White Wolfin Hunter-roolipelissä vain metsästäjät näkevät salatun totuuden: maailma on oikeasti vampyyrien, ihmissusien ja noitien temmellyskenttä. Kauppareissun kassasetä tai lihatiskin neiti voi olla henkeäsi himoava hirviö.
Muinaiset demonit ovat palanneet jo pariin kertaan puhdistetun Ashcroftin pikkukaupungin kaduille. Hurmeinen tarina kiteytyy kaupungin vankilaan, joka on ikivanhojen vampyyrien tukikohta. Siellä pedot huvittelevat kiduttamalla ja syömällä elävältä maanpäälliseen helvettiin tuomittuja vankeja.
White Wolfin roolipelistä lainataan vain tyly maailma ja sen hirviöt. Roolipelaamisen sijaan meininki on raivokkaan räiskinnän ja miekkojen kalskeen siivittämää toimintaa. PS2-kentälle mahtuu kaksi metsästäjää kerrallaan viiden ehdokkaan joukosta, kun Xbox-versiossa zombeja mätettiin neljän soturin voimin. Vastapainoksi muutaman vapaavalintaisen tehtävän ryppäissä avautuvat kentät korjaavat edeltäjän putkimaista rakennetta avoimempaan ja kiinnostavampaan suuntaan. Mustan tornin Hunter: The Reckoning Wayward onkin käytännössä PS2-uusversio Xboxille ja GameCubelle ilmestyneestä Hunter: The Reckoningista, ei suora käännös.
Vaikka PS2:lla sankareita on vain kaksi, hyytäviä vihollisia vyöryy kimppuun tusinoittain. Yleensä ruudulla hoipertelee zombeja, ylimittaisia iilimatoja tai kosketuksesta räjähtäviä hämähäkkejä. Kidutetut henget liikuttelevat myös gargoileja ja humanoidin muotoon kasattuja ruosteisia metallikasoja. Arkuista ja katakombeista nousevia zombeja lukuun ottamatta riviviholliset ilmaantuvat metsästäjien telottavaksi tylsästi teleporttaamalla.
Miljööt ovat tuttua ruskeanharmaata ikuista yötä, jossa sumu viimeistelee tarkoituksellisen lohduttomat ja masentavat maisemat. Yksinkertainen arkkitehtuuri lipuu esiin sulavasti ja piirtohorisontti pysyy siististi ruudun ulkopuolella. Palikkatalotkaan eivät liiemmin kiusaa, sillä kaikki huomio kiinnittyy hurjiin vihollislaumoihin.
Tulta mätämunille
Zombeja ja muita ötöjä niitataan tuli- ja lyömäaseilla. Sankarit käyttävät yksilöllisten perusaseiden lisäksi maastosta löytyviä bonuskanuunoita. Ihastuttavan repivällä nuotilla pauhaavat rynnäkkökiväärit, haulikot ja minitykit kannattaa säästää tiukkoihin pomomatseihin. Ammukset lasketaan realistisesti lippaittain ja pahimmillaan pari sekuntia kestävän latauksen ajoittaminen on taktisesti merkittävä taito.
Kuolemaa kylvävää sankaria kontrolloidaan mainiolla kahden tatin Robotron-ohjauksella. Juoksu- ja tulitussuunta määrätään erikseen, joten samanaikainen perääntyminen ja vihollisten tulittaminen onnistuu helposti.
Kun kudit loppuvat, metsästäjät silppuavat hirviöt teräaseilla. Lähitaistelukombot ovat ikävän jäykkiä. Kaikki huitaisut suhahtavat samaan suuntaan kuin ensimmäinen isku, eikä yhdistelmää voi keskeyttää. Jääräpäisen tönkkösysteemin vuoksi suurin osa sivalluksista halkoo pelkkää ilmaa.
Kuuman lyijyn ja kylmän teräksen ohella metsästäjät turvautuvat magiaan. Tarpeeksi kokemusta kerännyt sankari voi käyttää kolmea henkilökohtaista parannus-, hyökkäys- tai suojausloitsua.
Tusinakahakoiden vaikeustaso on Xbox-versiosta kiristynyt, sillä peruspyssyjen luotivarasto ei ole enää rajaton. Metsästäjien on pakko käyttää entistä enemmän kankeita lyöntiyhdistelmiä. Tasojen lopussa väijyvät pomot eivät onneksi ole yhtä kestäviä kuin ensimmäisellä Ashcroft-kiertoajelulla, mutta mustekalamaisen päädemoni Nephrackin rökittäminen lipsahtaa huvista työn puolelle.
Yhteistyössä pelattavassa kaksinpelissä eteneminen täytyy koordinoida tarkkaan, sillä henki lähtee herkästi pelkän vierityksen takia. Eri suuntiin säntäävät sankarit tyssäävät tuskallisen nopeasti näkymättömiin voimakenttiin. Kauempana leijuva kuvakulma tai sallivampi asenne ruudun reunalla toikkarointiin korjaisi tilanteen. Xboxilla neljän pyssymaakarin rajaton tulivoima tasoitti vierityksen luomia keinotekoisia ongelmatilanteita, mutta PS2:lla taisteleminen on nurinkurisesti helpompaa yksin kuin kaksin.
Hunter the Reckoning Waywardin kentät ovat osittain samoja kuin Xboxilla, meininki myös maistuu ja näyttää samalta. Tuttujen alueiden tavoitteita ja pomohirviöitä on rukattu kevyellä otteella. Ykkösosan veteraaneille uudistettu Wayward-painos ei tarjoa mitään mullistavia uutuuksia, sillä kokonaisuus oli Xboxilla vahvempi. Hunterin suurin vahvuus eli kimppapeli ei toimi PS2:lla ongelmitta, mikä lieventää riemua.
77
