www.heroesofnewerth.com
Jäävelhoja, muumioita, puhuvia puita ja pandakarhuja: Heroes of Newerthin tekijöillä riittää mielikuvitusta. Vai riittääkö, sillä Newerth on jälleen uusi visio vanhasta Warcraft 3 -modista.
Defence of the Ancients -modi nousi niin suosituksi, että siitä sikiää jopa kaupallisia kopioita eikun näkemyksiä. Demigod ilmestyi viime vuoden keväällä, nyt tulossa on Heroes of Newerth. Sen tekijät ovat aiemmin vastanneet räiskintää ja strategiaa yhdistelevästä Savage-pelisarjasta. Heroes of Newerth pohjautuu samaan maailmaan kuin Savaget, mutta muuta yhteistä niillä ei sitten olekaan.
Heroes on Defence of the Ancientsin tapaan hyvin kilpailuhenkinen moninpeli, jossa yleensä viisihenkiset tiimit kamppailevat toisiaan vastaan erilaisilla kartoilla. Pelaaja käskyttää vain yhtä sankaria, joskin muutamia apureita voi toki hankkia tietyillä esineillä tai erikoiskyvyillä, mutta niiden käyttäminen ei ole välttämätöntä. Tämä on hieno juttu kaikille niille, jotka eivät pysty hallitsemaan kymmeniä yksiköitä ja rakennuksia samaan aikaan.
Me ollaan sankareita
Moninpelimatseissa kummankin joukkueen tavoitteena on tuhota vastapuolen tukikohta ja samalla puolustaa omaansa. Ottelun alussa pelaajien vielä heikot sankarit keräävät kultaa ja kokemusta tappamalla kartan helpoimpia otuksia. Kun on saanut haalittua tarpeeksi paljon rahaa, voi lähteä shoppailemaan hyödyllisiä taikaesineitä. Kauppojen hyllyiltä voi ostella kaikenlaisia miekkoja, panssareita ja taikasauvoja, joilla pärjää tappeluissa huomattavasti paremmin. Tiettyjä esineitä voi myös yhdistellä keskenään, jolloin ne muuttuvat entistä voimakkaammiksi ja saavat monenlaisia erikoisominaisuuksia.
Kokemustasot ovat rahan tapaan erittäin tärkeitä, sillä ilman niitä sankarista ei koskaan kehity puolijumalaista taistelukonetta. Tasojen noustessa hahmolleen voi opettaa uusia taitoja, joita jokaisella sankarilla on neljä. Taidot voivat olla simppeleitä liekkiloitsuja ja rynnimishyökkäyksiä tai jotain paljon kekseliäämpää. Esimerkiksi eräs kivihirmu voi napata vastapuolen sankarista kiinni ja viskata hänet muita yksiköitä päin. Perustaitojen lisäksi jokaisella ukkelilla on vielä yksi supertehokas mahtikyky, jolla voi saada paljon tuhoa aikaan. Erilaisia sankareita on kuutisenkymmentä, joten kaikkia mahdollisia taitoja ei opi ihan päivässä.
Leppoisan alkuvaiheen jälkeen molempien joukkueiden pelaajat alkavat saalistaa toisiaan aktiivisemmin, jolloin peli muuttuu paljon häijymmäksi. Metsissä liikkuvat väijytyspartiot nirhaavat yksinäiset sankarit hetkessä, joten joukkueen jäsenten on viisainta pysyä tiiviisti yhdessä ja varottava joutumasta väijytyksiin. Vastapuolen sankareita ei voi kuitenkaan vältellä loputtomiin, joten jossain vaiheessa molemmat joukkueet törmäävät pakostikin toisiinsa ja ajautuvat taisteluun.
Näissä isommissa joukkuetappeluissa jokaisen pelaajan on tiedettävä oma roolinsa tai häviö on lähes varma. Tyypillisesti lähitaistelijoiden on hyökättävä vastustajien kimppuun ensimmäisenä ja kiinnitettävä heidän huomionsa, jotta heiveröisemmät maagit voivat rauhassa käyttää taikojaan hieman kauempaa. Ihan kaikkiin sankarikokoonpanoihin tämä taktiikka ei päde, sillä muutamat loitsijat kykenevät myös taistelemaan etulinjassa.
Pärjäämällä hyvin joukkuetappeluissa saa rutkasti kultaa ja kokemusta, mutta pelkkä sotamenestys ei riitä koko ottelun voittamiseen. Vielä pitäisi tuhota se vastustajien tukikohta ja kaikki sen puolustajat, mikä vaatii yllättävän paljon aikaa. Jos molemmat osapuolet ovat hyvin tasaväkisiä, matsi voi kestää jopa yli tunnin.
