www.heartsofirongame.com
Toisessa maailmansodassa panssarit olivat terästä ja ideologiat kirkkaita. Ne mielessä Hearts of Iron III:n uusin osa johdattaa meidät suuren maailmanpalon uuteen järeään tulkintaan.
Paradox on taas langennut helmasyntiinsä: testaamaan pelin ensimmäisillä ostajilla. Hearts of Iron III on Paradoxinkin mittapuulla suoritus, sillä 1.1-päivitys teki pelistä myyntiversiota huonommin pelattavan.
Hearts of Iron -sarjassa taistelukentälle astelevat ideologiat fasismi, demokratia ja kommunismi villeinä vuosina 1936–1948. Jokainen maa on johonkin suuntaan kallellaan. Pelaaja toimii harmaana eminenssinä, joka ohjailee valitsemaansa valtiota suursodan tyrskyissä. Valittavana on mikä tahansa valtio, joten myös Suomen sodat voi käydä uudestaan.
Raskasta historiaa
Ensimmäisenä vähän vanhemman koneen omistaja huomaa pelin raskauden, eikä kyse ole onnellisesta perhetapahtumasta. Laskettavaa on enemmän kuin koskaan. Logistiikkaa on parannettu ja provinsseja on rutkasti enemmän, koska pelaajayhteisö tahtoi koukkailutilaa joukoilleen. Laajentunutta lebenstraumia voi ihailla myös ruohonjuuritasolla, sillä peli käyttää kauniimpaa versiota Europa Universalis kolmosen grafiikkamoottorista.
Paradoxin pelien tapaan kyseessä on historiaan kiinnitetty jossittelu, jossa historialliset tapahtumat kulkevat omalla painollaan, mutta peli luo oheen omaa todellisuuttaan. Osa tapahtumista on varsin absurdeja, koska tekoäly ei koskaan ole ollut sarjan toimivin osa. Se joko toimii omituisesti tai ei ollenkaan: esimerkiksi Iso-Britannia ei rakenna lainkaan uusia laivoja.
Avain menestykseen on sotimisen lisäksi tuotanto, tiede, vakoilu ja diplomatia. Rrrrautasydämessä sykkii paljon erilaisia lukuja ja säätimiä, joista saa helposti infoähkyn. Tuotannossa tarvitaan kamaa niin siviileille kuin sotilaille, tiedemiehet keksivät uusia sotaleluja ja vakoojat selvittävät vainolaisen aikeita. Monimutkaisuus ei ole vähentynyt, vaan esimerkiksi kuluttajakamojen tuotantoa saa oikeasti miettiä ja suhteuttaa panssarivaunujen määrään. Tutkimuksessakin tutkittavien asioiden määrää on lisätty ja ylipäätään kaikkea tietoa sekä sälää on hirveästi.
Diplomatian tunnuslauseena on "Natsit häviää aina ja Sveitsi tahtoo sotia", ja muutenkaan se ei vaan toimi. Teknologiassa, tuotannossa ja vakoilussa on pieniä uusia muutoksia. Vakoilussa tieto kootaan pienistä puroista entisten ilmestysten sijaan ja homma tuntuu toimivan. Näkyvin muutos on liukusäätimien katoaminen, mutta ehkä ne palaavat seuraavassa päivityksessä, koska asiasta nousi melkoinen poru. Itsekin olen säädinmies, sillä nyt näppituntuma katoaa näpeistä.
Vetreät veteraanit
Sotiminen hoidetaan yksiköitä siirtämällä. Kolmosessa monia toimintoja saa automatisoitua uudella komentoketjujen mallinnuksella. Kun päämajalle antaa tehtävän, se hoitaa operatiiviset toimet (ja siinä ohessa kinuaa lisää joukkoja). Hyvä lisä, joka toimi loistavasti jo SSI:n War in Russianissa vuonna 1993. Kokonaisen rintaman voi siis jättää tekoälyn huomaan, jos uskaltaa luottaa siihen.
Erityisesti äärimmäisen rasittava ilmasota pysyy paremmin hanskassa, kun ei itse tarvitse paimentaa joka konetta. Yleiskäsky tyyliin tue maajoukkoja tai pommita siviilikohteita riittää. Isoista ja paukkuvista leluista mukana on kaikki mahdollinen niin maalla, merellä kuin ilmassa. Tämän vuoksi onkin varsin haastavaa pelata Neuvostoliitolla tai siirtomaavalta Isolla-Britannialla.
Rautasydämet ovat todella raskaan sarjan strategiapelejä, joissa tehtävää ja opittavaa on paljon. Pelisarjalla on vankkumaton kannattajaryhmänsä, itse vierastan ideologioita. Arvostaisin enemmän sitä, että pelaajaa palkittaisiin johdetun valtion menestyksestä, eikä painotettaisi abstraktien ideologioiden sotaa.
