Europa Universalis IV: Wealth of Nations

Maailmanhistoria muotoutuu joka pelissä erilaiseksi.

Kauppa se on joka kannattaa

Purjelaivojen kulta-aikana kultaa haettiin merten takaa joko rehellisesti tai rosvoamalla.

Europa Universalis IV:n laajennustahdiksi näyttää vakiintuvan noin puolisen vuotta. Amerikan-mantereen valloittamiseen keskittyvä Conquest of Paradise ilmestyi talvella (Pelit 3/2014) ja kesän sadepäivien iloksi saatiin jälleen uutta sisältöä Wealth of Nations -lisärissä.

Wealth of Nationsin sisällön pääpaino on kaupankäynnissä ja siihen liittyvissä lieveilmiöissä kuten merirosvouksessa. Meininki on siis merellistä kuten aikakauden henkeen sopiikin ja varsin iso osa uusista ominaisuuksista on sellaisia, jotka olisivat hyvin voineet olla mukana jo peruspelissä.

Huomautettakoon, että osa tässä mainituista uusista ominaisuuksista ja muutoksista on aiempien Europa Universaliksen ja Crusader Kingsin laajennusten tapaan jaettu myös lisäriä omistamattomille päivitysten mukana. En kuitenkaan ala sen kummemmin näitä erittelemään, sillä päivitysten sisällöt näkee näppärästi listana vaikkapa Paradoxin omilta foorumeilta.

 

Piraattipuolueen varhaisemmat vaiheet

Vaikka sisämaankin kauppapaikat ovat nyt merkittäviä, todelliset hillot hommataan edelleen meriltä. Kapuloita muiden kauppakansojen ratt... airoihin voi heittää vaikkapa valtuuttamalla kaapparialuksia. Kaapparit toimivat muuten kuten maan oman lipun alla seilaavat paatit, mutta tuottavat fyrkkaa markkinapaikoille erityiselle piraattivaltiolle, joka sitten jakaa provikat rosvoretken rahoittaneelle valtiolle.

Muiden maiden organisoimalle merirosvoukselle voi tietenkin panna stopin käymällä ihan rehelliseen sotaan öykkärivaltoja vastaan, mikäli ne häiritsevät omia markkinoita riittävän pahasti. Toinen uusi sodanjulistustyyppi on kauppakiista, jossa voittaja ratkaistaan satamat saartamalla.

Oman kaupankäyntipresenssin tehostamiseen on myös muita tapoja kuin sodankäynti ja merirosvous. Tiettyjä Afrikan, Intian ja Itä-Aasian siirtomaitaan voi nyt muuttaa kauppakomppanian alaisiksi hallintoalueiksi, jolloin ne eivät tuota lainkaan sotaväkeä ja verotuloja vain puolet tavanomaisesta, mutta vastineeksi alueiden kaupankäyntimerkitys kasvaa. Lisäksi tarpeeksi suuren markkinavoiman hallinta tuottaa lisää kauppiaita, joilla voi rohmuta tietysti taas lisää voimaa itselleen.

Rakkaat viholliset

Aiemmin vähän puolivillaista rivalry-mekaniikkaa on Wealth of Nationsin yhteydessä muutettu käyttökelpoisemmaksi. Kilpailijoiksi määrittelemiään valtioita vastaan toimiminen aggressiivisesti (vaikka juuri kauppasotien tai merirosvouksen avulla) kerryttää voimannäyttöpisteitä. Näiden pisteiden hamstraaminen tuottaa ihan merkittäviäkin bonuksia kaupankäyntiin ja sotimiseen, ja 50 pisteen rajan ylittyessä saa käyttöön ylimääräisiä hallitsijapisteitä, noita Europa Universalis IV:n tärkeimpiä pelimekaanisia valuuttoja. Uudistettu systeemi on oikein hyvä ja tuo peliin jälleen uuden tavoitetason, kun muun tekemisen puutteessa voi aina käydä vähän nahistelemassa vihollistensa kanssa niin että siitä saa jotain järjellistä hyötyäkin.

Hallitsijapisteillekin on entistä enemmän käyttöä, sillä osa kansallisista päätöksistä on muutettu politiikoiksi, joiden aktiivisena pitäminen edellyttää kuukausittaisen hallitsijapisteen uhraamista. Politiikat tuottavat niin ikään varsin merkittäviä etuja, joten usein pisteiden uhraaminen on suotavaakin, mutta toisaalta tämä johtaa siihen, että valtio kehittyy hitaammin. Politiikkoja saa nimittäin käyttöön idearyhmien täydentämisen myötä, joten hitaampi kehitys tarkoittaa myös uusien politiikkavaihtoehtojen hitaampaa aukeamista.

Sekä kauppakomppaniat että politiikat ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, mikä tekee Europa Universalis IV:stä edelleen niin erinomaisen pelin. Sen pinnan alla on valtava erilaisten valintojen verkosto, jossa mikään yksittäinen valinta tai päätös ei oikeasti ole irrallaan muista vaan monet asiat vaikuttavat toisiinsa, usein hyvinkin vahvasti. Lisäksi päätökset voivat kantaa hyvää tai pahaa hedelmää vasta vuosisatojen päästä, ja erilaisia valintoja tekemällä koko pelinsisäinen maailmanhistoria voi olla hyvin erinäköinen.

Juuri ennen deadlinepäivää Paradox vapautti maailmaan minilisäri Res Publican, joka on sisällöltään huomattavasti Wealth of Nationsia suppeampi (mutta toki myös halvempi). Res Publica ehostaa lähinnä tasavaltojen pelimekaniikkoja kaupankäynnin ja sisäisten nahistelujen osalta. En aivan hirveän paljon ehtinyt Res Publican kanssa pelata, mutta lähinnä se tuntui nipulta lisäominaisuuksia jo Wealth of Nationsissa rooliaan kasvattaneille kauppiastasavalloille. Pikkulisärin kanssa samaan aikaan julkaistu uusin 1.7-päivitys puolestaan korjailee melko mittavan määrän laajennusten myötä ilmenneitä pienempiä pelitasapainon ongelmia.

 

PC

 Paradox Interactive

Minimi: 2,4 GHz, 2 Gt, GeForce 8800 tai vastaava

Testattu: Intel Q6600 2,4 GHz, 4 Gt, GeForce GTX 560, Creative X-Fi

Moninpeli: kyllä

Ikäsuositus: 12

Muuta: Lisäosa, vaatii alkuperäisen Europa Universalis IV:n.

89