan, jossa tehtäviä ei oltukaan kirjoitettu valmiiksi, vaan sota pyöri itsekseen ja pelaaja otti siihen osaa vain laivueenkomentajana. Kymmenisen vuotta sitten pelkkä ajatuskin moisesta tuntui uskomattomalta, mutta ihme toteutui. Sadattuhannet kotipilotit ovat sen jälkeen ihailleet todentuntuista maasotaa, jossa esimerkiksi miehistönkuljetusvaunusta saattoi hypätä ulos sotilas ja ampua pelaajaa IT-ohjuksella. Omat laivueenjäsenetkin alkoivat tuntua vähän liiankin läheisiltä persoonallisine puheineen ja kustomoitavine valokuvineen. Maailma tuntui oikealta, kun edellisellä lennolla pommitettu silta pysyi tuhoutuneena ja maavoimat etenivät kuin oikeasti. Kaikki tuntui vaikuttavan kaikkeen.
90-luvun alussa maailma alkoi vähitellen ymmärtää internetin päälle. Yksi simulaattorimaailman suurimmista unelmista on luoda eri aselajien välinen simulaattoriverkko, jossa jokaista tankkia, kopteria ja lentokonetta ohjaisi ihminen. Falcon 3.0 tarttui härkää sarvista ja kutsui itseään Electronic Battlefield Series -sarjan ensimmäiseksi osaksi. Toisin sanoen, jatkossa olisi luvassa sarjan muita simuja (myös tankki- ja helikopteri), jotka kaikki voisi linkittää yhteen. Samainen EBS-logo komeilee muuten myös Falcon 4:n paketissa.
EBS-systeemi ei koskaan täysin toteutunut, mutta Falcon 3.0:n moninpeli sattui silti sopivaan aikaan ja internet oli pian pullollaan erilaisia Falcon-turnauksia ja liigoja. Varsinkin Yhdysvalloissa Falcon 3.0:n moninpeli aloitti aivan uuden verkkolaivueiden kulttuurin, jossa isot miehet kärräsivät koneensa yhteen kaljojen ja karttojen kanssa ja lensivät Falcon 3.0:aa kimpassa. Itse asiassa monet laivueista toimivat edelleen ja Deltahawks (www.deltahawks.com), yksi suurimmista, oli mukana suunnittelemassa ja testaamassa Falcon 4.0:n moninpeliä.
Kuten aikaisemmat osatkin, Falcon 3 oli laitevaatimuksiltaan omaa luokkaansa. Jos halusi päästä nauttimaan realistisesta HiFi-lentomallista, piti koneeseen käydä ostamassa erillinen matematiikkaprosessori.
Internetin läpimurto ja Falcon 3 merkitsivät myös paljon ikävämmän aikakauden alkua. Falcon 3 oli nimittäin alussa varsinainen bugihässäkkä, ja sitä päivitettiin vuosia sen jälkeen internetin kautta. Pelien julkaiseminen keskeneräisenä ja betatestauttaminen asiakkailla on nykyään pelaajan arkipäivää ja Falcon 3.0 on osaltaan syyllinen siihen.
Falcon 3.0:n lentosimuksi yllättävän suuri suosio innosti tekijät tekemään lisälevyjä. Operation Fighting Tigerissa mukaan
tuli uusia viholliskoneita ja aseita. Alueena oli mielenkiintoinen taistelu Kyrillien saarista Japanin ja Venäjän välillä sekä tulevaa enteillen Korean sota.
Seuraavaksi vuorossa olivat uudet lennettävät koneet, eli häijyn kiikkerät Mig-29 ja F/A-18 Hornet, jotka molemmat olivat helposti ohjattavaan F-16:een verrattuna lentäviä painajaisia. Mig-29:n trimmien kanssa tapellessa kului ilta jos toinenkin. Sen sijaan kaikkein odotetuinta lisäosaa, Falcon 3:n mukana tulleessa lehtisessä mainostettua A-10-simulaattoria ei koskaan tullut, koska tekijöiden mielestä Falcon 3:n grafiikkaengine oli liian karkea matalalla käytäviin taistelulentoihin, joten A-10 saisi odotella jatko-osaa ja sen mukana parempaa engineä. Odotus venähti lähes kymmeneksi vuodeksi.
Odotuksen vuosikymmen
Falcon 3:n menestys on ollut sitä luokkaa, että kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen Spectrum Holobyte osti paljon itseään kuuluisamman, mutta vaikeuksiin ajautuneen MicroProsen, jonka legendaarinen perustaja Wild Bill Stealey sai väistyä perustamaan oman Interactive Magic -pelitalonsa. Haastaja oli syönyt vanhan mestarin. Louie ja Stealey ovat edelleen ystäviä ja itse asiassa Falcon 3.0 olisi jäänyt syntymättä, ellei Stealey olisi lainannut Louielle rahaa pelin tekemistä varten.
Vuonna 1993 kuumimpia pelejä olivat Ultima Underworld 2, Dune ja X-Wing, ja id oli vasta aloittamassa pelimaailman valloitusta Wolfenstein 3D:llä. Teknisen toteutuksen huipulla kukkoili Strike Commander. Samaan aikaan Spectrum Holobyte aloitti jatko-osan tekemisen Falcon 3.0:lle, joka oli pari vuotta kerännyt suurin piirtein kaikki mahdolliset palkinnot, rikkonut myyntiennätyksiä ja oli jo legendaarisessa maineessa. Ennakkopaineet ja odotukset olivat kovat, kuten hypekin.
Kuvaavaa projektin iälle on valtaisa kohu, joka syntyi kun tekijät ilmoittivat julkaisevansa Falcon 4:n vain Windows 95:lle. Siihen aikaan sitä pidettiin varmana itsemurhana.
Eletään vuoden 1998 alkua. Lelujätti Hasbro on ostanut jälleen kerran ahdinkoon ajautuneen MicroProsen. Pelastajaksi kaavaillun Falcon 4:n kehitys ei tunnu etenevän mihinkään. Yhtä kaikkien aikojen peliprojektia on tekemässä joukko taitavia ja nuoria, pääosin suoraan koulusta värvättyjä suunnittelijoita, joilla ei ole kuitenkaan mitään kokemusta pelien tekemisestä. Epätoivoiset suunnittelijat ja rahan tuhlaamiseen kyllästynyt julkaisija harkitsee jo hetken koko projektin keskeyttämistä ja jonkun muun pelitalon suht valmiin lentosimun ostamista ja julkaisemista Falcon 4:nä.
Julkaisija määräsi pelin deadlineksi joulun 1998. Falcon 4.0:n oli ilmestyttävä silloin tai muuten koko projekti haudataan. Loppukiriä johtamaan värvätään juuri Harvardista valmistunut Gilman Louie, joka yllättävää kyllä ei ollut sitä ennen tekemisissä Falcon 4:n suunnittelun kanssa. Hän kutsuu koolle joukon Falcon 3:n veteraanitekijöitä kertomaan nuorille ohjelmoijille, miten homma viedään loppuun. Falcon 4 valmistuisi jouluun mennessä, vaikka sitä ei ehditäkään testaamaan kunnolla. Louien tiimi onnistui ja projekti jatkuu edelleen.
Eräässä Falcon 4.0:n kaupungissa on mainoskyltti, josta tarpeeksi läheltä katsoessa erottuu teksti "Falcon 5". Hasbro-MicroProsen tuotantopäällikkö Gilman Louie näkee edelleen unta lentämisestä.
