Veren, kuoleman ja rappion tahraama Nosgoth odottaa muinaisten profetioiden lupaamaa pelastajaa. Kunniakkaalle tehtävälle on kaksi ottajaa: kuolemattomat vampyyrit Kain ja Raziel.
Legacy of Kain: Defiance -toimintaseikkailu seuraa kahden erilaisen ja voimakkaan vampyyrin kohtaloita pelisarjan historiassa. PlayStationilla alkaneessa tarinassa puolijumalaksi noussut Kain on vastuussa Nosgothin vampyyrien noususta, rappiosta ja tuhosta. Kainia uskollisesti palvellut Raziel kehittyi aikoinaan Nosgothin ensimmäiseksi siivekkääksi vampyyriksi, jolloin asemansa puolesta pelännyt Kain tappoi röyhkeän nousukkaan. Nimetön vanha jumala nosti Razielin kadotuksesta takaisin verisen kostoretken pyörteisiin.
Nosgothin menneisyyttä perkaava kiinnostava tarina seuraa vuoron perään Kainia ja Razielia. Maailman pelastusta tavoittelevien antisankarien uroteot tapahtuvat osittain samoilla paikoilla, mutta viidensadan vuoden päässä toisistaan. Kainin aikakauden majesteettiset rakennelmat ovat Razielin ajassa ränsistyneitä raunioita.
Kompakteiksi kappaleiksi jaettu seikkailu koostuu kevyistä avainpulmista ja kahakoista aikavelho Moebiuksen vampyyrinmetsästäjiä ja kummituksia vastaan. PSonen Legacy of Kain: Soul Reaverissa etenemisreittien etsimiseen ja miettimiseen tuhlattiin toinenkin tovi, mutta Soul Reaverin suhteellisen avoin rakenne on vuosien saatossa hylätty. Naapurin mammallekin sopivaan tapaan vampyyrit paimennetaan lukituilla ovilla oikeaan suuntaan.
Maailmojen matkaaja
Razielin pikkunäppäriin loikkaongelmiin tukeutuvat kentät ovat Kainin yksitoikkoisia mättöputkia hauskempia, sillä Raziel osaa siirtyä henkimaailmasta reaalimaailmaan. Sairaalloisen vihertävässä henkiulottuvuudessa vesi muistuttaa ilmaa ja tietyt kohteet muuttavat muotoa, kokoa tai korkeutta. Useat pulmat ratkaistaan maailmasta toiseen pomppaamalla. Varjojen maille siirrytään vapaasti, mutta takaisin oikeaan maailmaan pääsee vain kiinteiden henkiporttien kautta.
Maailmoissa on myös rajoituksensa. Henkien joukossa vaeltava Raziel liukuu siististi kaltereiden ja ristikoiden läpi, mutta vastapainoksi hatara henki ei voi koskea avaimiin tai muihin esineisiin. Monet periaatteessa nokkelat pähkinät pilataan idioottimaisen räikeillä ratkaisu piilee henkimaailmassa -tason vinkkiteksteillä.
Goottiarkkitehtuurin kyllästämät kentät ratkaistaan puuduttavalla eestaas ravaamisella. Etenemiseen tarvittavat esineet on levitetty pitkin kenttää ja usein vastakkaisiin ääripäihin. Systeemi ei ole syntyessään mätä, sillä esimerkiksi mainion Castlevania-sarjan rakenne on periaatteessa samanlainen. Toisin kuin Legacy of Kain: Defiancessa, Konamin vampyyriloikinnassa on runsaasti tutkimusmatkailua, vaihtoehtoisia reittejä ja oikaisutapoja. Kain ja Raziel köpöttelevät turhan usein tuttua polkua pitkin takaisin.
Ohjaaja kiusaa
Samojen maisemien koluamisesta aiheutuvaa ahdistusta helpotetaan runsailla ja tylyn kauniilla yksityiskohdilla. Valitettavasti monet kiinnostavat nurkat, kulmat ja avoimen näköiset suunnat ovat pelkkiä kulisseja. Eteneminen tyssää ärsyttävän usein keinotekoisiin voimakenttiin jo monta metriä ennen muuria, metsää tai kalliota.
Kamera kopioidaan Icosta ja Devil May Crysta, joten ennalta määrätyissä paikoissa nököttävät linssit seuraavat antisankareita automaattisesti. Kuvakulmaa saa kääntää vapaasti tiettyyn pisteeseen saakka, mutta zoomausta ei sallita.
Kameroiden sijoittelu ja vaihtohetkien säätäminen on jäänyt puolitiehen. Sekavien muljahdusten takia Kain ja Raziel kääntyvät usein huomaamatta sinne mistä tulivatkin. Odottamaton koukkaus sekoittaa pasmat etenkin monotonisissa käytävissä ja luolissa. Maisemia saa ihastella myös paikalleen juurtuvasta silmäkamerasta.
Taisteluissa vampyyrit jäävät joskus pylväiden, kielekkeiden ja puiden taakse piiloon. Näköyhteyden katkeaminen on lähinnä esteettinen haitta, sillä kahakat ratkeavat aivottomalla rämpytyksellä. Telekineettiset iskut, ovelat kombot ja etenkin torjunnat ovat useimmiten täysin turhia temppuja.
Energiatäydennyksiä napataan henkihieveriin hakatuilta vastustajilta: Kain ryystää veret ja Raziel imaisee sielun. Kun joku söisi lihat olisi kierrätys täydellinen. Puhti kuluu ripeään tahtiin, joten lukuisat sekundaviholliset ovat käytännössä käveleviä energiabonuksia. Hölmösti viholliset lopettavat taistelemisen pelaajan ahnaan energiamässäilyn ajaksi.
Sliipatun näköinen Legacy of Kain: Defiance on ironisesti sieluton. Kiinnostavan juonen jännite katoaa vesitettyihin pulmiin ja väsyttäviin rämpytystaisteluihin. Vain Nosgothin historiasta kiinnostuneet vampyyrifanit jaksavat runnoa Legacy of Kain: Defiancen katkeraan loppuun asti.
76