Heroes of Newerth on lajityyppinsä lupaavimpia pelejä, mutta siinä on vielä pari suurta probleemaa. Ensinnäkin sen sankari- ja esinevalikoima on liian samanlainen kuin Defence of the Ancientsissa. Monet sankareista ja esineistä on kopsattu modista lähes suoraan, joten ne tuntuvat liian tutuilta. Onneksi peliin lisätään koko ajan uusia hahmoja ja vanhoihin tehdään muutoksia, joten ehkä tämä puute korjaantuu ajan myötä.
Toisena ongelmana ovat itse pelaajat, jotka tuntuvat olevan tavallista vihamielisempää porukkaa. Voi sitä nörttiraivon määrää, kun teet vahingossa yhden virheen ja aiheutat koko joukkueesi häviön. (Täsmälleen sama ilmiö esiintyy DotA-kopiossa Demigod._nn) Toivon mukaan pahimmat rähisijät häipyvät muualle siinä vaiheessa, kun peli julkaistaan virallisesti. Sen pitäisi tapahtua viimeistään muutaman kuukauden päästä.
Jäävelhoja, muumioita, puhuvia puita ja pandakarhuja: Heroes of Newerthin tekijöillä riittää mielikuvitusta. Vai riittääkö, sillä Newerth on jälleen uusi visio vanhasta Warcraft 3 -modista.
Pääkirjoitus on luettavissa pelit.fi:ssä 1.4.2010.
Vuonna 1998 olin täysin kyllästynyt pelialalla pyöriviin pipopäihin ja räpin tahdittamiin bileisiin. Halusin kunnon juhlat, joissa alalla vaikuttavat aikuiset juhlisivat hienoissa puitteissa. Syntyi Kyöpelit-gaala.
Gaala alkoi seuraavan vuoden helmikuussa vaatimattomasti muutaman kymmenen alan ihmisen voimin, keskellä tuon talven pahinta lumimyrskyä. Ruokaa oli liian vähän ja juontaja ei ollut oikein aiheeseen perehtynyt, mutta Wallun suunnittelema Kyöpelit-patsas herätti ihastusta ja innostusta. Myös puitteet saivat paljon kiitosta: toimitus iltapuvuissa ja smokeissa, vieraat parhaimmissaan valkoisten pöytäliinojen ja kynttilöiden loisteessa jotain ihan muuta kuin mihin oli totuttu.
Se oli pelialan ensimmäinen yhteinen tapaaminen. Gaala teki historiaa, sillä koskaan aikaisemmin eivät pahimmat kilpailijat olleet mahtuneet samoihin juhliin.
Vuosi vuodelta Kyöpelit-gaalan maine kasvoi ja kaikki halusivat mukaan. Kerran sain kiukkuisen puhelun eräältä jälleenmyyjältä, joka kovaan ääneen ihmetteli, miksei hän pääse koskaan mukaan, vaikka on ollut alalla jo niin ja niin monta vuotta. Totesin siihen, että gaala oli tarkoitettu yhteistyökumppaneillemme ja koska hän ei sellainen ollut, häntä ei rekistereistämme löytynyt.
Gaala paisui ja paisui niin että lopulta olivat mukana niin maahantuojat kuin ulkomaiset päämiehet, niin suomalaiset pelintekijät kuin jälleenmyyjät. Mukaan tunki myös muu lehdistö muina miehinä puhumattakaan monista muista kuokkavieraista. Parhaimmillaan vieraita oli lähes kaksi ja puolisataa, mukana aina myös lukijoita.
Vuonna 2003 kirjoitin kiukkuisen pääkirjoituksen siitä, että gaala ja koko peliala ei tuntunut kiinnostavan muita medioita. Kaiken maailman Jussit ja Venlat kyllä televisioitiin, mutta miljoonan euron pelibisnes ei kiinnostanut ketään. Vaikka meillä oli kaikkein hienoin patsaskin. Nyt vain seitsemän vuotta tuon porun jälkeen gaala menee televisioon.
Viimeinen Kyöpelit-gaala pidettiin 2007 Pelit-lehden 15-vuotisjuhlina, minkä jälkeen pelialan oma kattojärjestö Figma otti sen hoitaakseen. Tänä vuonna Figma-gaala muuttaa nimeä ja todennäköisesti myös luonnettaan julkkisvetoisemmaksi, sillä Yle näyttää gaalan palkintojenjaon suorana Areenalla ja myöhemmin koosteen kakkosella. Hieno suoritus Figmalta!
Minulla on kuitenkin aina tähän aikaan vuodesta hyvin haikea olo. Vaikka gaalan tekeminen vaati paljon työtä ja organisointia, ja joka vuosi alkoi heti joulun jälkeen tiukka laihdutuskuuri iltapukua varten, Kyöpelit-gaala oli kuitenkin jokaisen vuoden kohokohta. Ympärillä paljon tuttuja ihmisiä, puheensorinaa, hyvät juontajat, kauniita puheita oli se niin mukavaa.
Haikeudesta huolimatta odotan innolla uudistunutta gaalaa ja menen mielelläni valmiiseen pöytään. Telkkari päälle huhtikuun 8. päivänä!
