Villissä länsinaapurissamme räiskintäbuumi ei ota laantuakseen. Tuskin ovat taistelukentät kylmenneet, kun hurrit syöksyvät uuden pelinkehittäjän voimin takaisin rintamalle. Huonon seuran sijaan välejä selvitellään lehmipoikien kesken.
Desperadojen kyllästämä reaktioräiskintä keskittyy yksinomaan moninpeliin. Sooloilijoille on vain yhden kentän harjoitteluviritys, jota käytetään myös tekosyynä kahden pelaajan kimppakampanjalle. Vaikka yksinpeli on laihempaa kuin vedellä jatkettu maito, tarjoaa moninpeli tumakan viskipaukun likaisesta lasista. Tiivistahtiset vauhtimatsit ovat pullollaan vaarallisia tilanteita, sillä mietiskelijät suolataan ensimmäisinä.
Kiivas räimintä kannustaa puhaltamaan yhteen hiileen, koska tappojen sijaan matsit ratkaistaan pelityyppikohtaisten tavoitteiden avulla. Matsista riippuen fokus pyörii joko ruutitynnyreiden tai rahasäkkien ympärillä ja yhteistä kaikille pelimuodoille tappomatsia lukuun ottamatta on yhteistyö. Kun joukkue liikkuu ryhmässä, suojaus toimii tehokkaammin ja hahmot parantavat toisiaan. Tämä yleensä erottelee pojat miehistä, sillä räkänokkien sooloillessa tappojen perässä kellon lailla toimiva ryhmä kuittaa tehtävän tavoitteet suoritetuksi.
Ammatti valitaan pistoleron, seriffin tai kaivosmiehen väliltä. Mainari luottaa haulikkoon, seriffi kivääriin ja pyssysankari reukkuunsa. Hyvän, pahan ja ruman lisäksi pakkaa sekoitetaan Davy Crockett -karvareuhkaan sonnustautuneella metsästäjällä, joka napsii miehistä vastarintaa kitaansa matkan päästä.
Hahmoluokkien tasapainotus on onnistunut hyvin, mutta tarkkuuskiväärille on vaikea keksiä käyttöä ahtaissa kartoissa. Sokkeloisia kenttiä on lisäksi liian vähän, mikä on räiskinnän suurin kompastuskivi. Vaikka luotihippa maistuu hyvältä ensimmäisenä iltana, uusintakierros saa keitoksen maistumaan väljähtyneeltä.
Harvan karttavalikoiman lisäksi puolet ruudusta peittävä tähtäinristikko aiheuttaa närästystä. Maalitaulun kokoinen ampumasektori-indikaattori toimii itseään vastaan, sillä viholliseen on vaikea upottaa nikkeliä, kun desperado piiloutuu virtuaalitähtäimeni taakse. Ongelma poistuu, kun aseen vetää jyvälle, mutta lähikontaktissa valkoinen läikkä vaikeuttaa osumista turhan paljon.
Tietokonemiesten (PC-versio Pelit 5/10, 82 p) harmiksi konsoliporttaus on kontrolleiltaan onnistunut. Vaikka tähtäysapuja ei ole, ristikon saa helposti kohdistettua oikeaan paikkaan eikä tarkan ohjauksen ansiosta hiirtä ja näppistä tule ikävä.
Toivottavasti peliin tehdään lisää pelattavaa, sillä raivokkaan nopeatempoinen lihapullawestern on aihepiiriltään varsin virkistävä ja kivijalka jämerä. Hinnankaan ei pitäisi olla hidaste, sillä kouralliselle dollareita saa hyvän vastineen.
81
