Bondin ajat ovat auttamattomasti ohi. Moderni agentti Rico Rodriquez kaataa naisten lisäksi hallituksia.
Kliseisyys ja machoilu olivat ensimmäiset asiat, jotka iskivät silmille Just Cause 2:ssa. Nahkaan pukeutuva agentti Rico ”Scorpio” Rodriquez on kuin Tony Montanan ja Wolverinen äpärälapsi, johon on lisätty ripaus Isoa A:ta. Jo ensimmäiset dialogit hymyilyttivät.
Juoni on tarkoituksella B-leffasta. Malaijien saaristossa Kaakkois-Aasiassa sijaitsevalla Panaun saarella ilkeä diktaattori Baby Panay pitää saarta otteessaan kuin Kim Jong-il ikään. Tarkoituksena olisi kammeta hirmuvaltias istuimeltaan, maailmanrauhan nimissä tietenkin.
Duudsonit tapaa Machowitzin
Vallankumouksen käynnistämiseksi Rico aiheuttaa mahdollisimman paljon kaaosta hiekkalaatikkomaailmassa. Uusia tehtäviä saadakseen on laitettava hallituksen omaisuutta päreiksi oikein urakalla. Tuhosta kerrytetään rahaa ja pisteitä työnantajien silmissä, ja siinä ohessa kerätään päivityspaketteja aseisiin, kulkuvälineisiin sekä panssarointiin. Tukikohtien ja kaupunkien puhdistaminen toimii hieman hölmösti, sillä ilman kaikkia päivityspaketteja ei saa täyttä rahapalkintoa. Ja niitä paketteja saa hakea kissojen ja koirien kanssa signaalityökalusta huolimatta.
CIA:n tehtävien lomassa Rico toimii palkkasoturina kolmelle kapinallisporukalle. Vain ulkoasultaan eroavien Reapereiden, Ular Boysien ja Roachien antamat tehtävät sisältävät ajoneuvojen ja kyydittävien kaappaamista, asetarvikkeiden varastamista ja silkkaa tuhoamista. Osapuolien vaikutusaluetta laajennetaan valtaamalla hallituksen linnoituksia.
Aluksi hauskalta vaikuttava aluevaltaus hyytyy toistamaan samaa kaavaa. Kiivetään muurin yli päästämään porukka sisään, tapetaan kourallinen solttuja varoen tarkka-ampujia ja kk-pesäkkeitä ja lopulta suojataan hakkerointiprosessia linnakkeen päällikön joukoilta. Onneksi Viraston tehtävät tarjoavat enemmän vaihtelua.
Aseita on aina pistooleista kivääreihin, sinkoihin ja erilaisiin räjähteisiin, joita voi päivittää kuuden tason edestä. Rojut kerätään kuolleilta vihollisilta tai ostetaan tarinan edetessä laajenevasta mustanpörssin valikoimasta.
Ylivoimaisesti paras ase Ricon arsenaalissa on koukkuvaijeri. Monikäyttöisellä koukulla pystyy kiinnittämään mitkä tahansa kaksi esinettä toisiinsa. Idealle keksiikin aivan hulvattomia käyttötarkoituksia. Mikäs sen hienompaa kuin tällätä perässä jahtaava auto vauhdista puun ympärille tai köyttää vartija ilmaan lähtevän kaasupullon kylkeen. Koukkua pystyy myös käyttämään itsensä hinaamiseen ja roikottamiseen, mikä venyy loppumattomien laskuvarjojen kanssa aikamoiseen ilma-akrobatiaan.
Liikkumisen vapauden takaa massiivinen ajoneuvovalikoima moottoripyöristä paatteihin ja suihkuhävittäjiin. Ajofysiikka on sopivan arcade: urheiluautoilla ehtii hyvin asfaltilla, mutta maastossa niillä ei tee yhtään mitään. Henkilökohtaisiksi suosikeikseni nousivat helikopterit, joilla taittuvat välimatkat nopeasti, ja varsinkin ohjuksilla varustetut versiot tekevät rumaa jälkeä.
Vuorilta hiekkarannoille
Just Cause 2 on todella näyttävä peli. Parin ensimmäisen tehtävän aikana grafiikka ei näyttänyt mitenkään maailmoja mullistavalta, mutta viimeistään kopterin puikkoihin päästyäni olin myyty. Maisemat ovat todella kauniita, piirtoetäisyys massiivinen ja ympäriinsä pääsee liikkumaan saumattomasti ilman lataustaukoja. Dynaamisesti vaihtuvat sääolot ja vuorokaudenajat kruunaavat graafisen loiston. Unohduin muutaman kerran haahuilemaan ympäri saarta ihan pelkästään nähtävyyksien vuoksi.
Äänet ovat myös kunnossa, aseet ja räjähdykset kuulostavat sopivan muhkeilta. Musiikki on tematiikaltaan sopivaa ja sitä viljellään sopivissa määrin. Lisämaustetta tuovat Panaun hallituksen propagandaviestit, joissa on selkeästi konsultoitu entistä Irakin propagandaministeriä.
Ruotsalainen Avalanche Studios on saanut aikaan viihdyttävän paketin, jossa ei ihan heti pelattava lopu kesken. Arvosteluversion tekoälyn ajoittaisia aivopieruja ja muutamaa maailman läpi putoamista lukuun ottamatta ei isompia bugeja löytynyt. Valitettavasti suurimpana ongelmana liika toisto ja turha nurkkien könyäminen vie sen aivan parhaimman terän pelistä. Toiston takia tuhon sinfonia alkaa tulla korvista ulos liian pitkinä sessioina. Sopivan kokoisissa annoksissa kuitenkin Just Cause 2:n hiekkalaatikkotemmellykseen uppoutuu enemmän kuin mielellään.
82
