Joukossa tiivistyy niin lysti kuin tyhmyys, ja netissä se vielä tislataan kirkkaaksi. Tylsä yksinrämppääminen muuttuu kimppakivana suoraviivaisen hauskaksi.
Xbox 360 -peli, jonka nimi on Tuomion ympyrä, joko kaivaa verta nenästään tai edustaa hienovaraista ironiaa. Kerää kaikki kolme Tuhon ympyrää ja voita konsolillesi matka Saksaan!
Uusin Kingdom Under Fire tarjoaa matkan perusluokan fantasiamaailmaan. Hirviölaumojen kurmottamiseen naitettu tiimityöskentely on ollut hyväksi havaittu resepti jo ikimuinoisen ja -muistoisen Gauntlet-kolikkopelin päivistä lähtien. Kingdom Under Fire: Circle of Doom -mätkintäseikkailu modernisoi muhennosta komealla kromilla, roolipelielementeillä ja monipuolisella esinesysteemillä. Rankasta teeman päivittämisestä huolimatta pinnan alla sykkii edelleen Gauntletin kova sydän: korkeintaan neljän hengen seikkailun toiminta on puhdasta hirviöiden lahtaamista läheltä tai kaukaa.
Maastossa temmeltäminen tuo mieleen tusinafantasiassa marinoidun Phantasy Star Universen, josta on eliminoitu kaupungit. Parhaimmillaan valtavina laumoina hyökkäävät hakkaa päälle -olennot uivat liiveihin selväpiirteisissä, pääosin umpikujiin jakautuvissa maastokokonaisuuksissa. Taivasalla hölkkäävät sankarit karsinoidaan metsien poluille ja jyrkänteiden reunoilla hölmöilyä rajoitetaan näkymättömillä voimakentillä. Samoista syistä reilusti kanjoneihin tai luolastoihin sijoittuvat miljööt ovat tyylikkäämpiä. Etenkin Balrogin hallitseman laavamaan tulikivenkatkuiset ja punahohteiset luolastot ovat majesteettinen näky.
Kahden hahmosta riippuvan aseen ja loitsujen tai maagisten erikoishyökkäysten siivittämissä kahakoissa tarvitaan vain hyppysellinen taktista silmää. Suoraviivainen sormet, padin ja pään puuduttava luukutus riittää melkein joka paikassa, kun muistaa parantaa itsensä ajoissa. Kupsahtaneista vastustajista (jopa jättiskorpioneista) tippuvat lukuisat parannusjuomat, tarvikkeet ja käteinen pitävät huolen siitä, että viikatemiehen vierailuaika siirtyy koko ajan tulevaisuuteen. Vihamieliset viikarit hyökkäävät kunnioitettavan kokoisina joukkueina, mutta ne eivät käytä lukumääräänsä hyväksi – leijonanosa porukasta tyytyy vain poseeraamaan pelottavasti.
Kingdom Under Fire: Circle of Doomin vetovoima perustuu kimppakivaan. Kun neljä sankaria niittää kilpaa hirviöitä, hölöttää ja ninjaa kamaa minkä ehtii, mättämiseen tulee kertaluokkaa enemmän rytinää, fiilistä ja panosta. Yksinäinen soturi kyllästyy monotoniseen rämpyttämiseen jo muutamassa illassa, mutta joukkuemättö viihdyttää luvattoman pitkään. Graafisesti raskaiden vaatimusten ja yksilöiden vapaan liikkumisen takia moninpeli sujuu ainoastaan Xbox Liven läpi. Joukossa tiivistyy niin lysti kuin tyhmyys, ja netissä se vielä tislataan kirkkaaksi. Tylsä yksinrämppääminen muuttuu kimppakivana suoraviivaisen hauskaksi.
Syntsan sävelet
Sankarien tarinat hukkuvat marginaaliin, sillä niitä vatvotaan vain jumalhahmojen ylläpitämien sekatavarakauppojen yhteydessä. Puodin tuntumassa sankari voi astua unimaailmaan, jonka keskustelut tuuppivat juonta eteenpäin, jos tappo- ja keräilyvoittoiset ehdot on täytetty. Samasta paikasta hankitaan uusien taikakykyjen vaatimuslista. Kyvyt keitetään kokoon teilaamalla tietty määrä tiettyjä hirviöitä.
Maastosta poimittujen ja kaupasta hankittujen aseiden olennaisia ominaisuuksia ovat vahinko, sptoimintapisteiden kulutus ja vaihteleviin elementteihin liittyvät lumoukset. Lyönnit ja loitsut kuluttavat nopeasti palautuvia toimintapisteitä – jos aseen sp-kulutus on suuri, pitkät kombot eivät välttämättä onnistu. Aseiden ja panssarien ominaisuuksia muunnellaan syntetisoimalla kaksi varustetta keskenään. Yhdisteltävien esineiden ominaisuuksista riippuen lopputulos on joko parempi, lähes samanlainen tai huonompi kuin lähtökohta.
Syntetisoinnin kuivakas esinenäpertely joko kiinnostaa tai sitten ei. Minä en siitä liiemmin innostunut: perusaseet riittävät pitkälle ja nettipeleissä parempia kamoja saa helposti lahjoituksina tai vaihtoina. Sankari valitaan seikkailun alussa vakiosetistä, mutta uudet puvut, panssarit ja aseet muuttavat ulkomuotoa mukavasti yksilöllisempään suuntaan.
Kingdom Under Fire: Circle of Doomista irtoaa hurjasti puuhaa ja pelitunteja, jos junnaus ja nopeasti monotoniseksi äityvä puurtaminen eivät häiritse. Luvassa on roimasti mätkintää, alati kohoavia kokemustasoja, hienoja hirviöitä hienoissa maisemissa ja vielä tuhti annos mätkintää. Touhussa on tyyliä, mutta tyyli ei riitä loputtomiin, jos tekeminen toistaa itseään. Arvosteluajankohtana helmikuun alkupuolella netissä piisasi pelikavereita mihin tahansa kellonaikaan. Törmäsin satunnaisiin pelistä tippumisiin, lageihin ja jopa kaatuiluun, mutta boksin tekniikan tuntien syy saattaa olla missä tahansa.
Tuhon kehä osaa asiansa, siitä ei pääse mihinkään, mutta niin osaa moni muukin. Pienten tiimien taisteluvoittoisia rooliseikkailuja on nähty konsoleilla jo Sega Dreamcastin Phantasy Star Onlinesta lähtien. Fantasiakliseiden kyllästämä Kingdom Under Fire: Circle of Doom tuo toki nettiyhtälöön ennennäkenättömät määrät vihollisia, mutta se ei muuta peruskaavaa miksikään. Kitinästä huolimatta Bluesiden räime on kohtuudella annosteltuna maittavaa aivot nollille -luukutusta.
80
