Kevättalvi tuo japanilaisten roolipelien aallon PSP:lle. Key of Heaven iskee rantaan ensimmäisenä ja tuo uusia ideoita toimintaropen peruskaavaan.
Key of Heavenin taustatarina ei kerää omaperäisyyspisteitä. Muinainen Japani on sekasorron vallassa ja ihmiset kauhuissaan, sillä viisi klaania on ajautunut sotaan keskenään. Koska kokeneemmilla sankareilla riittää puuhaa kunnian kentillä, nuori itseoppinut miekkamies Shinbu saa tehtäväkseen kostaa vanhempiensa murhan ja palauttaa maailman samanlaiseksi kuin se oli vanhoina hyvinä aikoina. Ennen muinoin sotaherrat johtivat maata sovussa keskenään, kaikilla oli hauskaa ja pulutkin olivat lihavampia.
Taistelut eivät noudata roolipelien peruskaavaa, vaan niihin on keksitty pari piristävää jippoa. Se, että käytössä on vain yksi hyökkäysnappi, joka on samalla myös torjunta, saattaa kuulostaa turhan yksinkertaiselta, mutta ei ole. Taistelu koostuu liikesarjoista, jotka kootaan omassa valikossaan ja joiden osat kerätään seikkailun ohessa. Kombo kasataan ympäri maailmaa löytyvistä numeroiduista bambumatoista. Kun tietty setti oikealla numerolla varustettuja bambumattoja on koossa, liikesarjan voi ottaa käyttöön.
Systeemi on hetken aikaa hämmentävä, mutta kun sen ymmärtää, keräysideasta tulee pelin suurimpia valtteja. Aktiivikäyttöön valitaan kuusi erilaista taistelutyyliä, joista voidaan tilanteen mukaan poimia se yksi taistelussa käytettävä. Usein taistelun voittamisessa on kyse siitä, että hyökkäyksessä on mukana vihollisen heikkoutta hyödyntävä hyökkäys.
Erilaisia liikkeitä on reippaasti yli sata, joten kerättävää piisaa. Varsinaista moninpeliä ei ole lainkaan, mutta bambumatoista koottuja liikesarjoja voi esitellä kahdella PSP:llä kaverille ja niitä voi myös jakaa lähiverkossa.
Key of Heavenissa on taikasysteemi, joka on selvästi miekkataistelua perinteisempi tyyliltään. Sankari kehittyy elementaalitaioissa paremmaksi niitä käyttämällä, ja tasojen kasvaessa perushyökkäystaika muuttuu asteittain tehokkaammaksi.
Grafiikka on todella kaunista, mieleen tulee viime vuoden positiivinen PS2-yllättäjä Genji. Mallina on ollut keskiaikainen Japani, vaikka naishahmot puetaankin toinen toistaan paljastavampiin kylpytakkeihin ja minihameisiin. Visuaalinen ilme on selvästi lähempänä realismia kuin fantasiamaailmaa. Koska tapahtumat eivät kuitenkaan sijoitu reaalimaailmaan, tämä luo aivan oman tunnelmansa.
Shinbu juoksee paikasta toiseen, mätkii kohtaamansa viholliset tuonpuoleiseen ja käy välianimaatioissa läpi usein pitkiäkin dialogeja. Puhetta ja taisteluita pelissä riitttää. Puhekieleksi voi valita myös japanin eikä todellinen pelimies muuta harkitsekaan. Key of Heavenin tarina on köykäinen. Se on helppo unohtaa jopa kokonaan pelin edetessä, joten onnistuin eksymään rasittavan monta kertaa. Pelihousut vähenevät uhkaavasti siinä vaiheessa, kun pitkän matkan ja 20 taistelun jälkeen huomaa tulleensa väärään kylään. Tosin olen aina ollut suuntavaistoton tumpelo eikä GPS sovi miljööseen Shinbun lisävarusteeksi.
Pikkukankeuksistaan huolimatta parikymmentuntinen Key of Heaven on ehdottomasti laatupeli, jonka persoonallinen taistelusysteemi kantaa pitkälle.
81