Jos ison mittakaavan jossittelu toisen maailmansodan tapahtumista kiinnostaa, niin Hearts of Iron -sarja on hyvä valinta. Vihdoinkin saa selville, olisiko Saksa oikeasti voinut voittaa. Tai saisi, mikäli Rautis kolmonen ei olisi vielä rikki. Versio 1.1 mokasi, sillä yksiköiden huolto vie liikaa resursseja, ja päivityksen pikakorjaus pilaa upseereiden saamisen laskukaavan. Fanikorjaukset toki auttavat, mutta kun pelimoottori on rikki, modeista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Hearts of Iron III on peli täynnä lupauksia, jotka ehkä lunastetaan seuraavissa päivityksissä tai viimeistään maksullisessa lisälevyssä Crusader Kingsin ja Europa Universalis: Romen tapaan. Valitettavasti tällä hetkellä Hearts of Iron 3 on käytännössä pelikelvoton.
Palaamme asiaan, kun peli on muutakin kuin täyteen hintaan myytävä beta.
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 30.9.2009.
nhl.easports.com
NHL 10 pyrkii tavoittamaan jääkiekon syvimmän olemuksen korostamalla fyysistä peliä. Laitakahinat, maalinedustan torikokoukset ja nyrkkitappelut ovat lätkäjätkien arkipäivää, joten idea on perusteltu.
Ennakon perusteella NHL 10 suorastaan hemmottelee pitkä päätyyn ja perään -koulukunnan miehiä. Laitaväännössä kiekonriistoa voi yrittää litistämällä vastustajan laitaa vasten ja sohimalla kumisuikulaa miekkosen jaloista. Parhaassa tapauksessa pelikaveri saapuu avuksi, jolloin toinen voi huolehtia limpun kaivamisesta toisen keskittyessä vastustajan halailuun. Laitaa vasten taklattu äijäkään ei ole avuton, vaan hän voi yrittää potkia kiekkoa väljemmille vesille.
Vihellyksen jälkeen voi ärsyttää vastapelaajia, jotka antavat samalla mitalla takaisin. Se ei tosin maksa vaivaa, sillä jälkipelistä palkittiin jäähyllä aina yksi mies kummastakin joukkueesta. 4 vs. 4 -spesialistit tosin voivat torikokouksilla hakea haluamiaan erikoistilanteita. Nyrkkitappelut on kuvattu pelaajan näkökulmasta, ja lyöminen hoituu oikealla tatilla. Turpakäräjistä ei selviä voittajana enää satunnaisella nappien hakkaamisella, eikä väistöliikkeille sovi viitata pelihanskalla.
Uusi pelikausi ei ole pelkkää rymistelyä. Syöttösysteemi on kokenut rajun kasvojenkohotuksen, sillä passeja voi jaella täysin manuaalisesti. Syöttösuunnat määritellään vasemmalla tatilla ja lätty lähtee lavasta sitä lujempaa, mitä pitempään syöttönappia painaa. Uudistus poikii aiempaa enemmän harhasyöttöjä, sillä tiukoissa tilanteissa passit karkailevat helposti päin seiniä. Passeja voi heitellä vauhdissa olevalle pelikaverille sopivasti eteen tai käyttää kaukalon laitaa hyväkseen. Koska syötöt eivät napsu automaattisesti lapaan, pelikin suoraviivaistuu.
Edellisversiossa verenpainetta kohottanutta mailannostelua voi suitsia erillisellä sliderilla. Tuomarit reagoivat herkästi mailalla huitomisiin, joten puolustaessa joutuu turvautumaan myös muihin keinoihin. Hyökkäyspäässä kepit saavat tosin heilua korkealla, sillä äijät yrittävät takoa kiekkoa rysään myös ilmasta. Lukuisista pikku-uudistuksista mieleen jäivät myös matsin aikana syntyvät nirhaumat. Valmentaja joutuu päättämään, kannattaako sormensa vääntänyttä huippumiestä säästellä loppuhetkille vai pitää oikean loukkaantumisen riskillä jäällä.
Eurooppalaiset huippuliigat tekevät SM-liigan johdolla näyttävän paluun, sillä tutuilla joukkueilla voi tahkota kokonaisia kausia pelkkien turnausten sijaan. Myös Be a Pro ja NHL:ään keskittyvä kausipeli ovat saaneet lisää lihaa luiden ympärille. Pudotuspelitunnelmaan pääsee parissakin uudessa pelimuodossa, jotka tosin vaikuttivat kertakäyttöhuvilta.
Olen vuosia vannonut kilpailevan pelisarjan nimeen, mutta NHL 10:n harvinaisen valmiilta vaikuttanut ennakkoversio pääsi yllättämään puun takaa. Luvassa on mielenkiintoinen lätkäpelisyksy, kun NHL 10 ja NHL 2K10 ilmestyvät syyskuussa.
