Jaguar - Roaargh vai Miau?

Puolitoista vuotta sitten tuotiin markkinoille suurella kohulla ensimmäinen 64-bittinen pelikone, Atari Jaguar. Ruusuista ei maailman valloitus ole ollut, siitä ovat pitäneet huolen kova kilpailu, uusien yhä ihmeellisimpien pelikoneiden odottelu ja hidas pelien julkaisutahti.

Suomen valloittaminen on parhaillaan käynnissä ja virallinen maahantuoja ION Finland lupailee piakkoin romppuasemaa ja syksyllä virtuaalikypärää. Katsastettavana oli kuitenkin vielä peruslaite ylimääräisellä scart-piuhalla, ohjaimella ja kasalla viimeisimpiä pelejä.

Anatomia ja ulkomuoto

Jaguar on sisuskaluiltaan täysverinen pelikonsoli, täynnä prosessoria toisensa perään. Prosessoriblokkeja on kaksi, nimeltään Tom ja Jerry. Karkeasti yleistettynä Tom huolehtii grafiikan pyörittämisestä ja Jerry äänistä. Lisäksi päällepäsmärinä ja sovittelijana toimii vanha tuttu Motorolan 68000.

Konehuoneen 64-bittisyys on herättänyt kiivasta väittelyä. Tom on pääosin rehellisesti 64-bittinen samoin kuin koneen tietoa kuljettava väylä eli bussi. Jerry on taasen 32-bittinen. On makuasia ja määrittelykysymys, onko Jaguar aidosti 64-bittinen pelikone niin kuin Do The Math -mainonta korostaa. Pelialan ammattilaiset ja pelitalot pitävät konetta 64-bittisenä, neuroottiset piiripellet eivät. Järkevämpää kuin numeroiden pyörittely on antaa pelien puhua.

Nykyisellään Jaguar on palikkapelikone eli pelit julkaistaan muistipiireille (ROM) talletettuina. Palikkojen etuna on tiedon nopea saatavuus, toisaalta niiden tallennuskapasiteetti on rajallinen. Piakkoin ilmestyvä CD-ROM-lisuke tuo valmiiksi renderoidut grafiikat myös Jaquarin riesaksi.

Itse laite on hyvin muotoiltu ja virtaviivainen, sutjakkaan ufomainen. Peliohjain puolestaan on kömpelönnäköinen, mutta yllättävän hyvin käteensopiva. Tavallisen ristiohjaimen, kolmen tulitusnapin, option- ja start-painikkeiden lisäksi laatasta löytyy erikoisuutena 12-nappinen näppäimistö, mikä helpottaa vaativampien pelien kontrollointia. Ergonomisesti kyseisen näppäimistön sijoitus ei tosin ole paras mahdollinen.

Kehräys

Jaguarille on julkaistu tähän mennessä parisenkymmentä peliä, joista maahantuoja järjesti pikatestaukseen vajaat kymmenen palikkaa. Otos on siis melkoisen kattava. Merkittävistä peleistä ainoastaan Doom ja Tempest ovat joukosta poissa.

Jokaisella konsolikoneella täytyy olla tasohyppelynsä ja mätkintänsä. Jaguarin pompiskelut Zool 2 ja Bubbsy eivät innosta. Zool tuntuu todella turhalta käännökseltä. Se mikä Amiga 500:lla on jokseenkin asiallinen kokemus, ei enää 64-bittisellä pelikoneella välttämättä toimi. Bubbsy on kieltämättä näyttävä, mutta pelattavuudeltaan häkellyttävän rasittava: äkkikuolemat tulevat niin taajaan, ettei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Viholliset eivät erotu kunnolla värikylläisestä taustasta ja kontrollit tahmaavat.

Mätkinnät eivät myöskään tyydytä. Dragon on yhtä vastenmielinen kuin aiemmissa konsoli-inkarnaatioissaan, tylsä ja oudon epäpelattava. Kasumi Ninja on loisteliaan näköinen ja asiallisesti animoitu, mutta hidastempoinen ja aivan liian yksinkertainen peruspotkinta.

