Nyt on taas se aika vuodesta, kun avatuista paketeista saatu roska heitetään silppuriin ja toivotaan siitä syntyvän taikapölyn riittävän edes yhteen legendaan.
Jouluksi ilmestynyt lisäri Hearthstoneen, Mean Streets of Gadgetzan, ottaa ilon irti korttien virtuaalisuudesta. Harva kun jaksaisi muuten kymmeniä tai satoja paketteja ostaa, kantaa ja availla. Virtuaalisuus tuli positiivisella tavalla esille myös ennen lisäriä, sillä Yogg-Saron (jumala, joka tunnettiin ennen nimellä vanha pelinpilaaja) lyötiin kanveesiin nerffivasaralla. Muista ongelmakorteista noin kourallinen sai osumia, mutta viattomia sivullisia ei kiusattu.
Pyhä kolmiyhteys
Mean Streets of Gadgetzan pyörii teemaltaan Gadgetzanin rikollisryhmittymien parissa ja ammentaa siitä myös korttinsa. Inspiraatiota on haettu selvästi kilpailijoiltakin, sillä mukana on nyt ensimmäistä kertaa multiclass-kortteja. Nämä jakautuvat kolmeen eri kastiin edustaen samalla Gadgetzanin jengejä.
Mage, priest ja warlock nappaavat hyödyn Kabalin korteista. Läsyjen juju on erilaisissa ylimääräisissä taioissa, joita kortit tuottavat. Priest, tuo Hearthstonen parantumaton kleptomaani, saa siis jälleen uuden tavan käyttää muiden hahmoluokkien kortteja.
Warru, hunu ja paladin hyötyvät Grimy Goonsin tuesta. Jos puhdasta voimatasoa tarkastellaan, niin ollaan aika kaukana tarjouksesta, joka olisi pakko hyväksyä. Goonsien mekaniikka pyörii käsikorttien buffaamisen ympärillä. Pikkumölli antaa muille kädessä oleville mölleille +1/1, mitkä teoriassa kasvavat isoiksi ja vahvoiksi. Käytännössä Goonsit jäävät vahvempien pakkojen jyrän alle. Mekaniikkaa ei ajettu yhtä kovaa kurkusta alas kuin lohikäärmepaavia, ja tyyliä tukevia kortteja ei yksinkertaisesti ole pelissä (vielä) tarpeeksi, jotta idea toimisi.
Druidille, shamaanille ja roguelle jää Jade Lotus -ryhmittymä, joka keskittyy syöttämään steroideja Jade Golemeille. Jokainen laudalle pelattu Jade-lappu tuo laudalle Jade Golemin. Jokainen Jade Golem antaa seuraavalle Golemille +1/1. Pienenä kylkiäisenä tullut vihreä 1/1 puutarhatonttu on ihan kiva, mutta loppupelissä vuoren kokoinen 12/12 uhkaa päättää pelin lyhyeen. Vaikka samoja Jade-lappuja meneekin roguelle, shamaanille ja druidille, on pakkojen pelityyli loppupeleissä kuitenkin lähes täysin erilainen. Jopa keskikokoinen määrä Jade-läsyjä luo yllättävän tehokkaan kuoren, jonka aggroshamaani-koulukiusaaja on osoittanut.
Tee-se-itse taikakortti
Blizzardin laimean Karazhan-seikkailun jälkeen jäi epäilyksiä siitä, uskalletaanko korttisuunnittelussa tehdä enää mitään jännää tai poikkeuksellista. Vaikka Hearthstone on pahasti urautunut omaan uomaansa ja tämä jo itsessään asettaa suunnittelulle äärirajat, on Gadgetzaniin eksynyt kourallinen jänniä ja rimaa selkeästi nostavia kortteja.
Mielenkiintoisimmasta päästä uusia kortteja on Kazakus, Reno Jacksonin tutkapari. Kazakus vaatii toimiakseen käytännössä highlander-pakan, eli pakan jossa on maksimissaan yksi kopio kutakin korttia. Battlecryn aikana räätälöidään oma taikakortti, jonka hinnan ja efektit saa päättää itse discovery-mekaniikalla. Mukana on lautaa tyhjäävää AoE-efektiä, korttinostoa, puhdasta kohteeseen heitettävää vahinkoa ja panssaria sankarille sun muuta. Kazakus lukeutuu lisärin vahvimpien korttien trioon ja sysää erilaiset highlander-pakat voimatasoissa täysin kärkipäähän.
Trion muut jäsenet ovat täysin arkkityyppien toisesta laidasta, kuin mitä Kazakusta ja Renoa pelaavat kontrollipakat edustavat. Patches the Pirate ja Small-Time Buccaneer ovat molemmat yhden manan kortteja piraattiheimosta. Patches lävähtää kentälle nostopakasta heti, kun joku muu oma piraatti pelataan laudalle. Small-Time Buccaneer taas on lyönyt itsensä läpi lähes jokaiseen pakkaan, joka käyttää aseita. Dynaaminen duo otti paikkansa aggropakkojen ykkösketjussa aivan ylivoimaisella otteella.
Myös Dirty Rat ansaitsee kunniamaininnan. Se ei ole kortti vahvimmasta päästä, mutta mekaniikoiltaan edustaa suuntaa, johon haluaisin Hearthstonen menevän. Kun kortin pelaa, se heittää vihollisen kädestä sattumanvaraisen minionin vastustajan puolelle lautaa. Tämä tekee kontrolli- ja varsinkin kombopakkoja vastaan pelaamisesta huomattavasti mielenkiintoisempaa ja kenties myös taitopainotteisempaa.
Ihme on tapahtunut
Arpisille digitaalisille atleeteille ja lasten korttipelin veteraaneille lisäri on ollut poikkeuksellisen halpa. Edellisistä seikkailuista ja kohta standardissa kierrätykseen menevistä korteista on jäänyt pölyä niin paljon, että käyttöön menevät legendaryt ja epicit oli helppo craftata jo ilmestymispäivänä.
Aloittelijalle homma on taas kääntynyt täysin päälaelleen, sillä nykyisen ykköstierin aggropakan legendakortista itsessään saa jo pulittaa saman verran kuin vanhasta yhtä vahvasta warlockin eläintarha-pakasta. Hintalattia tehokkaan ja halvan pakan suhteen nousee, mutta säilyy silti hyväksyttävänä.
Mean Streets of Gadgetzan on täysipainoinen lisäri, joka antoi kaikille vähän kaikkea, mutta onnistui silti sekoittamaan pakkaa mukavasti. Jopa muutamat päähän potkitut arkkityypit nousivat ihmeiden voimin haudasta eloon, eikä ainoastaan Stawassa rogue heilu hetkellisesti ykkösenä.
80
