Impire (PC) – Älä väännä vitsiä haavassa

Nauru pidentää ikää, paitsi jos se juuttuu kurkkuun. Luulen kuolleeni ja joutuneeni laatuläpän ystävien osastolle Helvetissä.

Impiren pääosassa on pieni piru Baal. Se tunkee sisään silmistäni ja tulee ulos suustani isoina Perkeleinä ja Saatanoina.

Vankilan vahtimestari

Peter Molyneux’n unohtumattomista peliklassikoista muistetaan ainakin Dungeon Keeperit (köh www.gog.com köh). Niiden kiinnostavassa ideassa leikittiin pahista ja rakennettiin maanalainen valtakunta, jonne sankarit tulivat kuolemaan ansoihin ja hirviöihin. Komea toteutus ja paperilla kiehtovilta kuulostavat ominaisuudet kätkivät alleen itseään toistavan, yksinkertaisen pelin eli aidon molyneuxin. 

Impire tuntuu ensin täysin Dungeon Keeperiltä mutta onkin eri Keeper, sillä se lisää ohjelmaleluun pelin. Onnistuuko Cyanide Montrealin IP:n rajoja kolkutteleva Impire siinä, missä itse Peter Molyneux ei?

Rillit verihuuruissa

Olen positiivinen arvostelija, joka yrittää löytää hyvää kaikista peleistä, ja sitkeästi pelaa niitä kunnes subjektiivinen totuus paljastuu. Nyt en pysty, sillä Impire silittää minua vastakarvaan itsensä Saatanan karkealla raspilla.

Aavistin pahaa, kun näin Impiren hauskan hilpeät henkilöhahmot, ja sitten ne avasivat suunsa. Teemaan sopivasti Impiren yritys olla hauska on raakaa kidutusta. Huumoriherkusta nautitaan vähän väliä minimibudjetilla tehdyissä välianimaatioissa, joissa ikävä kyllä on riittänyt rahaa ääninäyttelyyn. Esimerkiksi Baaliksi on saatu itse John ”Seinfeldin uhri” Pinette! Eipä sen väliä, sillä käsikirjoitus ei tunne armoa. Jaanaava, ylipitkä dialogi on puhdasta naga morichia huumorintajun limakalvoille. Lähin vertailukohta on Rillit huurussa -sarjan antihuumorin paha messias Sheldon Cooper.

Ennen kuin pääsee kampanjan herkkuihin käsiksi, pitää läpäistä tutoriaali. Se on jäätikön nopeudella etenevää, pelaajaa idioottina pitävää karmeaa lässytystä. Kun törmäsin johonkin tapettavaan hirviöön, joka regeneroi terveyttä nopeammin kuin surkeat yksikköni pystyivät sitä louhimaan, päätin, että se oli siinä tältä illalta ja tallensin pelin.

Kun seuraavana iltana tutoriaali alkoi alusta, tuntui, että jokin antoi periksi. Silmään tuli verenpurkauma, onneksi ei tapahtunut mitään sen pahempaapaapaapaaa.

Naksuhelvetti

Suomalaiselle sisulla jatkoin pelaamista vielä muutaman tehtävän. Parhaimmillani jaksoin tunnin sessioin. Melkein kokeilin moninpeliä, mutta pelkäsin, että se voisi jatkua tuntikausia, enkä usko, että olisin selvinnyt niin pitkästä annoksesta järjissäni.

Ainakin se paljastui, ettei Impire ole uusi Dungeon Master, vaan vain siksi naamioitunut tosiaikanaksu. Keepereissä sai rakennella omaa tyrmäänsä aika lailla vapaasti, Impiressä ahtaisiin vankilapohjiin sijoitellaan valmiita huoneita, joita voi sentään pyöritellä tilankäytön maksimoimiseksi. Ainoa vapaammin rakenneltava elementti on oviaukkoihin kytkeytyvät käytävät.

Huoneille löytyy suorat toiminnalliset vastikkeet vaikka Command & Conquerista. Ne tuottavat ja varastoivat resursseja, rakentavat ja parantavat yksiköitä sun muuta. Visuaalisesti ne ovat yhtä jännittävän kiinnostavia kuin valtion viraston odotustilat.

Kun Dungeon Masterit olivat jonkinlaisia akvaarioita, jossa asukkaat elivät omaa elämäänsä, Impiressa enimmäkseen seistään tumput suorina. Sekin sopii valtion virasto -imagoon.

Nelikko syö evästä luolassa

Ajankuluksi rakennellaan joukkoja, jotka saa ryhmitettyä viiteen nelihenkiseen tiimiin. Muun tekemisen puutteessa niitä voi lähettää saalistusmatkoille ylämaailmaan. Silloin joukkoikoni liikkuu kohdeikonin luo ja vähän myöhemmin palaa, eli kyseessä on purkkapaikka liian huonosti toimivaan resurssinkeräykseen.  

Palkkaa joukot alkavat tienata jahka tyhjästä ilmestyviltä tikkailta tunkeutuu vankilaan sankareita. Alkaa jännittävä taistelu. Kun Dungeon Keeperissä napattiin joukot kouraan ja tiputettiin taisteluun, Impiressä tiimit teleportataan taisteluun ja siinä se peli aika pitkälle onkin. Jos jaksaa, voi heikommassa hapessa olevia käskeä keittiöön toipumaan.

Jännittävin taistelu käydään omia vastaan. Meneekö käsky perille? Hyökkääkö tiimi vihollisen kimppuun vai rientääkö se matkan varrella seisomaan tumput suorina vaikka pelihuoneeseen? Hyökkääkö se oikean vihollisen kimppuun vai innostuuko jo matkalla mättämään vastaantulijoita?

Niin pienpiru Baal kuin hänen joukkonsa kehittyvät taistellessaan ja saavat uusia rojuja, mikä on niin vaatimattomasti toteutettu, ettei siitä ole mitään vetoapua. En oikeastaan usko, että sellaista taikapatsia onkaan, jolla Impirestä saisi mielekästä pelattavaa. 

Impiressä kaikki nokkela kekseliäisyys on käytetty pelin nimeen. Ilman puhetta ja komiikkaa peli olisi keskinkertainen tosiaikanaksu, joka kylpee nimipelin lainavalossa, mutta nyt sen tappaa tulehtuneesta huumorintyngästä levinnyt läppävika ja dialogimätä.

Nnirvi

58