Cybermorph - laitteen mukana tullut 3D-räiskintä - lupailee messevää vektoreiden hyörinää tulevissa Jaguar-peleissä. Niinpä odotukset Chequered Flag -formulan suhteen olivat melkoiset. Valitettavasti se on toteutukseltaan rujo ja ohjaustuntumaltaan liki kelvoton. Jopa Megadriven Virtua Racing on siihen verrattuna taidetta!

Kissaeläimen ulkoiluttaminen

Val d'Isere Skiing and Snowboarding antaa viitteen Jaguarin tehosta. Rinteet sutisevat suksien alla hirmuista kyytiä ja mäennyppylät kouraisevat vatsanpohjaa. Pelinä Val d'Isere on kuitenkin simppeli ja siihen kyllästyy nopeasti: suksilla sujuttelu ja lumilautailu muistuttavat nimittäin melkoisesti toisiaan. Sisällön lisääminen ja muikeammat, paremmantuntuiset kontrollit olisivat pitkittäneet nautintoa, ehkäpä tehneet pelistä jopa pikkuklassikon.

Kohuttu, parjattu ja kehuttu Alien vs Predator tuntuu aluksi häkellyttävän tylsältä Wolf-kloonilta, varsinkin ihmishahmolla (Marine) kahlattuna. Grafiikka on toki kaunista ja suht asiallisesti päivittyvää, mutta yksitoikkoiset ja tyhjät käytävät turruttavat. Alienilla pelaaminen on hauskempaa, vauhtia on enemmän ja ihmispolojen kimppuun hiipiminen ja heidän koteloimisensa (cocoon) tekee hyvää. Ääniefektit ovat mainiot. Kehittyvät alienit ovat lisäelämien lähteitä, mikä on hauska idea.

Silti Alien versus Predator ei ole mitä siltä odotettiin. Pelin kömpelö viholliset henkiinherättävä tallennussysteemi ei myöskään ihastuta. Se on pakkohankinta Jaguarin ostaneelle, muttei houkuttele välttämättä ketään muuta eläinkauppaan.

Pelipinon ehdottomaksi suosikiksi nousi lopulta Iron Soldier, messevä 3D-mecha-shoot'em up, jossa voi tuhovimmoissaan panna murusiksi kokonaisia kaupunkeja. Aivan kuin pääsisi pelaamaan Sim Cityn Godzillaa. Iron Soldierin vektorigrafiikka on sujuvaa, joskaan ei kovin näyttävää tai nopeaa. Räjähdykset sitävastoin ovat upeat ja pelattavuus hyvä. Näennäisstrategiset tehtävät ovat lähinnä sivujuonne älyllistä motiivia kaipaaville.

Näyttelykuntoisuus

Karu totuus on, ettei yksikään testatuista Jaguarin peleistä lunasta siihen kohdistettuja mahtipontisia 64-bittisiä odotuksia. Suurin osa julkaisuista on 16-bittikamaa komealla väripaletilla koristeltuna. Yhdeksän pelin otoksesta ainoastaan muutama tuntuu edes jollakin tavalla hyödyntävän sisuskalujen huimaa teknologiaa, mikä luo melkoiset varjot Atarin havitteleman ruusuisen tulevaisuuden ylle.

Tulevien pelien lista on näyttävä, mutta sitä se on kaikilla muillakin nykykonsoleilla PC:stä puhumattakaan. Ilmestyvät pelit ovat asia erikseen. Playstationilla on Ridge Racerinsa, 3DO:lla Road Rashinsa ja Jaguarilla toki Doominsa. Ilman pelattavien ja näyttävien pelien rynnäkköä Jaquar jää kuitenkin nopeasti muitten jalkoihin. Tappajasovellus puuttuu - jälleen kerran.

Atari Jaguar

Pelikonsoli

Maahantuoja: Oy ION Finland

Hinnat:

Jaguar (konsoli, ohjain, peli + piuhat) 1995 mk

Pelit 595-795 mk

Scart 250 mk

Joystick 395 mk

Lisää aiheesta